2003 false

KKO:2003:15

Käräjäoikeuden tuomittua vastaajan rangaistukseen pahoinpitelystä syyttäjä uudisti valituksessaan hovioikeudelle käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen vastaajan tuomitsemisesta törkeästä pahoinpitelystä. Vastaaja puolestaan vaati ainoastaan rangaistuksen lieventämistä. Hovioikeuden pääkäsittelyssä kuultiin syyttäjän ilmoittamat todistajat. Hovioikeus hylkäsi tuomiossaan kummankin valituksen. Vastaaja ei ollut velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa kuulluille todistajille maksettuja todistelukustannuksia.

ROL 9 luku 1 § OK 21 luku 16 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vammalan käräjäoikeuden tuomio 19.12.2001

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 27.10.2001 syyllistynyt teräasetta käyttäen tehtyyn pahoinpitelyyn, joka ei kuitenkaan kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä, ja lievään vahingontekoon.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä pahoinpitelystä sekä tuomitsi A:n pahoinpitelystä ja lievästä vahingonteosta yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja määräsi A:n menettämään ehdonalaisen vapautensa. Lisäksi A velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta ja korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Pekka Tuomaala ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 4.6.2002

Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan pahoinpitelyn sijasta rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä ja että A:lle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa korotetaan. Vielä syyttäjä vaati, että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa.

A vaati valituksessaan rangaistuksen alentamista ja että hänet vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalveluun sekä että ehdonalaista vapautta ei määrätä menetetyksi.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn, jossa se kuuli kolmea syyttäjän nimeämää todistajaa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. A velvoitettiin korvaamaan valtiolle todistelukustannukset yhteensä 245,91 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Ahnger, Pirkko Mikkola ja Riitta Santo.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että hänet vapautetaan korvaamasta valtiolle todistelukustannuksia hovioikeudessa tai että korvausvelvollisuuden määrää ainakin alennetaan. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

Käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen pahoinpitelystä ja lievästä vahingonteosta. Valituksessaan hovioikeudelle virallinen syyttäjä on uudistanut käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen A:n tuomitsemisesta rangaistukseen pahoinpitelyn asemesta törkeästä pahoinpitelystä. A puolestaan on vaatinut ainoastaan rangaistuksen lieventämistä. Hovioikeuden pääkäsittelyssä on kuultu syyttäjän vaatimuksensa tueksi ilmoittamat todistajat. Hovioikeus on tuomiossaan hylännyt kummankin valituksen.

Kysymys on siitä, onko A velvollinen korvaamaan valtiolle hovioikeudessa kuulluille todistajille sen varoista maksetut todistelukustannukset.

Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 16 §:n mukaan vastaajan velvoittamisesta suorittamaan valtiolle sen varoista mainitun lain nojalla maksettavaksi määrätty korvaus säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:ssä. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan, jos vastaaja tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen, hän on velvollinen suorittamaan valtiolle valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain nojalla maksettavaksi määrätyt korvaukset, jos nämä ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi.

Tässä tapauksessa ei ole kysymys siitä, että A olisi vasta hovioikeudessa tuomittu asiassa rangaistukseen. Tämän vuoksi ja koska kysymys on muutoksenhakuasteessa syntyneiden todistelukustannusten korvausvelvollisuuden arvioinnista, on perusteltua ottaa myös huomioon oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 9 §:n viittaussäännöksen nojalla oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentista ilmenevä periaate, jonka mukaan haettaessa muutosta alemman tuomioistuimen ratkaisuun velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Todistelukustannusten tarpeellisuutta asian selvittämiseksi on arvioitava näiden näkökohtien perusteella.

Virallinen syyttäjä ei ole hovioikeudessa voittanut muutoksenhakuaan. Mainittuja todistelukustannuksia ei siten voida pitää tarpeellisina asian selvittämiseksi hovioikeudessa. Myöskään A ei ole hovioikeudessa voittanut muutoksenhakuaan, mutta hänen valituksensa tutkiminen ei ole edellyttänyt todistajien kuulemista. Näin ollen ei ole perusteita velvoittaa A:ta korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksettuja todistelukustannuksia.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A vapautetaan korvaamasta valtiolle todistelukustannuksia hovioikeudessa 245,91 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Pertti Välimäki. Esittelijä Markku Vuorela.