2003 false

KKO:2003:12

A oli ottanut haltuunsa B:lle ja C:lle kuuluvat vesiskootterit, joiden anastamisesta B ja C olivat sittemmin tehneet vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle. Käräjäoikeudessa syyttäjä vaati A:lle rangaistusta osallisuudesta B:n ja C:n suorittamaan törkeään petokseen, joka kohdistui vakuutusyhtiöön. A kiisti syytteen ja kertoi anastaneensa skootterit B:ltä ja C:ltä, jotka eivät olleet tietoisia hänen toiminnastaan. Käräjäoikeuden hylättyä syytteen osallisuudesta törkeään petokseen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati tällöin A:lle vaihtoehtoisesti rangaistusta siitä, että tämä oli anastanut skootterit B:ltä ja C:ltä ja siten syyllistynyt törkeään varkauteen. Kysymys siitä, oliko syyttäjä laajentanut syytettä ja voitiinko vaihtoehtoinen syyte tutkia vasta hovioikeudessa tehtynä. (Ään.) Ks. KKO:2001:62 KKO:1999:36

ROL 5 luku 17 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Lapuan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta varkaudesta, koska A oli anastanut yhtiö X:n omistaman noin 20 000 markan arvoisen peräkärryn. Siihen oli lastattu B:n ja C:n omistamat kaksi vesiskootteria arvoltaan kumpikin 41 450 markkaa. Vesiskoottereiden osalta syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen yllytyksestä törkeään petokseen, koska A oli taivutellut peräkärryyn lastatun toisen vesiskootterin omistajaa B:tä tekemään vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen vesiskootterin anastamisesta, ja avunannosta törkeään petokseen, koska A oli vienyt C:n omistaman toisen vesiskootterin tietäen, että C oli hyväksynyt teon ja että C tulisi hakemaan vesiskootterista korvausta vakuutusyhtiöltä.

A kiisti syytteet.

Lapuan käräjäoikeuden tuomio 25.11.1999

Käräjäoikeus tuomitsi A:n peräkärryyn kohdistuneesta varkaudesta 75 päivän vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus hylkäsi A:han kohdistetut syytteet yllytyksestä törkeään petokseen ja avunannosta törkeään petokseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tiina Koskinen sekä lautamiehet Matti Ritamäki, Ritva Vilpakka ja Raija Ylimäki.

Muutoksenhaku käräjäoikeuden tuomioon

Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä esitti alkuperäisen syytteen lisäksi vaihtoehtoisen syytteen, jossa hän vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä varkaudesta, koska A oli anastanut sekä peräkärryn että siinä olleet B:n ja C:n omistamat vesiskootterit.

A vaati, että hänet tuomitaan vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun ja että vaihtoehtoinen syyte jätetään tutkimatta.

Vaasan hovioikeuden käsittelyratkaisu 17.5.2001

Hovioikeus totesi A:n vaihtoehtoista syytettä koskevan vaatimuksen osalta, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi. Se, että syyttäjä oli vaihtoehtoisessa syytteessään ilmoittanut A:n anastaneen muutakin omaisuutta kuin alkuperäisessä syytteessään, ei muuttanut alun perin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi. Siitä huolimatta, että vesiskoottereilla oli eri omistajat kuin peräkärryllä, kysymys oli samasta historiallisesta teosta, joka voitiin vain kertaalleen arvioida tuomioistuimessa. Sen vuoksi kysymys oli alkuperäisen syytteen tarkistamisesta, joka oli mahdollista vielä hovioikeudessa. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi A:n vaihtoehtoista syytettä koskevan väitteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 6.7.2001

Hovioikeus katsoi, että A oli anastanut peräkärryn lisäksi myös sen kyydissä olleet B:n ja C:n omistamat yhteensä 82 900 markan arvoiset vesiskootterit. Näin ollen kysymyksessä oli erittäin arvokas omaisuus. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon teon suunnitelmallisuus ja tekotapa varkaus oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet Leena Korkalainen, Olli Varila ja Seppo Männikkö. Valmistelija Maija Hakkarainen-Ylänkö.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että virallisen syyttäjän hovioikeudessa esittämä syyte törkeästä varkaudesta jätetään tutkimatta. Virallinen syyttäjä, B ja C antoivat heiltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko syyttäjän vasta hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte voitu tutkia.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan rikosasian vastaajalla on oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista sekä riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan. Tämän mahdollistamiseksi on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 5 luvun 17 §:n 1 momentissa säädetty pääsääntönä, ettei nostettua syytettä saa oikeudenkäynnin aikana muuttaa. Vastaaja on oikeutettu luottamaan siihen, että niihin tosiseikkoihin, joiden nojalla hänelle vaaditaan rangaistusta, vedotaan niin tyhjentävästi ja niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Tämä koskee paitsi syytteessä tarkoitetun teon ulkoista tapahtumakuvausta myös niitä niin sanottuja subjektiivisia rikostunnusmerkkejä, joihin syytteessä vedotaan ja joista teon rangaistavuus riippuu.

Syytteen muuttamisena ei kuitenkaan saman pykälän 2 momentin mukaan pidetä sitä, että syyttäjä rajoittaa syytettään tai ilmoittaa toisen lainkohdan kuin haastehakemuksessa taikka vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa lakivaliokunnan mietinnössä uusilla seikoilla tarkoitetaan tässä sellaisia seikkoja, jotka luonnehtivat alkuperäisessä syytteessä kuvattua tekoa, toimintaa tai laiminlyöntiä rikosoikeudellisesti merkityksellisessä suhteessa mutta jotka eivät kuitenkaan muuta alun perin kuvattua tekoa toteutus- tai ilmenemistavaltaan muunlaiseksi toiminnaksi tai laiminlyönniksi (LaVM 9/1997 vp. s. 14).

Tässä tapauksessa alkuperäisen ja hovioikeudessa esitetyn vaihtoehtoisen syytteen teonkuvaukset eroavat toisistaan siinä, mikä A:n tarkoitus on ollut hänen ottaessaan vesiskootterit haltuunsa, ovatko skootterien omistajat olleet tietoisia A:n toiminnasta sekä mihin asianomistajatahoon mahdollinen rikos on kohdistunut. Alkuperäisen syytteen mukaan A oli toiminnallaan tarkoittanut osallistua skoottereiden omistajien suorittamaan petokseen, joka oli kohdistunut vakuutusyhtiöön. Uuden vaihtoehtoisen syytteen mukaan hänen tarkoituksensa olikin ollut anastaa skootterit niiden omistajilta. Vaikka kumpikin syyte on perustunut samaan ulkonaiseen toimintaan eli skootterien haltuunottoon ja poisvientiin, syytteissä on kuitenkin vedottu erisisältöisiin tosiseikkoihin. Näin ollen syytteiden voidaan katsoa rikosoikeudellisesti koskevan eri tekoja. Vaihtoehtoisessa syytteessä esitetyt uudet seikat eivät siten pelkästään tue alkuperäistä syytettä, kuten ROL 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetaan.

Kielto muuttaa syytettä ei kuitenkaan ole ehdoton. ROL 5 luvun 17 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan syyte voidaan laajentaa koskemaan saman vastaajan tekemää toista tekoa, jos tuomioistuin esitettävään selvitykseen ja muihin seikkoihin nähden katsoo sen soveliaaksi. Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 82/1995 vp. s. 76) mukaan tämä poikkeussäännös ei ole kuitenkaan tarkoitettu sovellettavaksi ylemmässä tuomioistuimessa.

Tässä tapauksessa on silti erityispiirteitä, jotka puoltavat syytteen laajentamisen poikkeuksellista sallimista vielä hovioikeudessa, siitä huolimatta, että syyttäjä olisi voinut ja että hänen olisi myös pitänyt esittää laajennettu syyte jo käräjäoikeudessa. Alkuperäinen petossyyte on perustunut A:n esitutkinnassa antamaan ensimmäiseen kertomukseen, jota hän oli kuitenkin jo ennen alkuperäisen syytteen nostamista muuttanut. Muutetun kertomuksensa mukaan A olikin todellisuudessa anastanut skootterit niiden oikeilta omistajilta, jotka eivät olleet tienneet A:n toiminnasta. Tässä kertomuksessaan hän on pysynyt myös käräjäoikeudessa. Törkeää varkautta koskevan vaihtoehtoisen syytteen sisältö ei siten ole voinut tulla hänelle yllätyksenä, kun se on perustunut hänen omaan kertomukseensa tapahtumien kulusta. Kun vaihtoehtoisessa syytteessä on vedottu ainoastaan A:n itsensä jo aikaisemmin kertomiin tosiseikkoihin, sen esittäminen vasta hovioikeuteen tehdyssä valituksessa ei ole voinut olennaisesti haitata hänen mahdollisuuksiaan valmistella puolustustaan. Hovioikeudessa on toimitettu pääkäsittely, jossa A on voinut vastata myös vaihtoehtoiseen syytteeseen ja tällöin kuulustuttaa haluamiaan todistajia.

Vaikka vaihtoehtoinen syyte kokonaisuutena arvioiden onkin katsottava alkuperäisen syytteen laajentamiseksi, sen pohjana on kuitenkin ollut alkuperäisessä syytteessä kuvattu ulkonainen toiminta. Jo alkuperäinen syyte on koskenut sen peräkärryn anastamista, johon skootterit oli niitä pois vietäessä lastattu. Uusi vaihtoehtoinen syyte on lähtenyt siitä, että tämän peräkärryn ja siinä olleiden skoottereiden anastus käsitti yhden törkeän varkauden. Sen jälkeen kun alkuperäinen petossyyte on tullut hylätyksi, vaihtoehtoista syytettä ei voitaisi skoottereiden osalta enää uudessakaan oikeudenkäynnissä tutkia. Kun vaihtoehtoisen syytteen tutkiminen ei ole tässä tapauksessa loukannut A:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, Korkein oikeus katsoo ROL 5 luvun 17 §:n 1 momentin toisen virkkeen nojalla soveliaaksi, että syytettä on kerrotulla tavalla laajennettu vielä hovioikeudessa.

Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Pertti Välimäki ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Sari Ruokojärvi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Häyhä: Asiassa on kysymys siitä, onko syyttäjän vasta hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte voitu tutkia. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Syytteen muuttamista koskeva kielto palvelee pyrkimystä oikeudenkäynnin keskitettyyn käsittelyyn ja turvaa vastaajan mahdollisuuksia asianmukaiseen puolustukseen. Arvioitaessa oikeutta muuttaa syytettä on näin ollen otettava huomioon, että rikosasioissa vastaajalla on oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistetun syytteen sisällöstä. Vastaaja on oikeutettu luottamaan siihen, että se tosiasiain kuvaus, jonka nojalla hänelle vaaditaan rangaistusta, on tyhjentävästi esillä häneen jo ensivaiheessa kohdistetussa syytteessä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuinta sitoo teon ulkoisen tapahtumankuvauksen lisäksi se, mitä syytteessä on selostettu vastaajan käyttäytymisestä ja hänen tarkoituksestaan, kuten esimerkiksi tahallisuudesta tai tuottamuksesta taikka hyötymis-, vahingoittamis- tai anastustarkoituksesta.

Kielto muuttaa syytettä ei kuitenkaan ole ehdoton. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa on lueteltu tilanteita, joita ei pidetä syytteen muuttamisena. Tämä lainkohta oikeuttaa syyttäjän esimerkiksi vetoamaan uuteen seikkaan syytteen tueksi pääsääntönä olevan kiellon estämättä. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa lakivaliokunnan mietinnössä uusilla seikoilla tarkoitetaan seikkoja, jotka luonnehtivat alkuperäisessä syytteessä kuvattua tekoa, toimintaa tai laiminlyöntiä rikosoikeudellisesti merkityksellisessä suhteessa, mutta jotka eivät kuitenkaan muuta alun perin kuvattua tekoa toteutus- tai ilmenemistavaltaan muunlaiseksi toiminnaksi tai laiminlyönniksi (LaVM 9/1997 vp. s. 14).

Tässä tapauksessa syyttäjä on käräjäoikeudessa syyttänyt A:ta vesiskoottereiden osalta siitä, että hänen toimintansa on merkinnyt osallisuutta petosrikokseen. A on syytteessä kuvattu avunantajana ja yllyttäjänä, jolloin hänen toimintansa ja tarkoituksensa ovat olleet arvioitavissa pääteon edistämisen näkökulmasta. A on kuitenkin käräjäoikeudessa tunnustanut anastaneensa vesiskootterit ilman, että niiden omistajat olisivat tienneet asiasta. Syyttäjä on tämän vuoksi vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä varkaudesta, mutta esittänyt tällaisen syytteen vasta hovioikeudessa. Hovioikeudessa esitetty syyte koskee A:n toimintaa tekijänä törkeässä varkausrikoksessa. Tämän rikoksen tunnusmerkistö kuitenkin edellyttää sitä, että A:n toiminta tulisi arvioitavaksi toisenlaisen tarkoituksen valossa kuin mitä käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä on kuvattu. Hovioikeudessa esitetyssä syytteessä on näin ollen kuvattu tältä osin eri teko kuin se, minkä johdosta A:lle on käräjäoikeudessa vaadittu rangaistusta.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin toisen virkkeen säännöksen nojalla syyte voidaan laajentaa koskemaan saman vastaajan tekemää toista tekoa, jos tuomioistuin esitettävään selvitykseen ja muihin seikkoihin nähden katsoo sen soveliaaksi. Tätä poikkeussäännöstä ei kuitenkaan ole tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun syyte on laajennettu koskemaan toista tekoa vasta ylemmässä tuomioistuimessa (HE 82/1995 vp. s. 76). Tämän vuoksi katson, että hovioikeuden ei olisi pitänyt tutkia syytettä siltä osin kuin vasta siellä nostetussa syytteessä vaadittiin A:lle rangaistusta törkeästä varkaudesta.

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.