2003 false

KKO:2003:112

A:n B Oy:ltä saama velan maksu, joka oli tapahtunut B Oy:n C Oy:ltä velaksi saamilla varoilla, oli B Oy:n konkurssipesän A:ta vastaan ajaman takaisinsaantikanteen perusteella määrätty käräjäoikeuden lainvoiman saaneella tuomiolla peräytymään B Oy:n konkurssipesään. Sama velan maksu oli C Oy:n konkurssipesän A:ta vastaan ajaman takaisinsaantikanteen perusteella määrätty myöhemmin annetulla lainvoimaisella tuomiolla peräytymään myös C Oy:n konkurssipesään. Kysymys ensin annetun tuomion purkamisesta sen vuoksi, että A oli velvoitettu palauttamaan kahden eri takaisinsaantikanteen perusteella sama rahamäärä eri konkurssipesiin.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Takaisinsaantikantein peräytettäväksi vaadittu maksu

C Oy oli lainannut B Oy:lle 210 000 markkaa. B Oy oli maksanut sanotuilla varoilla 210 000 markan määräisen velkansa A:lle.

Maksun peräyttäminen Espoon käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 11.11.1997

Käräjäoikeus määräsi B Oy:n konkurssipesän kanteesta B Oy:n A:lle suorittaman velan maksun peräytymään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 5 ja

10 §:n nojalla B Oy:n konkurssipesään ja velvoitti A:n palauttamaan pesälle sanotut 210 000 markkaa korkoineen. Yksipuolinen tuomio on lainvoimainen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Maria Huopaniemi

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.2.2003

Hovioikeus katsoi C Oy:n konkurssipesän A:ta vastaan ajaman kanteen johdosta, että oikeustoimi, jolla A:lle oli suoritettu 210 000 markkaa, oli ollut lahja C Oy:ltä A:lle. Hovioikeus katsoi, että A:n B Oy:ltä saama velan maksu peräytyi takaisinsaantilain 5 §:n nojalla C Oy:n konkurssipesään. Hovioikeus kuitenkin sovitteli palautusvelvollisuuden määrän 10 000 euroksi korkoineen ottaen huomioon muun ohella sen, että A oli edellä kerrotulla yksipuolisella tuomiolla lainvoimaisesti velvoitettu palauttamaan 210 000 markkaa B Oy:n konkurssipesään ja tämän määrän myös maksanut. Hovioikeuden tuomio on lainvoimainen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund, Petri Leskinen ja Marja Kartano. Esittelijä Anu Juho.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on vaatinut, että edellä kerrottu käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio puretaan ja hänet vapautetaan suorittamasta siinä määrättyä palautusvelvollisuutta ja että asia tarvittaessa palautetaan Espoon käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. A on joutunut samasta rahamäärästä vastuuseen kahdelle eri osapuolelle, kun hänet on tuomittu palautusvelvolliseksi kahden eri takaisinsaantikanteen perusteella, vaikka hän on vain kertaalleen saanut kyseiset 210 000 markkaa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Asian tausta

B Oy on ollut C Oy:n emoyhtiö. C Oy on lainannut B Oy:lle 110 000 markkaa 25.4.1997 ja 100 000 markkaa 28.4.1997. B Oy on ollut velkaa A:lle 210 000 markkaa. B Oy on 28. ja 29.4.1997 edellä kerrotuin tavoin C Oy:ltä saamillaan varoilla maksanut A:lle tämän saatavan eli yhteensä 210 000 markkaa.

Espoon käräjäoikeus on 11.11.1997 antamallaan ja sittemmin lainvoimaiseksi tulleella yksipuolisella tuomiolla määrännyt takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 5 ja 10 §:n nojalla peräytymään B Oy:n A:lle 28. ja 29.4.1997 suorittamat yhteensä 210 000 markan velan maksut B Oy:n konkurssipesään, ja A on velvoitettu palauttamaan pesälle sanotut 210 000 markkaa korkoineen.

Helsingin hovioikeus on 4.2.2003 antanut tuomion asiassa, joka koski C Oy:n konkurssipesän A:ta vastaan ajamaa takaisinsaantikannetta. Tuomio on tullut lainvoimaiseksi 4.11.2003, kun Korkein oikeus ei A:n hakemuksesta ole myöntänyt asiassa valituslupaa. Mainitusta tuomiosta ilmenevin tavoin se rahasumma, jota C Oy:n konkurssipesä on kanteessaan vaatinut palautettavaksi C Oy:n konkurssipesään, on sama, joka A oli Espoon käräjäoikeuden edellä mainitulla yksipuolisella tuomiolla velvoitettu palauttamaan B Oy:n konkurssipesään. Hovioikeus on tuomion perusteluissa muun ohella katsonut, että C Oy:n B Oy:lle antaman lainan tarkoituksena on voinut olla vain se, että lainatut varat käytetään A:n saamisen maksamiseen. C Oy on siten itse asiassa maksanut B Oy:n velan A:lle saamatta siitä hyväksyttävää vastiketta. Näin ollen hovioikeus on katsonut, että A:lle tehty 210 000 markan suoritus on ollut lahja C Oy:ltä A:lle ja että se takaisinsaantilain 5 §:n nojalla peräytyy C Oy:n konkurssipesään.

Hovioikeus on kuitenkin katsonut, ottaen huomioon C Oy:n ja B Oy:n konsernisuhteen ja sen, että A oli yksipuolisella tuomiolla lainvoimaisesti velvoitettu palauttamaan 210 000 markkaa B Oy:n konkurssipesään ja tämän määrän myös maksanut, että palautuksen sovittelulle oli painavia syitä. Hovioikeus on sovitellut palautusvelvollisuuden kohtuulliseksi harkittuihin 10 000 euroon, minkä määrän se on velvoittanut A:n palauttamaan C Oy:n konkurssipesään korkoineen.

A:n purkuhakemus

A on edellä mainituilla perusteilla ensisijaisesti vaatinut, että Espoon käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio puretaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

Hakemus, joka nojautuu siihen, että riita-asiassa annettu lainvoimainen ratkaisu perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, on oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 10 §:n 1 momentin (109/1960) mukaan tehtävä vuoden kuluessa siitä päivästä, jona ratkaisu sai lainvoiman. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu viiden vuoden määräaika ei koske tällaista hakemusta (KKO 1994:111). A:n purkuhakemus on saapunut Korkeimpaan oikeuteen 11.11.2002. Ilmeisen väärään lain soveltamiseen nojautuvana hakemus jätetään siis myöhään tulleena tutkimatta.

Siltä osin kuin A:n hakemuksessa esitetyt seikat tarkoittavat muuta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n mukaista purkuperustetta Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Asiassa, jota hovioikeuden 4.2.2003 antama tuomio koskee, olivat osapuolina C Oy:n konkurssipesä kantajana ja A vastaajana, kun taas Espoon käräjäoikeuden yksipuolisella tuomiolla ratkaistussa asiassa osapuolina ovat olleet B Oy:n konkurssipesä kantajana ja A vastaajana. Koska takaisinsaantivaatimuksen esittäjinä ovat olleet eri konkurssipesät, yksipuolisella tuomiolla ei ole, kuten hovioikeus on todennutkin, sitovaa vaikutusta C Oy:n ja A:n välisessä suhteessa, eikä se näin ollen ole estänyt C Oy:n konkurssipesän A:han kohdistaman kanteen tutkimista.

A on tosiasiallisesti velvoitettu edellä selostetuilla yksipuolisella tuomiolla ja hovioikeuden tuomiolla palauttamaan alunperin C Oy:ltä lähtöisin olevat rahavarat sekä B Oy:n konkurssipesään että C Oy:n konkurssipesään, kuitenkin siten, että hovioikeuden tuomiossa C Oy:n konkurssipesään palautettavaa määrää on soviteltu ottaen huomioon B Oy:n konkurssipesän hyväksi aiemmin jo tuomittu palautusvelvollisuus. Yksipuolista tuomiota ei kuitenkaan voida purkaa pelkästään sillä perusteella, että hovioikeuden tuomiossa palautusvelvollisuuden kohteena on samaan A:lle suoritettuun velan maksuun perustuva määrä kuin yksipuolisessa tuomiossa.

A on saanut yksipuolisessa tuomiossa ja hovioikeuden tuomiossa tarkoitetut varat hyväkseen vain kerran. Koska yksipuolisella tuomiolla ja hovioikeuden tuomiolla ei ole toisiinsa nähden sitovaa vaikutusta, A voi sanottujen ratkaisujen estämättä ajaa kannetta sen välttämiseksi, että hänen vahingokseen jää saamansa velan maksun yksinkertaisen määrän ylittävä palautusvelvollisuus.

Tämän vuoksi ja kun A ei ole esittänyt hakemuksensa tueksi muitakaan sellaisia perusteita, joiden johdosta käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio olisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten nojalla purettava, Korkein oikeus hylkää hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Kari Vesanen.