2003 false

KKO:2003:102

Turvaamistoimipäätöksissä oli sakon uhalla kielletty vastapuolia muun muassa levittämästä hakijayhtiön elinkeinotoimintaa koskevaa harhaanjohtavaa tietoa ja määrätty pantavaksi takavarikkoon vastapuolten hallussa mahdollisesti ollutta hakijayhtiölle kuuluvaa irtainta omaisuutta. Kysymys turvaamistointen peruuttamisesta, kun turvaamistoimen hakija oli pannut vireille vahingonkorvauskanteen.

OK 7 luku 6 § OK 7 luku 8 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian tausta

Vaasan käräjäoikeus oli Y Oy:n hakemuksesta 30.1.2001 antanut sittemmin lainvoimaisiksi tulleen päätöksen, jolla se oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla kieltänyt A:ta, B:tä ja X Oy:tä sakon uhalla

1) levittämästä Y Oy:n asiakkaille, tavarantoimittajille, työntekijöille ja yhteistyökumppaneille sellaista tietoa, että Y Oy olisi lopettamassa Z -aputoiminimellä harjoittamansa liiketoiminnan, supistamassa sitä tai siirtämässä sen muualle,

2) käyttämästä liiketoiminnassaan hyväkseen Y Oy:n toiminimeä, mainetta ja good-williä, sekä

3) käyttämästä ja ilmaisemasta hakijan tuotteiden rakenteita sisältävää luetteloa, toimittajaluetteloa, asiakasluetteloa, laatukäsikirjaa, sopimuksia ja Å Oy:lle tehtyjä piirustuksia.

Lisäksi käräjäoikeus oli samana päivänä antanut myös sittemmin lainvoimaisiksi tulleet päätökset, joissa se oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 2 §:n nojalla määrännyt pantavaksi takavarikkoon alla luetellun irtaimen omaisuuden siltä osin kuin se oli A:n tai X Oy:n hallussa:

- SFS-Sertifiointi Oy:n sertifioima Z:n laatukäsikirja (mahdollisesti atk-tiedostona)

- atk-tiedostot, jotka sisältävät tiedot Z:n asiakkaista ja toimittajista sekä tuotteista ja niiden rakenteista

- jäljennökset Z:n asiakassopimuksista

- jäljennökset piirustuksista, jotka koskevat ABB:n tilauksia Z:lta ja piirustuksia, jotka on tehty Å Oy:lle,

joihin hakija vaatii parempaa oikeutta.

Y Oy:n kanne Vaasan käräjäoikeudessa

Y Oy vaati 28.2.2001 vireille tulleessa kanteessaan, että A, B ja X Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sille työsopimuslain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisella menettelyllään aiheuttamansa vahingon 9 693 283 markalla.

A:n ja hänen myötäpuoliensa vaatimus turvaamistoimien peruuttamisesta

A, B ja X Oy vaativat, että turvaamistoimet peruutetaan. Asiassa ei ollut nostettu turvaamistoimia koskevissa päätöksissä edellytettyä kannetta pääasiassa. Y Oy ei ollut pannut vireille päätöksissä tarkoitettujen menettelyjen kieltämistä koskevaa kannetta markkinatuomioistuimessa eikä kanteessa ollut vaadittu irtaimen omaisuuden palauttamista.

Y Oy lausui, ettei kanteen tarvinnut olla yhtenevä turvaamistoimen kanssa. Olosuhteissa oli saattanut tapahtua muutoksia, joiden johdosta oli järkevämpää vaatia jotain muuta. Y Oy oli nostanut vahingonkorvauskanteen, koska väärien tietojen levittämisvaaraa ei juuri enää ollut.

Takavarikkopäätöksissä mainittu omaisuus oli lähinnä atk-tiedostoja, jotka olivat jo tulleet X Oy:n tietoisuuteen. Oli ilmeistä, että omaisuus oli sekoittunut X Oy:n omaisuuteen. Tämän vuoksi oli perusteltua, että Y Oy vaati vahingonkorvausta eikä omaisuuden palauttamista.

Käräjäoikeuden osatuomio, oikeastaan päätös 12.10.2001

Kohdissa 1, 2 ja 3 tarkoitetut kiellot oli haettu tilanteessa, jolloin vastaajien siirtyminen uuteen kilpailevaan yritykseen oli ollut ajankohtaista. Y Oy oli nyt nimenomaisesti lausunut, että väärien tietojen levittämisvaaraa ei juuri ollut. Y Oy:n oli siten katsottava myöntäneen, että sillä ei ollut oikeussuojan tarvetta ylläpitää kieltoja.

Takavarikkopäätökset koskivat osittain atk-tiedostoja. Y Oy:n mukaan tiedostot oli todennäköisesti jo omaksuttu tavalla tai toisella X Oy:ssä. Y Oy:n oli siten katsottava myöntäneen, että sillä ei ollut oikeussuojan tarvetta ylläpitää takavarikkoja.

Näillä perusteilla käräjäoikeus kumosi, oikeastaan peruutti turvaamistoimet.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hagar Nordström.

Vaasan hovioikeuden päätös 29.5.2002

Y Oy valitti hovioikeuteen ja vaati turvaamistointen pysyttämistä voimassa.

A, B ja X Oy valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että turvaamistoimet määrätään peruutettavaksi myös sillä perusteella, ettei asiassa ollut nostettu oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta pääasiassa.

Hovioikeus lausui, että puheena olevat turvaamistoimet olivat sisällöltään A:han ja hänen myötäpuoliinsa kohdistuvia kieltoja tai takavarikoimismääräyksiä. Y Oy oli 28.2.2001 käräjäoikeuteen saapuneessa haastehakemuksessaan vaatinut muun muassa A:lta, B:ltä ja X Oy:ltä paitsi muuta, vahingonkorvausta sekä eräiden turvaamistoimipäätöksiin perustuvien uhkasakkojen tuomitsemista maksettaviksi.

Hovioikeus katsoi, että Y Oy oli esittänyt riittävät perusteet sille, miksi se oli kanteessaan vaatinut pääasiallisesti vahingonkorvausta. Vaadittujen uhkasakkojen osalta kanne täytti ilman lisäselvityksiäkin pääasiakanteen vaatimukset. Y Oy oli siten asianmukaisesti saattanut vireille turvaamistoimipäätöksissä tarkoitetun oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n mukaisen pääasian.

Y Oy ei ollut luopunut vaatimasta edellä 1) ja 2) kohdassa selostettujen kieltojen voimassapitämistä. Y Oy:n lausumista ei myöskään voitu tehdä niin pitkälle menevää johtopäätöstä, että yhtiön olisi katsottava myöntäneen, ettei sillä ollut oikeussuojan tarvetta ylläpitää näitä kieltoja. Y Oy:n mukaan vaara kieltojen vastaisesta menettelystä oli vähentynyt, mutta ei niin selvästi, että turvaamistoimien täytäntöönpano olisi tullut peruuttaa.

Hovioikeus katsoi, että kieltojen voimassapitämisellä voi olla vaikutusta Y Oy:n kanteessa tarkoitetun vahingon syntymiseen ja täten vaadittavan vahingonkorvauksen määrään. Turvaamistoimipäätösten täytäntöönpanoa ei siten ollut syytä peruuttaa.

Vaasan hovioikeus oli käsitellessään takavarikkopäätöksestä tehtyä valitusta todennut 7.6.2001 antamassaan päätöksessä seuraavan: "Kysymyksessä oleva omaisuus koostuu pääasiassa asiakirjoista, jotka ovat helposti siirrettävissä paikasta toiseen. Asiassa esitettyjen lausuntojen ja muun näytön perusteella on saatettu todennäköiseksi, että kysymyksessä oleva omaisuus on X Oy:n tai A:n hallussa. Se seikka, ettei niitä ole pystytty löytämään 3.11.2000 suoritetussa ulosottotoimituksessa ei osoita, etteivätkö ne olisi X Oy:n tai A:n hallussa."

Hovioikeus katsoi, että tämä asiaintila oli otettava lähtökohdaksi myös tätä asiaa ratkaistaessa. Oli näin ollen mahdollista, että esineet olivat edelleen X Oy:n tai A:n hallussa. Y Oy ei ollut luopunut vaatimasta takavarikon eikä edellä kohdassa 3) selostetun kiellon voimassapitämistä. Y Oy:n lausumista ei myöskään voitu päätellä yhtiön myöntäneen, ettei sillä ollut oikeussuojan tarvetta ylläpitää kieltoa ja takavarikointimääräyksiä.

Hovioikeus katsoi, että takavarikointimääräykset olivat yhä perusteltuja etenkin kohdassa 3) määritellyn käyttö- ja ilmaisukiellon tehostamiseksi ja enempien vahinkojen estämiseksi. Kiellolla oli välittömämpikin yhteys Y Oy:n kanteeseen, koska kanne osittain perustui siihen, että kysymyksessä olevia tietoja kenties käytetään väärin.

Turvaamistoimipäätösten täytäntöönpanoa ei siten ollut syytä näiltäkään osin peruuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Seppo Männikkö ja Jorma Rudanko. Esittelijä Jukka Mäkelä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle, B:lle ja X Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A myötäpuolineen vaati, että turvaamistoimet määrätään peruutettaviksi. Y Oy vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Asiassa sovellettava menettely

Asiassa on kysymys turvaamistoimen peruuttamisesta sellaisen väitteen johdosta, että turvaamistoimen saaneen Y Oy:n nostama kanne ei ole oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu pääasiakanne. Ensiksi on ratkaistava, missä menettelyssä tällaiseen väitteeseen perustuva turvaamistoimenpiteen peruuttaminen pitää ratkaista.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, kun turvaamistoimihakemukseen on suostuttu, hakijan on pantava vireille pääasiaa koskeva kanne määräajassa lainkohdassa tarkemmin määrätyssä menettelyssä. Jos asian käsittelyä ei panna määräajassa vireille tai jos asian käsittely jää sillensä, turvaamistoimi peruutetaan siten kuin lain 7 luvun 13 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan turvaamistoimen täytäntöönpanon peruuttaa ulosottomies. Kun kysymys on sellaisen turvaamistoimen peruuttamisesta, jonka perusteena ovat pääasiaa koskevan kanteen nostamiseen liittyvät seikat, ulosottomiehen toimivaltaan kuuluu lainkohtien nojalla pelkästään sen tutkiminen, onko pääasiakanne nostettu määräajassa. Sen sijaan kysymys siitä, onko hakijan nostama kanne oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu pääasiakanne, ei mainittujen lainkohtien nojalla näyttäisi lähtökohtaisesti olevan sellainen kysymys, jonka ratkaiseminen kuuluisi ulosottomiehen ratkaistavaksi.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimi on peruutettava, jos syytä, jonka vuoksi turvaamistoimesta on päätetty, ei enää ole. Pykälän 2 momentin mukaan peruuttamisesta päättää viranomainen, jonka käsiteltävänä pääasia on, ja jollei pääasia ole viranomaisen käsiteltävänä, päättää asiasta hakemuksesta se tuomioistuin, joka ensin on päättänyt turvaamistoimesta. Tässä tapauksessa peruuttamista koskeva vaatimus on ensiasteena ratkaistu käräjäoikeudessa pääasiakanteeksi tarkoitetun kanteen käsittelyn yhteydessä tehdyllä, käräjäoikeuden osatuomioksi nimeämällä erillisellä päätöksellä.

Lain esitöiden mukaan pykälän 1 momentin mukainen peruuttaminen tulee kysymykseen silloin, kun turvaamistoimen edellytykset ovat rauenneet, kuten esimerkiksi silloin, kun hakijan saatava on maksettu tai silloin, kun hakijan oikeutta vaarantavaa haittaa ei enää ole (HE 179/1990 vp s.19). Turvaamistoimen edellytyksien raukeamista harkittaessa joudutaan arvioimaan erilaisia ja ehkä monimutkaisiakin tosiseikkoja ja oikeudellisia kysymyksiä. Samantyyppistä harkintaa edellyttää sen ratkaiseminen, onko nostettu kanne laissa tarkoitettu pääasiakanne. Tästä syystä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua menettelyä on perusteltua soveltaa myös silloin, kun kysymys on siitä, onko hakijan nostama kanne oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu pääasiakanne.

Asiassa kysymyksessä olevat turvaamistoimet Kieltopäätös

Y Oy:n hakemuksesta, jossa se on ilmoittanut turvaamistoimenpidepäätöksen saatuaan aloittavansa markkinatuomioistuimessa pääasiaprosessin oikeuksiensa turvaamiseksi, käräjäoikeus on antanut 24.11.2000 väliaikaisen ja 30.1.2001 sittemmin lainvoimaiseksi tulleen päätöksen, jolla se on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla sakon uhalla kieltänyt A:ta, B:tä ja X Oy:tä

- levittämästä Y Oy:n asiakkaille, tavarantoimittajille, työntekijöille ja yhteistyökumppaneille sellaista tietoa, että hakija olisi lopettamassa Z -sivutoiminimellä harjoittamansa liiketoiminnan, supistamassa sitä tai siirtämässä sen muualle,

- käyttämästä liiketoiminnassaan hyväkseen Y Oy:n toiminimeä, mainetta ja goodwilliä,

- käyttämästä ja ilmaisemasta Y Oy:n tuotteiden rakenteita sisältävää luetteloa, toimittajaluetteloa, asiakasluetteloa, laatukäsikirjaa, sopimuksia ja Å Oy:lle tehtyjä piirroksia.

Perusteluinaan käräjäoikeus on lausunut, että Y Oy oli saattanut todennäköiseksi, että sillä oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu oikeus, kun otettiin huomioon sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevat säännöksetkin. Oli olemassa vaara, että A, B ja X Oy toiminnallaan estävät tai heikentävät Y Oy:n oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentävät sen arvoa tai merkitystä.

Y Oy on käräjäoikeudessa 28.2.2001 vireille tulleessa kanteessaan vaatinut, että A, B ja X Oy velvoitetaan työsopimuslain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla yhteisvastuullisesti korvaamaan sille vahinko, jonka nämä olivat aiheuttaneet

- houkuttelemalla Y Oy:n työntekijöitä X Oy:n palvelukseen antamalla väärää tietoa Y Oy:stä,

- myymällä ja viemällä oikeudettomasti Y Oy:stä laitteita ja muuta omaisuutta

- keskustelemalla laatusertifioinnin siirtämisestä uudelle yhtiölle,

- peruuttamalla aiheettomasti Y Oy:n tilauksia,

- tilaamalla X Oy:lle laitteita käyttäen hyväksi Y Oy:n goodwilliä,

- kopioimalla Y Oy:n toiminnanohjausjärjestelmään sisältyvät tiedostot, kuten asiakastiedostot, toimittajatiedot sekä piirustuksia ja muita liiketoiminnassa käytettäviä tietoja ja tiedostoja.

Lisäksi Y Oy on vaatinut turvaamistoimipäätöksessä määrättyjen kieltojen rikkomisen varalta asetettujen uhkasakkojen tuomitsemista maksettaviksi.

Y Oy on katsonut nostaneensa asiassa turvaamistoimipäätöksessä edellytetyn pääasiakanteen, koska turvaamistoimen sisältö oli sama kuin vahingonkorvausvaatimuksen perusteet.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaan turvaamistoimen eräänä edellytyksenä on, että hakemuksessa todennäköiseksi saatettu oikeus voidaan vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla. Saman luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, kun turvaamistoimeen on suostuttu, hakijan on kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta pantava pääasiaa koskeva kanne vireille tuomioistuimessa tai muussa sellaisessa menettelyssä, joka voi johtaa mainitunlaiseen täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon. Y Oy on saanut käräjäoikeudessa turvaamistoimenpiteenä kieltopäätöksen, jonka tarkoittaman sille kuuluvan oikeuden vahvistamista koskeva kanne sen on tullut nostaa määräajassa. Hakemuksessa tarkoitetut kiellot määrää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:n mukaan markkinatuomioistuin (nykyisin markkinaoikeus). Y Oy ei ole väittänytkään tehneensä sanotussa laissa tarkoitettua kieltohakemusta markkinatuomioistuimelle. Vaikka käräjäoikeus vahingonkorvauskannetta ratkaistessaan joutuu esikysymyksenä ottamaan kantaa siihen, ovatko Y Oy:n vastapuolet syyllistyneet kanteessa väitettyihin tekoihin, ei tällä tuomiolla vahvisteta turvaamistoimihakemuksessa tarkoitettua oikeutta. Y Oy ei siten ole nostanut sellaista kannetta, jonka nostaminen on turvaamistoimen voimassapysymisen edellytyksenä. Turvaamistoimena määrätty kielto ei palvele myöskään Y Oy:n vaatiman vahingonkorvaussaatavan perimistä.

Takavarikkopäätökset

Käräjäoikeus on Y Oy:n 1.11.2000 tekemien hakemusten johdosta antanut 3.11.2000 väliaikaiset ja 30.1.2001 sittemmin lainvoimaiseksi tulleet turvaamistoimia koskevat päätökset, joilla se on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 2 §:n nojalla määrännyt pantavaksi takavarikkoon A:n ja X Oy:n hallussa mahdollisesti olevaa omaisuutta. Päätösten perustelujen mukaan hakija oli saattanut todennäköiseksi, että sillä oli parempi oikeus esineisiin ja että oli olemassa vaara, että vastaajat kätkivät, hävittivät tai luovuttivat omaisuuden taikka menettelivät muulla hakijan oikeutta vaarantavalla tavalla.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 2 §:ssä on kysymys väitettyjen esinekohtaisten oikeuksien tilapäisestä turvaamisesta. Y Oy ei ole kuitenkaan kanteessaan esittänyt takavarikoitavaksi määrättyä omaisuutta koskevia vaatimuksia. Niillä hovioikeuden mainitsemilla seikoilla, että omaisuus saattaa olla A:n tai X Oy:n hallussa, vaikka sitä ei ole ulosottotoimituksessa löydetty, tai että takavarikointimääräykset saattavat olla merkityksellisiä Y Oy:n vastapuolille annetun ilmaisukiellon tehostamiseksi, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kanne pääasiassa nostettu.

Uhkasakkoon tuomitsemista koskevan vaatimuksen merkitys

Turvaamistoimena määrätyn kiellon tai velvoitteen tehosteeksi asetettu sakko, joka tuomitaan maksettavaksi, menee valtiolle. Turvaamistoimia ei ole myönnetty uhkasakkojen perimisen turvaamiseksi. Sen vuoksi, toisin kuin hovioikeus on lausunut, Y Oy:n vaatimuksella tuomita uhkasakot maksettaviksi ei ole merkitystä harkittaessa sitä, onko kanne turvaamistointa koskevassa pääasiassa pantu asianmukaisesti vireille.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Vaasan käräjäoikeuden 30.1.2001 antamissa päätöksissä määrätyt turvaamistoimet määrätään peruutettaviksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Mikko Tulokas, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Pertti Välimäki. Esittelijä Lea Nousiainen.