Mosaiikkipuu Koskinen Oy:n (yhtiö) yrityssaneeraus alkoi 17.5.1999. Tampereen käräjäoikeus antoi 18.11.1999 Sisä-Suomen veroviraston väitteen johdosta ratkaisun määrältään epäselvän saneerausvelan osalta. Käräjäoikeus katsoi, että veroviraston saatava tuli merkitä saneerausohjelman maksuohjelmaan selvittäjän esittämällä tavalla 63 849 markan suuruisena.

Lausumassaan verovirasto vaati maksuohjelman muuttamista siten, että veroviraston saneerausvelkana huomioon otettava saatava oli 57 206 markkaa. Eroavuus saneerausohjelmaehdotukseen merkittyyn saatavaan nähden perustui siihen, että yhtiön ennen saneerausmenettelyn alkamista erääntyneitä palkkoja oli maksettu saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen 20.5.1999. Kun ennakonpidätysvelvollisuus ja työnantajan sosiaaliturvamaksun maksuvelvollisuus syntyivät palkkojen maksupäivän perusteella, saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen maksetuista palkoista aiheutuvat ennakonpidätys ja työnantajan sosiaaliturvamaksu olivat massavelkaa.

Vastauksessaan veroviraston lausumaan selvittäjä katsoi edelleen, että veroviraston saneerausvelkana huomioon otettava saatava oli 63 849 markkaa. Olennaista oli, että velan oikeusperuste oli syntynyt ennen saneerausmenettelyn aloittamispäätöstä. Merkitystä ei ollut sillä, oliko velka tuolloin erääntynyt maksettavaksi, tai oliko maksuvelvollisuus perusteeltaan tai sisällöltään riidaton. Tämä kanta kävi selvästi ilmi lain esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta.

Käräjäoikeus totesi, että yrityksen saneerauksesta annetun lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan saneerausvelalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista, mukaan luettuina vakuusvelat sekä velat, joiden peruste tai määrä oli ehdollinen tai riitainen taikka muusta syystä epäselvä.

Verojen jakautuminen saneerausvelkaan ja uuteen niin sanottuun massavelkaan oli hallituksen esityksessä yrityssaneerauslaiksi (HE 182/1992 s. 63) sekä oikeuskirjallisuudessa (Koskelo: Yrityssaneeraus s. 124 ss. ja erityisesti 132 - 134) käsitelty eri tavoin kuin myöhemmin vakiintuneessa oikeuskäytännössä.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1995:127 oli todettu, että saneerausvelkaa olivat velat, jotka olivat syntyneet ennen yrityssaneerauksen alkamista. Saneerausvelkaa olivat saneerauksen alkamiskuukaudelta ennen saneerauksen alkamista maksettuihin palkkoihin perustuneet ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut. Päätös edellytti palkkojen ja niiden perusteella määräytyvien ennakonpidätysten ja sosiaaliturvamaksujen jaksottamista saneerausmenettelyn alkamishetken mukaan.

Edellä kerrotusta seurasi, että yhtiön saneerausmenettelyssä saneerausvelkoja olivat menettelyn alkamiskuukaudelta ennen 17.5.1999 maksettuihin palkkoihin perustuvat ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut. Saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen maksetut palkat ja niihin perustuvat ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut olivat puolestaan niin sanottua massavelkaa. Verovirasto oli valvonut saatavansa saneerausmenettelyn alkamishetken mukaisesti.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että veroviraston saatavien määrä oli merkitty virheellisesti saneerausohjelmaehdotukseen, ja varasi selvittäjälle tilaisuuden muuttaa maksuohjelmaehdotustaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petteri Palomäki.

Selvittäjän toimitettua 23.12.1999 käräjäoikeudelle maksuohjelmaehdotuksen, jossa veroviraston saatavaksi oli merkitty 57 206 markkaa, käräjäoikeus vahvisti saneerausohjelman.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petteri Palomäki.

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että yrityksen saneerauksesta annetun lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan saneerausvelalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista. Hallituksen esityksen (HE 182/1992 vp.) perusteella ratkaisevaa oli velan perusteen syntyajankohta eikä velan erääntymisajankohdalla ollut tässä suhteessa merkitystä. Yrityksen saneerauksesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa todetaan lisäksi, että lain säännökset syrjäyttävät sen, mitä muualla laissa säädetään muun muassa velkojan oikeudesta maksuun. Saneerausmenettelyssä kaikkien saneerausvelkojen velkojien asema määräytyi yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaan. Palkkasaatavan syntyajankohta määräytyi siten sen mukaan, milloin sitä vastaava työ oli tehty. Samaa periaatetta oli edellä lausutun nojalla perusteltua soveltaa yrityssaneerauksessa myös palkkaan perustuviin ennakonpidätyksiin ja sosiaaliturvamaksuihin. Merkitystä ei siten ollut sillä, milloin palkka oli erääntynyt maksettavaksi tai maksettu. Näin ollen ennen saneerausmenettelyn aloittamista 17.5.1999 tehdystä työstä maksetun palkan perusteella maksettavat ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut olivat velallisyhtiön saneerausmenettelyssä saneerausvelkoja.

Hovioikeuden käsityksen mukaan asiassa KKO 1995:127 ei ollut ratkaistu kysymystä siitä, tuliko ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut katsoa saneerausvelaksi tai massavelaksi työsuorituksen ajankohdan perusteella. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli sen sijaan ollut, paitsi muuta, kysymys siitä, riippuiko valtion saatavien kuuluminen saneerausvelkaan tai massavelkaan siitä, milloin työnantajan oli ollut edellä mainitut saatavat valtiolle viimeistään suoritettava. Hovioikeuden käsityksen mukaan sen ratkaisu ei näin ollen ollut ristiriidassa mainitun ennakkopäätöksen kanssa.

Näillä perusteilla hovioikeus vahvisti yhtiön saneerausohjelman maksuohjelmassa saneerausvelkana huomioon otettavan veroviraston saatavan määräksi 63 849 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Aarto Onninen, Mikko Suvanto ja Eeva Perho. Esittelijä Jouko Valtonen.