2002 false

KKO:2002:92

Lainhuutoa pyydettiin purettavaksi sillä perusteella, että käräjäoikeuden virkamies oli asian käsittelyn yhteydessä syyllistynyt huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikolliseen menettelyyn. Lainhuutorekisteristä ilmenevien tietojen perusteella oli ollut syytä olettaa, että muilla oli parempi oikeus kiinteistöön kuin lainhuudon hakijalla. Kuulutusta lainhuudon saamiseksi ei siten olisi saanut myöntää.

Asiassa oli todellisuudessa kysymys omistusoikeutta koskevasta riidasta, jota ei voida ratkaista lainhuutomenettelyssä eikä siten myöskään lainhuutoa koskevassa purkuasiassa. Koska riita voidaan lainhuudatusasian ratkaisun estämättä tutkia oikeudenkäynnissä, purkuhakemus ei antanut aihetta toimenpiteisiin.

MK 6 luku 6 § MK 12 luku 2 § MK 12 luku 3 § MK 13 luku 2 § OK 31 luku 7 § 1 mom 1 kohta

HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle oli lainhuutokuulutuksen jälkeen 7.7.1998 myönnetty kummallekin erikseen lainhuuto puoleen silloisen Tyrnävän kunnan Ängeslevän kylässä sijainneesta, nykyään Limingan kunnan Ängeslevän kylässä sijaitsevasta tilasta X. Käräjäoikeuden laamanni on Korkeimmalle oikeudelle tekemässään hakemuksessa katsonut, että lainhuutohakemusta käsiteltäessä oli ollut syytä olettaa, että jollakin toisella oli parempi oikeus kiinteistöön kuin hakijoilla. Kuulutusta lainhuudon saamiseksi maakaaren 12 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla ei siten olisi saanut myöntää. Laamanni on katsonut käräjäoikeuden virkamiehen syyllistyneen asian käsittelyn yhteydessä huolimattomuudesta tai varomattomuudesta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rikolliseen menettelyyn ja pyytänyt tällä perusteella 24.10.2001 saapuneessa hakemuksessa lainhuutopäätöksen purkamista.

Välitoimenpide

A ja B toisaalta sekä C, D, E, F, G ja H:n kuolinpesä toisaalta ovat antaneet hakemuksen johdosta pyydetyt lausumat.

C myötäpuolineen on yhtynyt hakemukseen.

A ja B ovat vastustaneet hakemusta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hakiessaan lainhuutoa A ja B ovat esittäneet 21.4.1976 allekirjoitetun kauppakirjan, jolla he olivat ostaneet X: tilan I:ltä. Tila oli 23.9.1955 rekisteröidyssä maanmittaustoimituksessa muodostettu perintötilasta Y. A:n ja B:n saantomiehellä I:llä ei ollut lainhuutoa tilaan X eikä lainhuutorekisterissä ole muutoinkaan missään vaiheessa ollut kyseistä rekisteriyksikköä koskevia lainhuutomerkintöjä. Selvityksenä saantomiehensä omistusoikeudesta A ja B ovat esittäneet vuonna 1971 laaditun kauppakirjan, jolla I oli ostanut sanotun tilan J:n perillisiltä, sekä 28.2.1927 päivätyn kauppakirjan, jolla J oli ostanut K:lta metsäsaran tilasta Z lohkotilaksi erotettavaksi. Lisäksi lainhuutohakemukseen oli liitetty todistus siitä, että A oli viimeisten kymmenen vuoden ajan verotettu tilan omistajana.

Kuulutusmenettely on perustunut siihen, että A ja B, vaikka he eivät olleet voineet esittää riittävää selvitystä saantomiestensä oikeudesta tilaan, olivat verotoimiston todistuksella näyttäneet, että A oli viimeisten kymmenen vuoden ajan hallinnut kiinteistöä omistajana.

Maakaaren 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan edellytyksenä kuulutuksen myöntämiselle lainhuudon saamiseksi on myös, ettei ole syytä olettaa kenelläkään muulla olevan parempaa oikeutta kiinteistöön. Tilaan Y, josta tila X on sittemmin muodostettu, oli lainhuutokortin mukaan 12.6.1951 myönnetty lainhuuto L:lle ja C:lle yhteisesti puoleen tilasta sekä D, H, E, F ja G:lle yhteisesti niin ikään puoleen tilasta. Purkuhakemuksessa on todettu, että lainhuutorekistereistä olisi ollut selvitettävissä nämä tiedot, joiden perusteella olisi ollut syytä epäillä jollakin muulla olevan parempi oikeus kiinteistöön kuin hakijoilla. Maakaaren 12 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tämän perusteella olisi niille, joiden oikeutta lainhuutohakemus voi koskea, tullut toimittaa tieto kuulutuksesta. Lain 6 luvun 6 §:n mukaan kirjaamisviranomainen voi muutoinkin varata hakijalle tai muulle henkilölle tilaisuuden antaa lausumansa asian selvittämiseksi. Säännöksissä tarkoitettu menettely A:n ja B:n lainhuutohakemusta käsiteltäessä olisi siten saattanut johtaa siihen, että heidän omistusoikeutensa tilaan X olisi jo tuossa vaiheessa riitautettu. Lainhuutohakemusta ei tuolloin olisi välittömästi hyväksytty, mutta ei toisaalta myöskään hylätty, vaan se olisi maakaaren 12 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla tullut jättää lepäämään omistusoikeutta koskevan oikeudenkäynnin ajaksi.

Asiassa on todellisuudessa kysymys omistusoikeutta koskevasta riidasta, jota ei voida ratkaista lainhuutomenettelyssä eikä niin ollen myöskään lainhuutoa koskevassa purkuasiassa. Koska maakaaren 13 luvun 2 §:n mukaan lainhuudatusasian ratkaisun estämättä kysymys omistusoikeudesta kiinteistöön sekä saannon pätevyydestä saadaan tutkia oikeudenkäynnissä, hakemus ei anna aihetta toimenpiteisiin Korkeimman oikeuden taholta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Mikael Krogerus ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Aki Rasilainen.