A oli ollut X Oy:n toimitusjohtajana 1.9.1986 alkaen. Yhtiön hallitus oli kokouksessaan 23.7.1998 päättänyt erottaa toimitusjohtajan välittömästi. Yhtiö oli ilmoittanut A:n palvelussuhteen päättämisen perusteeksi pysyvän luottamuspulan ja palvelussuhteen päättymispäiväksi 24.7.1998.

A:n yhtiötä vastaan ajamasta kanteesta, jolla vaadittiin vahingonkorvausta ja irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta palvelussuhteen päättämisen johdosta, käräjäoikeus totesi, ettei ole mitään yhtiöoikeudellista estettä sille, että osakeyhtiön hallitus milloin tahansa ja syystä riippumatta erottaa valitsemansa toimitusjohtajan.

A oli ilmaissut omanakin kantanaan, ettei hän toimitusjohtajana ollut ollut työsuhteessa yhtiöön. A ei myöskään ollut edes väittänyt, että asianosaisten välille olisi syntynyt kirjallinen palvelussopimus.

Käräjäoikeus katsoi, että kaikki palkkaus-, työaika- ja lomaetuudet, jotka A oli saanut yhtiön taholta hyväkseen ilman, että ne olisivat johtuneet suoraan A:n yhtiöoikeuteen perustuvasta toimitusjohtajan asemasta, olivat muodostaneet sopimusoikeudellisen välipuhejärjestelyn. A:lle tulevista etuuksista oli sovittu joko suullisesti tai konkludenttisesti. Asianosaisten välille oli siten syntynyt suullinen, A:n asemaa muilta kuin yhtiöoikeuteen perustuvilta osin koskeva palvelussopimus.

A ei ollut esittänyt uskottavaa näyttöä sen tueksi, että työlainsäädännön säännöksiä olisi yleisesti sovellettava hänen sopimusoikeudelliseen asemaansa asianosaisten välisen suullisen sopimuksen perusteella tai muullakaan perusteella.

Käräjäoikeus katsoi, että asianosaisten välinen palvelussopimus oli ollut yleisin sopimusoikeudellisin perustein yhtiön purettavissa, jos A oli olennaisesti laiminlyönyt sopimukseen perustuvien velvoitteidensa täyttämisen, ja yhtiön irtisanottavissa velvollisuuksin maksaa A:lle korvaus irtisanomisajan palkkausetujen menettämisestä, jos A oli olennaista vähäisemmässä määrin laiminlyönyt sopimukseen perustuvien velvoitteidensa täyttämisen. Käräjäoikeus lisäksi totesi, ettei osakeyhtiön toimitusjohtajan palvelussopimuksen irtisanomiselle voida asettaa mitään tiettyjä vähimmäisedellytyksiä, koska toimitusjohtajan yleensä ensisijaisesti yhtiöoikeuteen perustuvasta asemasta seuraa, että toimitusjohtajan palvelussopimuskin on milloin tahansa irtisanottavissa ilman sellaisia osakeyhtiölle koituvia vahingonkorvausseuraamuksia, joihin osakeyhtiö ei ole erityisellä sopimuksella etukäteen sitoutunut.

Näyttämättä oli jäänyt, että A olisi yhtiön väittämin tavoin laiminlyönyt käydä kuljetussopimusneuvotteluja tai syyllistynyt työpaikkakiusaamiseen. Näyttämättä oli jäänyt myös, että A:lla olisi yhtiön esittämin tavoin ollut tulehtuneet henkilösuhteet yhtiön osakkaisiin.

Asiassa oli sitä vastoin näytetty, että A oli laiminlyönyt toimittaa yhtiön tilinpäätösasiakirjoja patentti- ja rekisterihallitukselle, tehdä kaupparekisteriin eräitä muutosilmoituksia, pitää yhtiön osake- ja osakasluetteloa ajan tasalla, laskuttaa yhtiön eräältä asiakkaalta tältä sopimuksen mukaan perittävää lisähintaa sekä tehdä yhtiön työntekijöiden kanssa kirjalliset työsopimukset. Samoin oli näytetty, että A oli ollut osallinen tapahtumainkulkuun, joka oli johtanut äänestystapavirheeseen yhtiön yhtiökokouksessa, ja että hän oli sittemmin antanut hallituksen kokouksessa virheellisiä tietoja äänestystapavirheen olemassa olosta.

Käräjäoikeus katsoi, etteivät edellä todetut yhtiön näyttämät seikat, joista yhtiö oli esittänyt A:n erottamisen perusteena olleen luottamuspulan muun ohella johtuneen, muodostaneet A:n palvelussopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämisen olennaista laiminlyöntiä. Yhtiö ei siten ollut ollut oikeutettu purkamaan A:n palvelussopimusta, vaan yhtiö oli ollut oikeutettu päättämään A:n palvelussuhteen vain irtisanomalla ja velvollisuuksin maksaa A:lle korvaus irtisanomisajan palkkausetujen menettämisestä. A:lla oli siten oikeus korvaukseen irtisanomisajan palkasta ja sitä vastaavasta lomakorvauksesta.

Kun A:n palvelussopimus ei käsittänyt nimenomaista välipuhetta irtisanomisajasta, tuli irtisanomisaikana pitää pituudeltaan kohtuullista ajanjaksoa. Ottaen huomioon työsopimuslain (320/1970) säännökset työnantajan noudatettavasta irtisanomisajasta ja valtion virkamieslain säännökset viranomaisen noudatettavasta irtisanomisajasta sekä A:n palvelussuhteen keston käräjäoikeus piti A:n palvelussuhteen osalta sovellettavana kohtuullisena irtisanomisaikana viittä kuukautta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 53 000 markkaa korkoineen ja irtisanomisajalta kertyneenä lomakorvauksena 5 817 markkaa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Veikko Eskola.

Yhtiö valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui, että A:n ja yhtiön välille oli syntynyt osittain suullisesti ja osittain konkludenttisesti A:n palkkausta, työaikaa ja lomaetuuksia koskeva sopimus. Vaikka toimitusjohtajan erottamiseen liittyvistä korvauksista ei yhtiön ja A:n välillä ollut erikseen sovittu, yleisistä sopimusoikeudellisista säännöksistä johtui, että yhtiö, joka oli perusteettomasti purkanut toimitusjohtajan toimisuhteen, oli velvollinen korvaamaan A:lle aiheuttamansa vahingon.

Kun A oli erotettu toimitusjohtajan tehtävästään syillä, joita ei käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla voitu pitää riittävinä, käräjäoikeuden tuomitsemaa 58 817 markan määrää, jonka käräjäoikeus oli katsonut vastaavan A:n irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen määrää, voitiin pitää siinä määrin kohtuullisena korvauksena perusteettomasti päätetystä toimisuhteesta, ettei sitä ollut syytä alentaa.

Muilta osin hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Impivaara, Jouko Nikula ja Jukka Uusitupa. Esittelijä Leena Kaivo-oja.