2002 false

KKO:2002:68

Velallisen epärehellisyyttä ynnä muuta koskevaa rikosasiaa hovioikeudessa käsiteltäessä oli tunnusmerkistön täyttymiseen liittyvien tosiseikkojen tutkimiseen ja oikeudelliseen arviointiin sekä ratkaisuehdotuksen laatimiseen käytetty asiaa varten määrättyyn ratkaisukokoonpanoon kuulumatonta viskaalia, joka tosin toimi esittelijänä kyseisessä hovioikeudessa, mutta jota ei ollut määrätty esittelijäksi kyseisessä asiassa. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiaa käsiteltäessä ei ollut noudatettu laillista menettelyä, minkä vuoksi asia palautettiin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. (Ään.)

OK 31 luku 1 § 4 kohta

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Espoon käräjäoikeus tuomitsi 27.2.1998 A:n kahdesta velallisen epärehellisyydestä 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja velvoitti A:n suorittamaan B Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvauksena 656 000 markkaa korkoineen ja lisäksi yhteisvastuullisesti erään toisen henkilön kanssa 1 368 000 markkaa korkoineen.

A valitti hovioikeuteen vaatien ensisijaisesti syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämistä. Virallinen syyttäjä ja konkurssipesä vaativat valituksessaan A:n tuomitsemista rangaistukseen myös eräiden käräjäoikeudessa hylättyjen syytekohtien osalta.

Hovioikeus 22.6.2000 annetulla tuomiolla hylkäsi syytteen erään kohdan osalta, mutta pysytti käräjäoikeuden tuomion muilta osin. Lausumillaan perusteilla hovioikeus muun muassa katsoi velallisyhtiön olleen maksukyvytön jo ennen 24.6.1992 ja tilan jatkuneen yhtiön konkurssiin saakka.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio poistetaan tai puretaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n tai 8 §:n nojalla. Hänen mukaansa asian käsittelyssä hovioikeudessa oli tapahtunut hakemuksessa esitetyt oikeudenkäyntivirheet. Yhdeksi tällaiseksi hän on katsonut sen, että asian tutkiminen hovioikeudessa oli annettu hovioikeuden lailliseen ratkaisukokoonpanoon kuulumattomalle henkilölle, joka myös oli tosiasiallisesti ratkaissut asian ja laatinut siinä tuomion.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

Siltä osin kuin hakemuksessa on vaadittu hovioikeuden tuomion poistamista sen vuoksi, että asian tutkiminen ja ratkaiseminen oli hovioikeudessa annettu hovioikeuden lailliseen ratkaisukokoonpanoon kuulumattomalle henkilölle, on hakemuksen tueksi esitetty A:n hovioikeuden kirjaamosta saamat jäljennökset jutun asiakirjoissa olleista 24-sivuisesta päiväämättömästä muistiosta ja kaksisivuisesta saatteesta ("lappu"), jotka on laatinut eräs asemaltaan mainitsematon, tuomiosta ilmenevän ratkaisukokoonpanon ulkopuolinen henkilö. Muistiossa on selostettu maksukyvyttömyyden käsitettä lainsäädännössä sekä seikkaperäisesti tarkasteltu ja arvioitu asiassa kyseessä olevan velallisyhtiön maksukykyisyyttä ja rikoslain 39 luvun 1 §:n tunnusmerkistön toteutumista asiassa. Saatteessa on muun ohella todettu, että sen laatija on luonnostellut velallisen maksukyvyttömyyttä ja velallisen petosta koskevat kappaleet pääpiirteissään laatimassaan muistiossa esittämällään tavalla.

Säännökset asian ratkaisemisesta hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan hovioikeus on päätösvaltainen kolmijäsenisenä. Vuoden 1998 huhtikuun loppuun saakka voimassa olleen hovioikeuslain 8 §:n (laissa 21.1.1994/56) mukaan lainkäyttöasiat ratkaistiin esittelystä tai suullisessa käsittelyssä, jollei jonkin asian osalta toisin säädetty. Lailla 6.3.1998/165 säännös siirrettiin hovioikeuslaista oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:ään, jonka mukaan asia ratkaistaan esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei siinä toimiteta pääkäsittelyä. Mainittuun hovioikeuslain 8 §:ään otettiin 1.5.1998 voimaan tulleella lailla (6.3.1998/169) aikaisemmin lain 9 §:ssä ollut säännös, jonka mukaan hovioikeus toimii osastoihin jakautuneena, ja lainkäyttöasiat käsitellään ja ratkaistaan osastojen istunnoissa. Menettelyä koskevat tarkemmat määräykset sisältyvät hovioikeuksien työjärjestyksiin.

Hovioikeuslain 6 §:n mukaan hovioikeuden esittelijöitä ovat asessori ja viskaali. Myös hovioikeuden jäsen voi toimia asian esittelijänä. Hovioikeuden työjärjestyksessä voidaan muukin virkamies määrätä esittelijäksi. Esittelystä ratkaistavissa asioissa asian valmistelu on asialle määrätyn esittelijän tehtävänä. Hän tekee tällaisissa asioissa myös ratkaisuehdotuksen. Suomen perustuslain 118 §:n 2 momentin ja aikaisemmin voimassa olleen Suomen Hallitusmuodon (17.7.1919/94) 93 §:n 1 momentin mukaan myös esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään.

Vaikka esittelijä ei kuulu hovioikeuden päätösvaltaiseen kokoonpanoon, esittelystä ratkaistavissa asioissa esittelijän tehtävänä on tehdä ehdotus asian ratkaisemiseksi ja ratkaisun perusteluiksi. Esteettömyyden osalta esittelijää koskevat samat vaatimukset kuin tuomaria. Näin ollen myös asialle määrätty esittelijä kuuluu hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon.

Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat vaatimukset

Esillä olevan kysymyksen arviointiin vaikuttavat lisäksi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräykset oikeudenkäynnistä laillisesti perustetussa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Tuomioistuimen laillisuutta koskevan vaatimuksen on katsottu koskevan myös tuomioistuimen kokoonpanoa yksittäisessä asiassa (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 4.5.2000 asiassa Buscarini). Tuomioistuimen riippumattomuuden turvaaminen puolestaan edellyttää muun muassa takeita sille, että ratkaisut tehdään vapaina ulkopuolisesta vaikuttamisesta, ja merkitystä on myös tähän liittyvillä ulkoisilla edellytyksillä ja vaikutelmilla (ks. esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu 22.11.1995 asiassa Bryan).

Laillisuuden ja riippumattomuuden vaatimuksilla on siten merkitystä myös yksittäisen asian käsittelyssä ja ratkaisemisessa noudatettavien järjestelyjen kannalta. Niistä seuraa, että laillisin menettelyin määräytyvän ja ratkaisusta ilmenevän kokoonpanon tulee osoittaa ne henkilöt, jotka paitsi muodollisesti myös tosiasiassa ovat käsitelleet asian ja tehneet sitä koskevan ratkaisun. Tuomioistuimen puolueettomuuden vaatimus edellyttää niin ikään, että yksittäisen ratkaisun tekemiseen osallistuneet henkilöt ilmenevät ratkaisusta, jotta heidän esteettömyytensä on tarvittaessa jälkikäteen arvioitavissa. Samoin virkavastuun asianmukaisen toteutumisen kannalta on tärkeää, että ratkaisuun osalliset voidaan siitä todeta.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteista seuraa toisaalta myös, että ulkopuolisen tahon vaikutusmahdollisuus, vaikka se olisi osa riippumattoman virkamiehen lakisääteistä tehtävääkin, on kuulemisperiaatteen ja tasapuolisuuden vaatimusten rajoittama. Tämä ilmenee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä esimerkiksi asiassa Kress, tuomio 7.6.2001, kohta 74, jossa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin todetaan periaatteessa edellyttävän, että asianosainen saa tiedon sekä tilaisuuden lausua kaikesta selvityksestä ja näkökohdista, jotka on esitetty ratkaisuun vaikuttamiseksi, vaikkakin lainkäyttöjärjestelmään kuuluvan, riippumattomassa asemassa olevan henkilön toimesta.

Yllä mainitut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita koskevat periaatteet edellyttävät, että yksittäisen asian tutkimiseen ja ratkaisun sisällölliseen laatimiseen ei pidä osallistua sellaisten henkilöiden, joita ei ole asianmukaisesti määrätty jutun käsittelystä vastaavaan ja ratkaisusta ilmenevään kokoonpanoon. Myöskään ratkaisun asialliseen valmisteluun ei tule voida vaikuttaa sellaisen henkilön, jota ei ole asiassa asianmukaisesti määrätty tällaiseen tehtävään.

Edellä sanottu ei ole esteenä sille, että ratkaisukokoonpanoon määrätty tuomari tai esittelijä keskustelee yksittäiseen asiaan liittyvistä kysymyksistä, kuten siinä esiin tulevista oikeudellisista ongelmista, esimerkiksi kokoonpanoon kuulumattoman tuomarin tai esittelijän kanssa. Tällaiset keskustelut ratkaisukokoonpanon ulkopuolisen asiantuntemuksen ja kokemuksen hyödyntämiseksi ovat usein tarpeellisia ja suotavia. Ratkaisun valmisteluun ja viimeistelyyn liittyviä teknisluontoisia tai muita ratkaisun asiasisältöön vaikuttamattomia tehtäviä voidaan luonnollisesti uskoa ratkaisukokoonpanoon kuulumattomalle henkilökunnalle. Oikeudenkäyntiaineiston tutkiminen ja arviointi, siitä tehtävät päätelmät sekä ratkaisun tekeminen ja perustelujen laatiminen yksittäisessä asiassa sitä vastoin ovat kyseistä juttua varten asianmukaisesti määrätyssä kokoonpanossa suoritettavia tehtäviä.

Hovioikeuden menettely tässä asiassa

Asia on hovioikeudessa jaettu ja siten määrätty tietyn viskaalin valmisteltavaksi. Asian ovat hovioikeudessa esittelystä 15.12.1999 ratkaisseet hovioikeudenlaamanni ja hovioikeudenneuvos sekä sanottu viskaali, joka on toiminut asiassa sijaisjäsenenä ja esittelijänä.

Hakemuksessa tarkoitetun muistion laatinut henkilö on toiminut hovioikeudessa viskaalina, mutta häntä ei ole määrätty asian esittelijäksi, eikä asiassa ole toimitettu uutta esittelyä. Kyseinen henkilö oli ratkaisukokoonpanon pyynnöstä suorittanut edellä mainitut tehtävät asian esittelijänä ja sijaisjäsenenä toimineen viskaalin siirryttyä esittelyn jälkeen käräjäoikeuteen määräaikaiseksi käräjätuomariksi.

A:n hovioikeudesta saama muistio osoittaa, että asian ratkaisemisen kannalta keskeisiä kysymyksiä, joita ovat velallisen epärehellisyysrikoksen tunnusmerkistöön kuuluvat maksukyvyttömyys ja omaisuuden luovuttaminen ilman hyväksyttävää syytä, on paitsi yleisesti myös nimenomaan kyseisen asian tosiseikkojen kannalta yksityiskohtaisesti selvitellyt ja arvioinut ratkaisukokoonpanoon kuulumaton viskaali. Hänen laatimansa saate ("lappu") osoittaa, että hän on tehnyt asiassa ehdotuksen ratkaisuperusteluiksi ja tällöin tukeutunut muistiossaan esittämäänsä. Hovioikeuden tuomiosta on todettavissa, että ratkaisun perusteluihin sisältyy kyseisen muistion ja saatteen mukaisia arviointeja.

Muistion ja saatteen sisältö osoittaa, että kyseisen, ratkaisukokoonpanon ulkopuolisen henkilön työpanos on kohdistunut kyseisen asian tosiseikkojen tutkimiseen ja niiden oikeudelliseen arviointiin ratkaisua silmällä pitäen. Niiden perusteella syntyy objektiivisestikin arvioiden perusteltu epäilys siitä, että ratkaisukokoonpanoon kuulumaton, muu kuin asialle määrätty esittelijä, on laatinut ratkaisuun olennaisesti vaikuttaneen ehdotuksen ratkaisun perusteluiksi. Kuten edellä on todettu, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden kannalta tätä ei voida pitää hyväksyttävänä. Asian ratkaisemisessa hovioikeudessa ei siten ole noudatettu laillista menettelyä. Sen vuoksi asia on käsiteltävä uudelleen hovioikeudessa.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 1 § 4 kohta

Päätöslauselma

Helsingin hovioikeuden 22.6.2000 antama tuomio nro 1685 poistetaan A:n osalta. Hovioikeuden tulee ottaa asia tältä osin omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Lausunnon antaminen hakemuksen muista kantelu- tai purkuperusteista raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Kari Kitunen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Timo Vuojolahti.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Mansikkamäki:

1. A:n hakemus ja kysymyksenasettelu

A on vedonnut hakemuksensa tueksi muun muassa siihen, että hovioikeus oli omasta aloitteestaan hankkinut tuomion perustaksi lailliseen kokoonpanoon kuulumattoman, ulkopuolisen henkilön Y:n lausunnon, josta voitiin päätellä tämän toimineen apulaissyyttäjän roolissa, ja ilman että A:lle olisi annettu tieto asiakirjasta. Y oli tosiasiallisesti ratkaissut asian ja kirjoittanut siinä tuomion.

Asiassa on siten ensinnäkin kysymys siitä, onko asia ratkaistu laillisessa kokoonpanossa. Lisäksi, jos vastaus edellä esitettyyn on myönteinen, on ratkaistava se, onko A saanut osakseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, kun hänelle ei ollut annettu tietoa sanotusta Y:n muistiosta.

2. Asian ratkaiseminen hovioikeudessa

2.1. Sovellettava säännöstö

Hovioikeus toimii hovioikeuslain 8 §:n mukaan jakautuneena osastoihin, joihin laamannin ja jäsenten lisäksi hovioikeusasetuksen 2 §:n mukaan kuuluu tarvittava määrä muuta henkilökuntaa. Lainkäyttöasiat ratkaistaan osastojen istunnoissa. Hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan päätösvaltainen kolmijäsenisenä. Asian käsittelyyn sovelletun hovioikeuslain 8 §:n (56/1994) mukaan lainkäyttöasiat ratkaistiin esittelystä tai suullisessa käsittelyssä, jollei jonkin asian osalta toisin säädetty.

Hovioikeuden esittelijöitä ovat hovioikeuslain 6 §:n mukaanasessori ja viskaali. Myös hovioikeuden jäsen voi toimia asian esittelijänä. Helsingin hovioikeuden työjärjestyksen mukaan esittelystä ratkaistavissa asioissa asian valmistelu on sen esittelijän tehtävä, jolle juttu on jaettu, ja hän myös tekee ratkaisuehdotuksen. Työjärjestyksen mukaan hovioikeuden jäsenet tarkastavat kukin vuorollaan tuomioluonnoksen ja tekevät siihen aiheellisina pitämänsä muutosehdotukset. Mikäli istunnon puheenjohtaja harkitsee tehdyn ehdotuksen sisältävän asiallisen muutoksen tai jos jäsen on muuttanut lausuntoaan, asia on tarvittaessa esiteltävä mainitun tuomioluonnoksen kierron jälkeen uudelleen.

Hovioikeusasetuksen 21 §:n mukaan lainkäyttöasioissa hovioikeuden tuomiosta laaditaan taltio, jonka allekirjoittavat ne, jotka ovat osallistuneet asian ratkaisemiseen. Asian esittelijä varmentaa taltion, jos asia on ratkaistu esittelystä. Asianosaiselle annettavasta toimituskirjasta on ilmettävä asiassa suoritettu äänestys sekä asian ratkaisuun osallistuneiden jäsenten nimet, ja jos asia on ratkaistu esittelystä, esittelijän nimi.

2.2. Hovioikeuden toiminnasta esittelystä ratkaistavissa asioissa yleensä

Esittelijän tehtävänä hovioikeudessa on valmistella lainkäyttöasia ratkaisuntekoa varten. Tuomiovalta hovioikeudessa sen sijaan kuuluu jäsenille. Siihen liittyvän perusteluvastuun asianmukainen toteuttaminen edellyttää oikeudenkäyntiaineiston tuntemista. Mitä laajemmasta ja vaikeammasta asiasta on kysymys, sitä useammin ratkaisuluonnoksen perusteluja kierrolla tarkastettaessa voi nousta esiin tarve perustella ratkaisu toisin kuin alunperin oli ajateltu. Hovioikeuden jäsen voi myös muuttaa mielipidettään aina tuomion antamiseen saakka tai ilmaista sinänsä yksimieliseen lopputulokseen päädytyssä ratkaisussa enemmistön kannasta poikkeavat perustelunsa. Lisämuistiot syntyvätkin jäsenten tarpeesta jatkaa keskustelua asiasta tuomioluonnoksen kierron aikana ja siten varmistaa paitsi ratkaisun perustelujen myös lopputuloksen oikeellisuus.

2.3. Käsiteltävänä olleen asian laatu ja lisämuistio

Asiakirjoista ilmenee, että muiden ohella A:ta koskenut rikosasia on ollut laaja. Sen käsittely on kestänyt käräjäoikeudessa 27 istuntopäivää, siinä on esitetty yli 230 asiakirjaa ja kuultu 15 todistajaa. Hovioikeudessa asiaa on käsitelty viskaali X:n esittelystä seitsemässä istunnossa lähes kuukauden pituisena ajanjaksona eli 18. ja 29.11. sekä 9., 10., 13., 14. ja 15.12.1999. Ratkaisu on taltiomerkintöjen mukaan tehty 15.12.1999 ja ratkaisuluonnos on ollut kierrolla 12.6.2000 saakka. Taltio on kirjoitettu 14.6.2000 ja jäsenet ovat allekirjoittaneet sen 16. - 19.6.2000. Tuomiosta ei ole äänestetty.

Hovioikeuden presidentin ja ratkaisukokoonpanoon kuuluneiden jäsenten lausuntojen mukaan asian esitellyt ja kokoonpanoon sijaisjäsenenä kuulunut viskaali X oli hoitanut 1.1.2000 alkaen määräaikaista käräjätuomarin virkaa. Tällöin tuomioluonnoksen kierron aikana oli haluttu saada tarkempi muistio eräistä kysymyksistä. Sen laatiminen oli annettu saman osaston toisen viskaalin Y:n tehtäväksi. Häntä ei ollut määrätty asian esittelijäksi.

2.4. Hovioikeuden ratkaisukokoonpano

Hovioikeuden esittelijä ei kuulu hovioikeuden tuomionvoipaan kokoonpanoon eikä hän käytä tuomiovaltaa. Vaikka viskaali Y on hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneiden jäsenten pyynnöstä laatinut asiassa muistion siinä vaiheessa, kun tuomioluonnos on asian esittelyn päätyttyä kiertänyt jäsenillä, ratkaisun on kuitenkin tehnyt päätösvaltainen kokoonpano, jonka jäsenet, tässä tapauksessa myös sijaisjäsenenä asian esitellyt viskaali X, vastaavat tuomiosta kokonaisuudessaan. Sillä seikalla, että hovioikeuden jäsenet ovat asiaa ratkaistessaan käyttäneet apunaan viskaali Y:n laatimaa muistiota ilman, että hänet on määrätty asian esittelijäksi, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko hovioikeuden ratkaisu tehty laillisessa kokoonpanossa. Y on tehnyt virkatehtäviinsä kuuluneen työn nimenomaan hovioikeuden virkamiehenä, ei hovioikeuden ulkopuolisena henkilönä.

Mikään ei viittaa siihen, että jäsenet olisivat jutun ollessa kierrolla muuttaneet mielipidettään tai esittäneet sellaista muutosta tuomioon, joka olisi vaatinut uuden neuvottelun asian esittelyn päätyttyä. Asian valmistelleen ja esitelleen viskaali X:n siirtyminen määräajaksi käräjäoikeuteen ei siten myöskään ole merkinnyt sitä, ettei hänellä olisi ollut enää kelpoisuutta hovioikeuden esittelijän ja sijaisjäsenen virkaan kuuluvien jälkitöiden suorittamiseen aina taltion allekirjoittamiseen saakka (esimerkiksi KKO 1996:153 ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 15.11.2001 asiassa Raita).

Tämän vuoksi katson, ettei asiassa ole perusteita hovioikeuden tuomion poistamiseen sillä hakemuksessa esitetyllä perusteella, että hovioikeus ei olisi ratkaissut asiaa tuomionvoivassa kokoonpanossa tai että hovioikeus ei olisi muutoin käyttäessään apunaan viskaali Y:n työtä menetellyt laillisesti.

3. Oikeus saada tieto asiakirjasta

3.1. Sovellettavat oikeusohjeet

Vakiintuneessa oikeuskäytännössämme esittelijän muistion on katsottu olevan tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden alainen ratkaisuehdotusta ja sen perusteluja koskevilta osin (KKO 1998:35, 2001:64 ja 2002:27).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan 7.6.2001 asiassa Kress lausunut, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsite merkitsi periaatteessa myös asianosaisten tilaisuutta saada tietoonsa kaikki tuomioistuimen päätökseen vaikuttamista silmälläpitäen esitetyt todisteet ja tehdyt väitteet, myös kansallisen oikeuslaitoksen riippumattoman jäsenen esittämät ja tekemät, sekä lausua mielensä niistä (74 kohta). Toisaalta ihmisoikeustuomioistuimen tuomiosta 31.3.1998 Reinhardt and Slimane-Kaïd ilmenee, että asianosaisilla ei voinut missään tilanteessa olla oikeutta saada tietoa tuomioistuimen esittelevän tuomarin muistion osasta, joka sisälsi ratkaisusuosituksen ja päätösluonnoksen (105 kohta).

3.2. Esittelijän suhde tuomioistuimeen

Hovioikeuden esittelijä toimii virassaan virkavastuulla, ja silloin, kun asia päätetään hänen esittelystään, myös hallitusmuodon tai 1.3.2000 jälkeen perustuslain mukaisella esittelijän vastuulla. Tehtäviään suorittaessaan esittelijän tehtävänä ei ole kenenkään asianosaisen etujen puolustaminen, vaan tuomioistuimen jäsenten avustaminen. Esittelijän muistion onkin katsottu olevan ratkaisuehdotusta koskevilta osin oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7 §:ssä säädetyn tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden alainen. Tämä salaisuus on voimassa kaikkiin tuomioistuimen ulkopuolisiin nähden. Esittelijän muistio on muiltakin osin ollut annettavissa asianosaisille sitä pyydettäessä vasta tuomion antamisen jälkeen. Virkamiehen esteellisyyteen, vastuuseen, tehtävään tai salassapitoon ei vaikuta se, onko muistio kirjoitettu ennen esittelyä vaiko myöhemmin tarkastuskierroksen aikana. Tässä arvioinnissa ei ole merkitystä sillä seikalla, onko muistion laatinut hovioikeuden virkamies määrätty asian esittelijäksi vaiko ei.

Tämän vuoksi katson, että nyt kysymyksessä olevassa muistiossa ei ole kysymys sellaisesta asiakirjasta, joka olisi pitänyt tai voitu antaa hakemuksessa tarkoitetuin tavoin A:lle tiedoksi.

Tästä syystä katson, että A:n esittämät perusteet eivät tältäkään osin ole sellaiset, että hovioikeuden tuomio voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n nojalla poistaa.

Mitä tulee hakemuksessa esitettyihin muihin väitettyihin menettely- ja tuomiovirheisiin, päätöksessä lausumini perustein hylkään hakemuksen myös näiltä osin.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.