A kertoi Työväen Keskinäistä Vakuutusyhtiötä Turvaa vastaan ajamassaan kanteessa, että hänen äitinsä B oli 28.2.1996 tehnyt vakuutusyhtiön kanssa täysajan yksityistapaturmavakuutusta koskevan vakuutussopimuksen, jossa kuolemantapauksen varalta A oli määrätty edunsaajaksi. B:n kuoltua 19.6.1998 A oli vaatinut yhtiöltä vakuutuksen perusteella

102 000 markan määräistä kuolemantapauskorvausta. Vakuutusyhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt suorituksesta, koska B oli vakuutusyhtiön mielestä menetellyt vilpillisesti täyttäessään vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan jättämällä kertomatta vaikeasta alkoholiongelmastaan.

Tapaturmavakuutuksen terveysselvityksessä B:n oli tullut vastata eräitä muita sairauksia koskevan kysymyksen lisäksi kysymykseen, onko hänellä tai onko hänellä viiden viimeisen vuoden aikana ollut hoitoa vaatinut alkoholiongelma. B oli antanut kysymykseen kielteisen vastauksen.

A kertoi, ettei B ollut viiden viimeisen vuoden aikana saanut alkoholinkäytön vuoksi hoitoa eikä hänelle ollut sellaista myöskään vaadittu. Viittä vuotta vanhemmista asioista ei tarvinnut kertoa, ellei niistä erikseen kysytty. Edelleen A katsoi, ettei B:llä myöskään vakuutuskauden aikana ollut ollut hoitoa vaatinutta alkoholiongelmaa. Vakuutustapahtumaan alkoholi ei ollut myötävaikuttanut. Vakuutusyhtiö oli saanut oikeat ja täydelliset tiedot vakuutushakemuksen terveysselvityksessä.

Vielä A katsoi, että vakuutusyhtiön päätös kieltäytyä korvauksesta johti vakuutussopimuslain 24 §:ssä tarkoitettuun kohtuuttomuuteen.

A vaati, että vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vakuutuksen perusteella 102 000 markkaa laillisine viivästyskorkoineen.

Vakuutusyhtiö kiisti kanteen.

Vakuutusyhtiö oli näyttövelvollinen väitteestään, että B oli menetellyt vilpillisesti täyttäessään vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan.

Sanotun lainkohdan mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tuli ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tuli lisäksi vakuutuskauden aikana oikaista vakuutuksenantajalle antamansa vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Todistajien kertomuksista kävi ilmi, että A oli ottanut yhteyttä vakuutusyhtiön erääseen paikalliskonttoriin ja kysellyt tapaturmavakuutuksen tekemisestä B:lle. Tämän jälkeen A oli hakenut B:lle vakuutusta, johon olisi kuulunut 500 000 markan kuolemantapauskorvaus, 100 000 markan invaliditeettikorvaus ja 45 000 markan sairaanhoitokorvaus.

Vakuutusyhtiön pääkonttorista oli ilmoitettu, että kuolemantapauskorvaus ei voinut olla suurempi kuin invaliditeettikorvaus, minkä jälkeen sen määräksi sovittiin 100 000 markkaa.

Vakuutusyhtiön osastopäällikön todistajankertomuksesta kävi ilmi, että mikäli hakijalla oli alkoholiongelma, vakuutusyhtiö ei suostunut myöntämään henkilövakuutuksia, koska se lisäsi oleellisesti vakuutetun riskien mahdollisuuksia. Hakijan tuli kertoa alkoholiongelmastaan. Käytännössä osoitus alkoholiongelmasta oli se, että hakija oli ollut joko lääkärinhoidossa tai viranomaisten osoittamassa hoidossa. Sillä ei ollut merkitystä, kuinka kauan ongelman hoidosta oli kulunut aikaa.

B:stä esitetyissä sairauskertomuksissa vuosilta 1985 - 1998 on useita merkintöjä hänen alkoholinkäytöstään. Hän oli ollut 28.3. - 24.4.1985 sairaalahoidossa diagnoosilla psychosis alcoholica. Sairauskertomuksista voitiin päätellä B:n käyttäneen jatkuvasti alkoholia siinä määrin, että hänellä oli katsottu olevan vaikea alkoholiongelma ja että häntä oli pidetty alkoholisoituneena. Terveyskertomukseen 17.6.1998 diagnoosiksi oli merkitty alkoholiriippuvuus selityksin, että kysymyksessä oli 63-vuotias nainen, jolla oli pitempiaikainen alkoholin liikakäyttöongelma.

Sen sijaan käräjäoikeus katsoi B:n kuolinsyyn tutkintapöytäkirjan ja siihen liitetyn lääninoikeuslääkärin kuolinsyylausunnon perusteella jääneen näyttämättä, että B olisi ollut alkoholin vaikutuksen alainen hänen kuolemaansa johtaneen tapaturman sattuessa. Tällä ei kuitenkaan ollut asiassa oikeudellista merkitystä.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että B:llä oli ollut viimeisen viiden vuoden aikana hoitoa vaatinut alkoholiongelma.

Käräjäoikeus katsoi, että B:n tapaturmavakuutuksen terveysselvityksessä ei ollut annettu oikeita ja täydellisiä vastauksia vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin. Näin ollen vakuutuksenottaja oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa.

Sairauskertomuksista ilmeni, että B:n oli ollut itse vaikea myöntää alkoholiongelmaansa. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti oli tapahtunut huolimattomuudesta, jota ei voinut pitää vähäisenä. Todistajan mukaan vakuutusyhtiö ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu.

A oli ottanut B:lle samoihin aikoihin tapaturmavakuutuksen vastaajayhtiön lisäksi ainakin vakuutusyhtiö Sammossa 200 000 markan määräisenä ja merkinnyt itsensä edunsaajaksi. Vakuutusyhtiö Pohjola oli B:n kuoleman johdosta tapaturmavakuutuksen perusteella suorittanut A:lle 100 000 markan korvauksen. Sampo oli kieltäytynyt korvauksen suorittamisesta vakuutussopimuslain 24 §:n nojalla, kun vakuutuksenottaja oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voinut pitää vähäisenä.

A ei ollut suostunut vastaamaan vastaajayhtiön kysymykseen, oliko A ottanut vielä muista vakuutusyhtiöistä vastaavia vakuutuksia.

Tapaturmavakuutuksen tarkoitus oli antaa turvaa sen kohteelle eli B:lle. Vakuutuksenottaja A oli merkinnyt itsensä edunsaajaksi siinä tapauksessa, että B kuolee tapaturmaisesti. A ei ollut esittänyt mitään selvitystä sen tueksi, että vakuutuskorvauksen evääminen edellä mainituilla perusteilla johtaisi hänen kannaltaan ilmeiseen kohtuuttomuuteen.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut laamanni Reko Vilpas.

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajalla ei ollut oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, vaan hänen velvollisuutensa rajoittui siihen, että hän antoi oikeat ja riittävät tiedot vakuutuksenantajan asettamiin kysymyksiin. Vakuutuksenantaja kantoi riskin siitä, että kaikki tarpeelliset tiedot tulivat kysytyiksi ja että esitettävät kysymykset olivat yksiselitteiset ja selvät.

Riidassa oli kysymys vakuutusyhtiön vakuutushakemuksen terveysselvitystä koskevassa osassa esittämän kysymyksen tulkinnasta. Kaavakkeessa kysyttiin: "onko tai onko teillä viiden viimeisen vuoden aikana ollut jokin seuraavista sairauksista: --- hoitoa vaatinut alkoholiongelma?"

A oli katsonut, että kysymys voitiin ymmärtää niin, että siihen tuli vastata myöntävästi, mikäli vakuutettu oli saanut hoitoa alkoholiongelmaan terveysselvityksen allekirjoittamista edeltäneiden viiden viimeisen vuoden aikana.

Vakuutusyhtiön osastopäällikkö oli todistajana kertonut, että vakuutusyhtiön kannalta alkoholiongelma henkivakuutusta haettaessa tarkoitti käytännössä sitä, että vakuutettava oli ollut ongelmansa vuoksi joko lääkärinhoidossa tai viranomaisen osoittamassa hoidossa. Todistajan kertomus puolsi A:n käsitystä kysymyksen sisällöstä.

Hovioikeus katsoi, että kysymyksen voi ymmärtää A:n esittämällä tavalla, joskaan kysymyksen sisältö ei ollut yksiselitteinen. Epäselvässä tilanteessa kysymyksen sisältö oli tulkittava A:n eduksi tämän esittämällä tavalla.

Vakuutusyhtiö ei ollut näyttänyt, että vakuutettu B olisi saanut vakuutushakemuksen terveysselvitysosassa tarkoitettua hoitoa alkoholiongelmaan terveysselvityksen allekirjoittamista 25.2.1996 edeltäneiden viiden viimeisen vuoden aikana. B:n ei siten ollut näytetty laiminlyöneen antaa vakuutusyhtiölle henkivakuutushakemukseen liittyen terveysselvityksen yhteydessä terveydentilastaan oikeita tietoja. Vakuutusyhtiöllä ei näin ollen puheena olevalla perusteella ollut ollut oikeutta kieltäytyä maksamasta vakuutuksen edunsaajalle A:lle vakuutussopimuksen mukaista kuolemantapauskorvausta korkoineen.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti Työväen Keskinäisen Vakuutusyhtiön Turvan suorittamaan A:lle tapaturmavakuutuksen perusteella kuolemantapauskorvauksena 102 000 markkaa laillisine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti Tulenheimo, Raimo Kyllästinen ja Markku Nieminen. Esittelijä Hanna Väliaho.