Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin (700/1991) mukaan jos ehdolliseen rangaistukseen tuomittu tekee koetusaikana uuden rikoksen, josta hänet olisi tuomittava vankeusrangaistukseen, ja syyte tästä rikoksesta on nostettu viimeistään vuoden kuluessa koetusajan päättymisestä, tuomioistuin saa määrätä ehdollisen rangaistuksen pantavaksi täytäntöön joko kokonaan tai osaksi sekä jättää rangaistuksen muulta osin ehdolliseksi aikaisemmin määrätyin koetusajoin. Sanotun lain 4 §:n 2 momentin (752/1997) mukaan jos ehdollinen rangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön joko kokonaan tai osaksi ja uudesta rikoksesta olisi tuomittava ehdoton vankeusrangaistus, tekijän tuomitsemisessa yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä rikoslain 7 luvussa säädetään.

Rikoslain muuttamisesta 14.6.2001 annetulla ja 1.9.2001 voimaan tulleella lailla (520/2001) rikoslakiin on lisätty 2 b luku, joka sisältää säännökset ehdollisesta vankeudesta. Sanotun luvun 5 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöönpantavasta rangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 7 luvussa säädetään. Sanotun luvun 5 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi myös määrätä ehdollisen vankeuden täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin rangaistus jää muulta osin ehdolliseksi entisin koeajoin.

Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuimen on sovellettava tuomitsemishetkellä voimassa olevaa lakia, jos tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen johtaisi rikoksentekijän kannalta olennaisesti ankarampaan lopputulokseen. Uusilla 1.9.2001 voimaan tulleilla säännöksillä ei ole tarkoitettu asiallisesti muuttaa aiempaa lakia siltä osin kuin kysymys on ehdollisen rangaistuksen määräämisestä pantavaksi täytäntöön kokonaan tai osittain sellaisen rikoksen johdosta, josta olisi tuomittava ehdoton vankeusrangaistus. Koska tekohetkellä voimassa ollut laki ei johda olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin sanotut uudet säännökset, on asiassa sovellettava ensiksi mainittua lakia.

A on vuonna 1995 tuomittu yhteensä kolme kertaa ehdolliseen vankeusrangaistukseen vuosina 1994 - 1995 tehdyistä omaisuusrikoksista ja huumausainerikoksesta. Tämän jälkeen Helsingin hovioikeus on 3.2.2000 (Espoon käräjäoikeus 6.5.1999) tuominnut A:n 1.8. - 30.11.1997 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 30.9.2001 päättyvin koetusajoin. Lisäksi Helsingin hovioikeus on 5.10.2000 (Espoon käräjäoikeus 21.9.1999) tuominnut A:n toukokuun 1998 ja 5.8.1998 välisenä aikana tehdystä huumausainerikoksesta 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 31.12.2001 päättyvin koetusajoin.

A:n syyksi nyt esillä olevassa asiassa luetut rikokset on tehty 30. - 31.12.1999 eli A:lle 3.2.2000 tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen 6.5.1999 alkaneena koetusaikana. Alemmat oikeudet ovat määränneet sanotun rangaistuksen pantavaksi täytäntöön kokonaan.

Arvioitaessa sitä, onko ja missä laajuudessa A:lle 3.2.2000 tuomittu aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus määrättävä pantavaksi täytäntöön hänen tekemiensä uusien rikosten johdosta, on ensinnäkin otettava huomioon, että ehdolliseen rangaistukseen johtaneessa A:n rikollisuudessa on ollut kysymys törkeästä huumausainerikoksesta ja siten samankaltaisesta teosta kuin hänen syykseen nyt esillä olevassa asiassa luetut rikokset kohdassa 1 ja 3. A on siten jatkanut samanlaista rikollista toimintaa aikaisemmista ehdollisista rangaistuksista huolimatta. Toisaalta nyt kysymyksessä olevat rikokset on tehty runsaat kaksi vuotta myöhemmin kuin täytäntöönpantavaksi määrättyyn rangaistukseen sisältyvä törkeä huumausainerikos. A on nyt kysymyksessä olevat teot tehdessään ollut 21-vuotias eikä hän ole aikaisemmin suorittanut ehdotonta vankeusrangaistusta. Näin ollen aikaisemman 1 vuoden 6 kuukauden ehdollisen rangaistuksen määrääminen pantavaksi täytäntöön kokonaan johtaisi A:n kannalta kohtuuttoman pitkään vankeusrangaistukseen. Edellä mainittujen seikkojen perusteella A:n aikaisemmasta 1 vuoden 6 kuukauden ehdollisesta rangaistuksesta määrätään nyt pantavaksi täytäntöön kohtuulliseksi harkitut 11 kuukautta.

A:lle on tuomittava yhteinen vankeusrangaistus, joka käsittää hänelle aikaisemmin tuomitusta ehdollisesta rangaistuksesta täytäntöönpantavaksi määrättävän 11 kuukauden vankeusrangaistuksen sekä nyt tutkittavina olevista rikoksista tuomittavan rangaistuksen.