A toimi omistamansa mainostoimiston X Oy:n toimitusjohtajana. Hänen palkkansa koostui 7 987 markan suuruisesta rahapalkasta ja 2 890 markan suuruisesta auto- ja puhelinedusta. A:n velkajärjestely oli aloitettu 28.10.1999.

Selvittäjän laatimassa maksuohjelmaehdotuksessa A:n nettotulot oli laskettu siten, että rahapalkasta 7 987 markasta oli vähennetty ennakonpidätyksen määrä, sekä maksuvara siten, että näin saadusta määrästä 4 520 markasta oli vähennetty A:n osuus perheen välttämättömistä elinkustannuksista, asumiskuluista ja terveydenhoitomenoista.

Velkoja Oulun ja Kainuun verovirasto vastusti selvittäjälle toimittamassaan lausumassa maksuohjelmaehdotusta. Verovirasto katsoi, että A:n nettotuloihin tulisi lisätä luontoisetujen määrä yhteensä 2 890 markkaa, jotta saataisiin selville todellinen A:lle jäävä velkajärjestelyssä huomioon otettava rahapalkan ja rahanarvoisten etujen yhteismäärä. Näin laskettuna A:n nettoansiot olivat kuukaudessa 7 410 markkaa. A:n tulisi tinkiä muista elinkustannuksistaan, mikäli hän haluaa osan palkastaan luontoisetuina.

A lausui, että pienen mainostoimiston johtajana hän tarvitsi välttämättä autoa. Hänellä oli ollut vapaa autoetu jo vuodesta 1984 lukien. Hän ei pystynyt hankkimaan omaa autoa eikä kustantamaan polttoainekuluja. Autoedun vaihtaminen rahapalkkaan ei ollut mahdollista, koska X Oy ei suostunut siihen, että autoetu poistettaisiin ja rahapalkkaa vastaavasti nostettaisiin autoedun määrällä.

Selvittäjä muutti käräjäoikeudelle 23.3.2000 toimittamassaan maksuohjelmaehdotuksessa veroviraston lausuman johdosta aiempaa ehdotusta siten, että välttämättömistä elinkustannuksista kuukaudelta vähennettiin työmatkakulujen määränä Oulun talousalueen seutulipun hinta 410 markkaa kuukaudessa, jolloin maksuvaraksi tuli 1 133,50 markkaa kuukaudessa. Puhelinedun määrä oli niin vähäinen, ettei selvittäjä huomioinut sitä maksuvaralaskelmassa.

Käräjäoikeus lausui, että velallisen maksuvaralla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka jää jäljelle kun velallisen tuloista vähennetään asumiskustannukset, välttämättömät elinkustannukset ja elatusvelvollisuudesta aiheutuvat menot. Maksuvaraa laskettaessa otetaan huomioon kaikki velalliselle kertyvät nettotulot. Tulon lähteellä tai perusteella ei ollut merkitystä.

Työsuhteeseen liittyvän luontoisedun verotusarvo ei ollut tosiasiallista tuloa. Velkajärjestelyssä luontoisedut vaikuttivat sitä kautta, että tällainen etuus saattaa vähentää menoja, jotka muutoin oli otettava huomioon välttämättöminä elinkustannuksina, kuten työmatkakuluja. Autoedun vaikutus velallisen maksuvaraan oli huomioitu oikein maksuohjelmaehdotuksessa pienentämällä velallisen elinkustannuksiin varattua määrää siten, että niistä oli vähennetty työmatkakulujen osuutena 410 markkaa. Puhelinedun verotusarvoa ei ollut erikseen ilmoitettu ja sen oli katsottava olevan niin vähäinen, että sillä ei ollut merkitystä velallisen maksuvaraa laskettaessa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus vahvisti maksuohjelmaehdotuksen A:n maksuohjelmaksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ritva Väisänen.

Verovirasto valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Auli Vähätörmä, Marianne Wagner-Prenner ja Reetta Löija. Esittelijä Kaarina Ollikainen.