2002 false

KKO:2002:110

A oli muun ohella raapimalla pahoinpidellyt vankilan lastenhoitaja B:tä, joka oli joutunut olemaan sairaslomalla pahoinpitelystä aiheutuneiden henkisten ja ruumiillisten vammojen vuoksi yhteensä noin kuukauden. Lisäksi hän oli joutunut käymään HI- ja hepatiitti C -virusten tartuntavaaran vuoksi verikokeissa ja saanut tiedon tartunnan poissuljennasta vasta kahdeksan kuukauden kuluttua tapahtumasta. Lääkäri oli myös erheellisesti ilmoittanut B:lle, että A:lla oli todettu hepatiitti C -tartunta. Kysymys siitä, oliko A:n syyksi luetun menettelyn johdosta B:lle aiheutunut sellaista kipuun ja särkyyn verrattavaa kärsimystä, josta hänellä olisi oikeus saada A:lta vahingonkorvausta. (Ään.)

VahL 5 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomio 5.4.2000

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 6.4.1999 Hämeenlinnan keskusvankilassa lyönyt siellä työtään tekevää virkamiestä B:tä kaksi kertaa puhelimella ja kerran radiolla päähän sekä raapinut B:n kasvoja ja kaulaa. A oli vielä vetänyt B:tä hiuksista kiinnipitäen pitkin vankilan käytävää sekä B:n kaaduttua lattialle potkinut B:tä ylävartaloon. Tämän seurauksena B oli saanut kynsimisnaarmuja kaulalle ja kasvoihin, päälakeen vertavuotavan haavan sekä kylkikipua rintakehän alueelle ja kylkiin. B oli ollut työkyvyttömänä vammojen vuoksi 7. - 25.4. ja

10. - 19.5.1999 välisen ajan. Koska A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle, käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen pahoinpitelystä. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvausta kivusta ja särystä 5 000 markkaa sekä A:n syyksi luetun teon johdosta B:lle myös aiheutuneesta kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä 15 000 markkaa korkoineen. Käräjäoikeus lausui, että nyt kyseessä oleva pahoinpitelyrikos oli ollut luonteeltaan sellainen, että B oli sen vuoksi kärsinyt varsin pitkäaikaisista ahdistus- ja pelkotiloista, jotka eivät sinänsä kuuluneet kipuun ja särkyyn, mutta olivat luonteeltaan kivun ja säryn sekä varsinaisen henkisen kärsimyksen välimailla. Tämän lisäksi lääkärit olivat tuoneet B:n tietoon, että vankilassa saattoi esiintyä HI- tai hepatiitti C -virusten tartuntaa, minkä vuoksi B oli joutunut käymään tarkistuksissa joulukuuhun 1999 saakka. Tämä oli varmuudella lisännyt B:n pelkoa ja ahdistusta. Tämä tilanne oli kestänyt 8 - 9 kuukautta, joten se oli ollut varsin pitkäaikaista ja kohdistunut suoranaisesti sekä vakavasti B:n terveyteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jari Kirmo sekä lautamiehet Raili Rytkönen, Markku Salmisaari ja Veli-Pekka Paappanen.

Turun hovioikeuden tuomio 7.6.2001

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti Tulenheimo, Allan Salonen ja Elise Suvanto.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä tuomitun vahingonkorvauksen osalta.

A vaati valituksessaan, että B:n korvausvaatimus kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä hylätään tai että korvausta ainakin alennetaan.

B vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus kivusta ja särystä. Muuksi henkilövahingoksi katsotaan muun muassa psyykkisen tilan häiriintyminen.

A on 6.4.1999 Hämeenlinnan keskusvankilassa käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin muun ohella raapimalla pahoinpidellyt vankilassa lastenhoitajana toiminutta B:tä, jolla on tapahtuman jälkeen todettu käräjäoikeuden tuomiossa kerrotut vammat. B:stä on 8.4.1999 ja joulukuussa 1999 otettu verinäytteet mahdollisten HI- ja hepatiitti C -virusten tartuntojen selvittämiseksi. Viimeksi mainittuna ajankohtana on voitu todeta, että B ei ole saanut tartuntaa.

B:n ilmoituksen mukaan hoitava lääkäri oli kertonut hänelle tapahtuman jälkeen, että vankilassa oli tapahtuma-aikaan havaittu useilla vangeilla veren välityksellä leviävää hepatiitti C -tartuntaa ja että vankilassa oli ollut myös tuoretta HIV:tä liikkeellä. Lisäksi lääkäri oli ilmoittanut hänelle, että A:lla oli todettu hepatiitti C -tartunta. Tämä on mainittu myös B:stä esitetyssä, 7.4.1999 päivätyssä sairauskertomuksessa. A on kuitenkin kiistänyt, että hänellä olisi hepatiitti C -tartuntaa. A:sta esitetyn, 19.4.2000 päivätyn vastauslomakkeen mukaan S-HBsAg ja S-HIV-Ab tutkimustulokset ovat olleet negatiiviset.

Työterveyslääkärin 15.3.2000 antaman lääkärinlausunnon mukaan B on käynyt useita kertoja työterveyslääkärin tai -hoitajan vastaanotolla keskustelemassa tapahtuman aiheuttamasta järkytyksestä ja ahdistuksesta. B on tapahtuman johdosta ollut sairaslomalla yhteensä noin kuukauden, koska tartunnan mahdollisuus on aiheuttanut hänelle pelkoa ja ahdistusta.

Ensimmäisen luotettavan tiedon tartunnan poissuljennasta B on voinut saada vasta noin kahdeksan kuukauden kuluttua tapahtumasta hänestä otettujen verinäytteiden perusteella. Hänen pelkonsa on ollut perusteltu sillä perusteella, mitä tartuntavaarasta erityisesti vankilaoloissa on yleisesti tiedetty ja mitä lääkärinlausunnoista on ilmennyt. Tällaisesta tartunnanpelosta aiheutuvaa ahdistusta on pidettävä sellaisena psyykkisen tilan häiriintymisenä, joka voi oikeuttaa korvaukseen henkilövahinkona korvattavasta kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä. A:lla ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole näytetty olleen HIV- tai hepatiitti C -tartuntaa eikä hän voi olla vastuussa siitä henkilövahingosta, joka on aiheutunut siitä, että B:lle on sanotun perusteella erheellisesti ilmoitettu A:lla olevan hepatiitti C -tartunta. B:lle pahoinpitelystä aiheutuva tartunnanpelko ja siihen liittyvä ahdistus olisi kuitenkin ilman mainittua ilmoitustakin ollut noissa olosuhteissa pahoinpitelyn todennäköinen ja ennalta arvattavissa oleva seuraus. A on siten B:lle aiheutuneesta henkilövahingosta osaltaan vastuussa. Kohtuulliseksi A:n korvattavaksi määräksi Korkein oikeus katsoo 840 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n B:lle maksettavaksi määrätty korvaus kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä alennetaan 840 euroon korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen (eri mieltä), Kati Hidén, Pertti Välimäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeussihteeri Ryhänen-Dahlman: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun:

B:lle on aiheutunut tartunnanpelosta pitkään kestänyt ahdistus, jonka korvaamisesta nyt on kysymys.

Ahdistuksen syntymisen syynä on sinänsä ollut A:n B:hen kohdistama pahoinpitely. Osaltaan ahdistus on johtunut myös siitä, että B:lle on pahoinpitelyn jälkeen ilmeisesti sitä seuraavana päivänä työterveyslääkärin vastaanotolla ilmoitettu, että A:lla oli hepatiitti C -tartunta ja että vankilassa oli liikkeellä myös HIV:tä.

Hepatiitti C- tai HIV-tartunnan saaminen pahoinpitelyn seurauksena on harvinaista ja sattumanvaraista. Tämän takia tartunnanpelkoa ja siitä johtuvaa ahdistusta ei voida yleensä pitää pahoinpitelyn todennäköisenä ja arvattavissa olevana seurauksena. Tähän arvioon ei vaikuta se, että pahoinpitely tapahtuu vankilassa ja että pahoinpitelijä on vankeusrangaistusta suorittava vanki. Asiassa ilmenneen mukaan A:lla ei ole tosiasiassakaan ollut hepatiitti C- tai HIV-tartuntaa, josta hänen olisi pitänyt tietää. Asiassa ei ole edes väitetty, että hän olisi myötävaikuttanut tätä koskevan tiedon syntymiseen. Sen vuoksi B:n tartunnanpelko ja siitä johtuva ahdistus eivät tämänkään takia ole olleet A:n ennalta arvattavissa hänen B:hen kohdistamansa pahoinpitelyn seurauksena. Vaikka pahoinpitely on sinänsä ollut B:n ahdistuksen syntymisen syynä, se näin ollen ei kuitenkaan ole riittävä peruste A:n asettamiseksi vahingonkorvausvelvolliseksi ahdistuksesta johtuvasta vahingosta.

Näillä perusteilla hovioikeuden tuomiota muutettanee siten, että A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B:lle korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä.

Oikeusneuvos Välimäki: Hyväksyn mietinnön. Velvollisena lausumaan korvauksen määrästä ilmoitan olevani Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.