2001 false

KKO:2001:89

Velallisen ottamien yksilöllisten eläke- ja säästöhenkivakuutusten takaisinostoarvot määrättiin maksuohjelmassa käytettäväksi velkojen suoritukseksi.

VJL 5 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Maksuohjelmaehdotus Kuopion käräjäoikeudessa

Selvittäjä toimitti A:n velkajärjestelyssä käräjäoikeudelle maksuohjelmaehdotuksen, jossa A oli velvoitettu muuttamaan rahaksi

- Pohjola-yhtiöiden myöntämien kahden yksilöllisen eläkevakuutuksen takaisinostoarvot yhteensä 229 501 markkaa. Määrä koostui vanhuuseläkkeiden takaisinostoarvoista 216 418 markkaa ja henkivakuutusturvan takaisinostoarvoista 13 083 markkaa. Selvittäjä arvioi takaisinostoarvojen nettomääräksi 118 000 markkaa.

- Pohjola-yhtiöiden myöntämien kolmen yksilöllisen henkivakuutuksen takaisinostoarvot nettomäärältään yhteensä 158 776 markkaa.

Selvittäjä lausui perusteluinaan, että vakuutusten takaisinostoarvot olivat säästöjä, joita voidaan velkajärjestelyssä verrata esimerkiksi pankkitalletuksiin. Ne eivät kuuluneet velallisen perusturvaan, joten ne oli käytettävä velkojen suoritukseksi. Realisoitavaksi määrättyjen vakuutusten jääminen voimaan ei ollut vakuutuskorvaukseen oikeutettujen kohtuullisen toimeentulon turvaamiseksi tarpeellista.

A vastusti maksuohjelmaehdotuksen vahvistamista edellä selostetulta osalta. A:n ansiotoiminta oli päättynyt 52 vuoden iässä vuonna 1993, minkä jälkeen hänelle ei ollut kertynyt eläkettä. Kun hän lisäksi oli ollut vuoden 1963 jälkeen viisi vuotta opiskelemassa, lakisääteiset eläkkeet olivat jääneet hyvin vähäisiksi. Hänen lakisääteinen eläketurvansa oli bruttomäärältään 5 444 markkaa ja nettomäärältään 4 083 markkaa kuukaudessa. Tätä eläketurvaa hän oli parantanut yli 10 vuotta sitten ottamillaan eläkevakuutuksilla, joista kertyy yhteensä 2 045 markan kuukausittaiset eläkkeet 10 vuoden ajaksi. Summa muodosti välttämättömän perusturvan tavallisia elinkustannuksia varten. Eläkevakuutuksiin liittyi erottamattomasti henkivakuutusosat, jotka olivat perheenjäsenten turvaksi hankittua varallisuutta. Vakuutusten kuolintapaussummat oli tarkoitettu hänen vähätuloisen puolisonsa ja vuonna 1978 syntyneen kehitysvammaisen poikansa turvaksi. A:n puoliso ei tulisi toimeen hänen kuolemansa jälkeen ilman toimeentulotukea, mikä puolestaan edellyttäisi asunnon ja muun omaisuuden hukkaamista. Riskihenkivakuutus numero xx-xxxxx-0 oli tarkoitettu turvaamaan puolison toimeentulon siihen saakka kunnes tämä alkaisi saada työeläkettä. Tarkoitus oli, että poika voisi olla vakuutussummien turvin kotihoidossa vanhempiensa kuoleman jälkeenkin. Sen vuoksi henkivakuutuksetkin olivat perheen perusturvaan kuuluvaa varallisuutta.

Käräjäoikeuden päätös 27.7.1999

Käräjäoikeus vahvisti maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan A:n maksuohjelmaksi.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui, että yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 5 §:n 2 momentin mukaan velallinen on velvollinen käyttämään velkojensa suoritukseksi kaiken muun paitsi perusturvaan kuuluvan varallisuutensa. Laissa ei ollut säännöstä siitä, onko velallinen velvollinen käyttämään eläke- ja henkivakuutusten takaisinostoarvot velkojensa maksamiseen. Tältä osin huomiota oli kiinnitettävä erityisesti siihen, mikä merkitys vakuutuksella oli vakuutuskorvaukseen oikeutettujen vastaiselle toimeentulolle. Jos vakuutusten jättäminen voimaan vapaakirjalla ei ollut vakuutuskorvaukseen oikeutettujen kohtuullisen toimeentulon turvaamiseksi tarpeellista, takaisinostoarvo oli käytettävä velkojen maksuun.

Käräjäoikeus totesi, että A:n mukaan hänen poikansa opiskelee maatalous- ja puutarha-alan oppilaitoksessa eikä asu vanhempiensa taloudessa. A ei osannut kertoa, mitä poika ryhtyy tekemään ammattiinsa valmistumisen jälkeen. Edelleen A:n lausumasta ilmeni, että hänen puolisollaan oli muutakin varallisuutta kuin perheen yhteisenä asuntona käytetty 109 neliömetrin suuruinen rivitaloasunto. Edellä olevan perusteella ja sosiaali- ja eläkelainsäädäntö huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi, että A:n oma, hänen puolisonsa ja hänen poikansa kohtuullinen toimeentulo tulee turvatuksi, vaikka vakuutusten takaisinostoarvot käytetään velkojen maksamiseen.

Asian on ratkaissut käräjäviskaali Leena Ruuskanen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 3.2.2000

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalle Parviainen, Markku Ukkola ja Helena Lindgren. Esittelijä Jaana Malinen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Hän vaati valituksessaan, ettei yksilöllisten eläke- ja henkivakuutusten takaisinostoarvoja määrätä maksuohjelmassa muutettavaksi rahaksi.

C & A Finland Oy, jolle Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy oli siirtänyt maksuohjelmassa mainitut velat, vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.9.2001

Perustelut

Velkajärjestelyn keskeisen periaatteen mukaan velallisen tulee käyttää kaikki varallisuutensa velkojen maksamiseen. Tästä on poikkeuksena velkajärjestelylain 5 §:n 2 momentissa mainittu velallisen perusturvaan kuuluva varallisuus eli omistusasunto, kohtuullinen asuntoirtaimisto, kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset tavarat sekä työvälineet ja niihin rinnastettavat esineet, joita velallinen tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseen.

Yksilölliset eläke- ja henkivakuutukset otetaan yleensä säästämis- tai sijoittamistarkoituksessa ja ne on siten rinnastettavissa talletuksiin. Tällaiset vakuutukset eivät kuulu velallisen perusturvaan ja ne on lähtökohtaisesti muutettava rahaksi ja käytettävä velkojen suoritukseksi. Vakuutuksen jättäminen voimaan vapaakirjalla voi kuitenkin olla poikkeuksellisesti perusteltua. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon paitsi vakuutuksen merkitys vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta myös rahaksimuuttamisen merkityksellisyys velkojien kannalta.

Korkein oikeus toteaa, että jäljempänä mainitut A:n eläkkeiden määrät ovat nykyarvoja ja että vakuutussummat ja takaisinostoarvot perustuvat vuosilta 1998 ja 1999 olevan asiakirjaselvityksen lisäksi A:n Korkeimmalle oikeudelle ilmoittamiin summiin.

A on syntynyt 1941. Hän tulee 65 vuotta täytettyään eli 1.3.2006 lukien saamaan 5 444 markan suuruista lakisääteistä työeläkettä. A on lisännyt eläketurvaansa yksilöllisillä eläkevakuutuksilla siten, että hän saa eläkkeitä 28.2.2006 saakka yhteensä 5 805 markkaa kuukaudessa ja 1.3.2006 lukien yhteensä 6 170 markkaa kuukaudessa.

A:n 1945 syntynyt puoliso B on velkajärjestelyhakemuksen mukaan työtön. Hänelle on kertynyt työeläkettä 27.10.1997 päivätyn työsuhderekisterinotteen mukaan 4 332 markkaa kuukaudessa. Puolisoiden 1978 syntynyt kehitysvammainen poika saa kansaneläkettä, jonka määrä on tammikuussa 1998 ollut 3 648 markkaa.

Puolisoiden välttämättömät menot ovat maksuohjelman mukaan 6 353 markkaa kuukaudessa. He asuvat B:n omistamassa 109 neliömetrin suuruisessa rivitaloasunnossa. Vuoden 1998 verolipun mukaan B:llä on myös muuta varallisuutta, jonka verotusarvo on 39 201 markkaa, sekä velkaa 84 037 markkaa.

A on yllä mainittujen eläkkeiden lisäksi parantanut eläketurvaansa ja varautunut kuolemansa varalle kahdella yksilöllisellä eläkevakuutuksella numerot yy-yyyyy-4 ja zz-zzzz-0, joihin liittyy myös henkivakuutusturva, ja kolmella henkivakuutuksella numerot HH-HHHHH-HHHHH-8, II-IIIII-IIIII-0 ja xx-xxxxx-0. Edunsaajana vakuutuksissa on B. Jutussa on kysymys näiden viiden vakuutuksen takaisinostoarvojen rahaksimuuttamisesta ja käyttämisestä A:n velkojen maksamiseen.

Yksilölliset eläkevakuutukset nostaisivat A:n eläketurvaa siten, että hän saisi eläkettä ajalla 1.3.2004 - 28.2.2006 yhteensä 12 070 markkaa kuukaudessa ja ajalla 1.3.2006 - 29.2.2016 yhteensä 7 394 markkaa kuukaudessa.

Yksilöllisiin eläkevakuutuksiin ja henkivakuutuksiin liittyvä henkivakuutusturva on suurimmillaan eli noin 670 000 markkaa siihen saakka kunnes A täyttää 64 vuotta ja pienimmillään eli noin 317 000 markkaa ikävuosina 75 - 90. 30.4.2030 päättyvän henkivakuutuksen HH-HHHHH-HHHHH-8 säästösumma on 162 355 markkaa ja 31.7.2031 päättyvän henkivakuutuksen II-IIIII-IIIII-0 säästösumma on 125 649 markkaa.

Vakuutusten takaisinostoarvot ovat yhteensä 375 926 markkaa.

A:lla on velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa velkaa noin 97 miljoonaa markkaa. Maksuohjelmassa (kestoaika 1.8.1999 - 31.7.2004) veloille tuleva kokonaiskertymä on arvioitu 305 929 markaksi, josta määrästä 276 776 markkaa perustuu vakuutusten rahaksimuuton tuottoon.

Korkein oikeus toteaa, että rahaksimuuttamisella on merkitystä velkojille ja että A:n perheen eläkkeet riittävät turvaamaan heille kohtuullisen toimeentulon. Sen vuoksi ei ole jäljempänä mainittua poikkeusta lukuunottamatta perusteita poiketa siitä pääsäännöstä, että eläke- ja säästöhenkivakuutukset ovat sellaista varallisuutta, joka on käytettävä velkojen suoritukseksi.

22.12.2006 päättyvä riskihenkivakuutus xx-xxxxx-0 on otettu vain kuoleman varalle ja tarkoitettu B:n turvaksi kunnes tämä saavuttaa eläkeiän. Vakuutus antaa välillistä turvaa myös kehitysvammaiselle pojalle. Vakuutussumma on 240 140 markkaa ja vakuutuksen takaisinostoarvo vain 22 445 markkaa. Sen vuoksi rahaksimuutto ei ole kohtuullista vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta eikä myöskään merkityksellistä velkojille. Näin ollen on erityisiä syitä poiketa yllä mainitusta pääsäännöstä ja jättää mainittu vakuutus vapaakirjana voimaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Henkivakuutuksen numero JJ-JJJJJ-0 takaisinostoarvoa ei määrätä käytettäväksi A:n velkojen suoritukseksi. Muilta osin hovioikeus päätös jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Mikael Krogerus ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.