2001 false

KKO:2001:83

Vesialueen jaon hakija, jonka tarkoituksena oli aloittaa maatilamatkailuelinkeinon harjoittaminen, omisti noin 74 prosenttia yhteisestä vesialueesta, jonka pinta-ala oli noin 150 hehtaaria. Jaon edellytyksiä ei ollut, koska jaossa ei olisi voitu muodostaa vesialueesta riittävän suuria ja monipuolisia yhtenäisiä käyttöyksiköitä. (Ään.)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli hakenut muun muassa vesialueen jakoa Kemiön kunnan Smedabölen kylässä sijaitsevalle tilalleen Y kuuluvan osuuden erottamiseksi useitten tilojen yhteisestä vesialueesta. Hakemustaan hän oli perustellut sillä, että koska vapaa-ajan kalastus oli tärkeä osa maatilamatkailua, oma yksityinen vesialue turvaisi tilalla maatilamatkailun ja asumisen paikkakunnalla.

Toimitusmiehet totesivat, että A oli ilmoittanut tarvitsevansa oman vesialueen maatilamatkailua varten. Koska A:n omistaman tilan osuus koko vesialueesta oli 74,9 prosenttia ja koska tilalla oli suhteellisen lyhyt rantaviiva verrattuna suureen osuuteensa, olisi ollut mahdollista erottaa tilalle sellainen yksi- tai kaksipalstainen alue, jota olisi voitu käyttää tarkoituksenmukaisesti erillisenä yksikkönä. Toimitusmiehet katsoivat sen vuoksi, että vesialueen jakamiseen olisi ollut olemassa kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 2 momentin mukaisia painavia syitä.

Mainitun pykälän 1 momentista ilmenevän pääsäännön mukaan osuuden erottaminen jaolla oli kuitenkin mahdollista vain, jos erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Toimitusmiehet tekivät kaksi alustavaa suunnitelmaa siitä, miten vesialueen jako olisi teknisesti toteutettavissa. Toimitusmiehet totesivat, että yleisesti hyväksytyn periaatteen mukaan osakkaiden tulisi saada vettä oman rantansa edustalta. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan, mikäli muiden osakkaiden kuin hakijan vedet sijoitetaan heidän oman rantansa edustalle, tulisi heidän yhteinen vesialueensa pirstoutumaan 6- 9 palstaan, joiden ulkoraja ulottuisi noin 75 metrin päähän rannasta. Omaa rantaa omistamattomienkin osakkaiden vedet sisältyisivät näihin rantapalstoihin. Heillä ei olisi jaon jälkeen käytettävissä omaa selkävettä. Kalastus tapahtuisi muiden kesämökkien ja lautureiden edessä. Tämä vaihtoehto aiheuttaisi huomattavaa haittaa niille osakkaille, joilla ei ole omaa rantaa. Toisen vaihtoehdon mukaan omaa rantaa omistamattomien osakkaiden osuutta vastaava palsta muodostettaisiin yhteisellä alueella olevien saarten kohdalle. Tällöin kuitenkin muiden osakkaiden rantojen edustalla olevat palstat muodostuisivat vain noin 30 metrin levyisiksi, jolloin niillä ei ruovikon leveyden vuoksi voisi kaikkialla lainkaan kalastaa. Tämä vaihtoehto aiheuttaisi siis huomattavaa haittaa rantaa omistaville osakkaille. Sen vuoksi toimitusmiehet olivat sitä mieltä, ettei ollut edellytyksiä vesialueen jakamiselle siten, että tilan Y osuus olisi erotettu yhteisestä vesialueesta.

Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio 9.2.1999

A valitti maaoikeuteen vaatien toimitusmiesten päätöksen kumoamista. Maaoikeus totesi, että kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentin mukaan muun yhteisen alueen kuin kosken tai yhteismetsälaissa tarkoitetun yhteismetsän osakas on oikeutettu saamaan osuutensa jaolla erotetuksi, jos erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan yhteisen vesialueen jaon edellytyksenä on lisäksi, että osuuden erottaminen on tarpeen erityistä käyttöä varten tai että jakamiseen on muutoin painavia syitä. Lain komiteamietinnössä 1990:22 ja hallituksen esityksessä HE 227/94 mainittiin, että vesialueiden jakaminen on epätarkoituksenmukaista vesialueen tavanomaisen käytön kannalta. Komiteanmietintö jatkui tästä: "Pykälän 2 momentin mukaan erityisenä edellytyksenä yhteisen vesialueen jakamiselle olisikin, että osuuden erottaminen on tarpeen erityistä käyttöä varten tai jakamiseen on muutoin painavia syitä. Erityisenä käyttönä voisi tulla kysymykseen paitsi aikaisemmin mainittu käyttö kalankasvattamoallasalueena ja puutavaran varastointialueena myös vesialueen käyttäminen esimerkiksi voimalan lauhdeveden päästöalueena. Painava syy vesialueosuuden erottamiseen voi olla myös silloin, kun osuus on niin suuri, että erotettua aluetta voidaan tarkoituksenmukaisesti hyödyntää kalastuksen kannalta itsenäisenä yksikkönä. Yhteiset alueet on muodostettu kiinteistöjen yhteisiä tarpeita varten. Tämän vuoksi osuuden erottamisen yleisenä edellytyksenä olisi, että se voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Säännös on voimassa olevan lain mukainen." Sama asiasisältö oli kirjattu myös edellä mainittuun hallituksen esitykseen.

Maaoikeus katsoi toimitusmiesten esittämin perustein, että edellytykset vesialueen jakamiseen olisivat olemassa lain 137 §:n 2 momentin mukaisesti, koska tilan Y suuren (75 prosenttia) osuuden erottaminen olisi tarpeen tuon tilan maatilamatkailua ja siihen liittyvää virkistyskalastusta varten, vaikkakin tuo kalastus oli järjestettävissä kohtuullisesti myös kalastuskunnan puitteissa. Kuitenkin lain 137 §:n 1 momentin mukaan perusedellytys jakoon ryhtymiselle oli se, ettei kenellekään osakkaalle tuotettaisi sanottavaa haittaa. A oli maaoikeudessa esittänyt ensisijaisena vaatimuksenaan koko osuuden jakamista tilalle ja toissijaisena vaatimuksena, että vesialueesta 60 prosenttia muodostettaisiin tilalle Y yksityiseksi vedeksi ja loppuosa voisi jäädä kaikille osakkaille yhteiseksi. Maaoikeus katsoi, että koko tilan Y vesialueosuuden jakaminen kokonaan Uppgårdin tilalle ei ollut mahdollista jäljempänä mainituilla perusteilla. Tilalle Y ei vesialueosuutta voitu myöskään jälkimmäisen vaihtoehdon mukaisella tavalla (60 prosenttia) jakaa, sillä se aiheutti vesialueesta yhteisenä alueena jäljelle jäävälle osalle sanottavia haittoja seuraavista syistä:

noin 150 ha:n suuruisen, osittain kaislikkoista vettä sisältävän vesialueen pitkänomainen muoto teki kalastamisen ja erityisesti kalanviljelyn vaikeaksi, ja

kalastuspaikat vaihtuivat paljon vuodenaikojen ja kalalajien mukaan, jolloin jako olisi estänyt yhteisalueen osakkaiden kalastuksen joidenkin arvokalalajien osalta.

Maaoikeus katsoi, ettei vesialueen jakamisen edellytyksiä ollut nyt vaaditulla tavalla, koska riittävän suuria ja monipuolisia yhtenäisiä käyttöyksiköitä ei voitu muodostaa. Sen vuoksi maaoikeus hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Juha Vainio, maaoikeusinsinööri Erkki Lemmetti sekä lautamiehet Z ja Q.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati maaoikeuden tuomion ja toimitusmiesten ratkaisun kumoamista ja toimituksen palauttamista toimitusmiehille.

X ja 27 muuta henkilöä yhteisesti sekä Y ja 7 muuta henkilöä niin ikään yhteisesti ovat antaneet valituksen johdosta vastaukset ja vaatineet sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.9.2001

Perustelut

Yhteinen noin 150 hehtaarin suuruinen vesialue X muodostuu yhdestä palstasta, joka on muodoltaan pitkänomainen ja rannan puolelta kaislikkoinen. Vesialueen itärajalla sijaitsee laivaväylä. Yhteisellä vesialueella on 35 osakasta. Vesialueen jakamista on vaatinut tila Y, jonka osuus vesialueesta on 74,9 prosenttia. Hakijan ensisijainen vaatimus on ollut tilalle kuuluvan koko vesialueosuuden erottaminen. Toissijaisen vaatimuksen mukaan tuosta osuudesta olisi 60 prosenttia muodostettava tilan yksityiseksi vesialueeksi ja loppuosa jätettävä yhteiseksi vesialueeksi. Oman vesialueen erottamista on perusteltu sillä, että tilan omistaja tarvitsee sitä harjoittamaansa maatilamatkailua varten.

Kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentin mukaan muun yhteisen alueen kuin kosken tai yhteismetsälaissa tarkoitetun yhteismetsän osakas on oikeutettu saamaan osuutensa jaolla erotetuksi, jos erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Hallituksen esityksen mukaan (HE 227/1994) sanottu yleinen edellytys erottamiselle on säädetty sen vuoksi, että yhteiset alueet on muodostettu kiinteistöjen yhteisiä tarpeita varten. Perusedellytys vesialueen jakoon ryhtymiselle on näin ollen se, ettei kenellekään osakkaalle tuoteta jaolla sanottavaa haittaa. Haittaa on arvioitava myös siltä kannalta, millaisia seurauksia vesialueosuuden erottaminen aiheuttaa jäljelle jäävälle yhteiselle vesialueelle.

Yhteisen vesialueen jakamisen edellytyksiä tässä tapauksessa harkitessaan Korkein oikeus toteaa, että kaislikkoisen vesialueen kapeus ja pituus vaikeuttaa erityisesti kalanviljelyä. Jakaminen estää yhteisen vesialueen osakkaiden kalastuksen eräiden arvokalojen osalta, koska kalastuspaikat vaihtuvat vuodenaikojen ja kalalajien mukaan ja haittaa kalastusta muutoinkin toimitusmiesten toteamin tavoin. Koska vesialueen jaossa ei voida muodostaa riittävän suuria ja monipuolisia yhtenäisiä käyttöyksiköitä ja siten suorittaa jakoa tuottamatta osakkaille kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa, edellytyksiä vesialueen jakamiselle ei ole.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Kari Raulos, Kari Kitunen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pasi Aarnio. Esittelijä Irmeli Heikonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Yhdyn Korkeimman oikeuden perustelujen ensimmäisessä kappaleessa todettuun.

Kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentin mukaan yhteisen vesialueen osakas on oikeutettu saamaan osuutensa jaolla erotetuksi, jos erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Jaon edellytykseksi on pykälän 2 momentissa asetettu lisäksi, että osuuden erottaminen on tarpeen erityistä käyttöä varten tai että jakamiseen on muutoin painavia syitä.

Edellä mainitun pykälän säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen erityisperusteluissa (HE 227/1994 s. 52) on todettu, että vesialueen tavanomaisen hyväksikäytön kannalta vesialueiden jakaminen on epätarkoituksenmukaista, minkä vuoksi erityisenä edellytyksenä jakamiselle olisi, että osuuden erottaminen on tarpeen erityistä käyttöä varten tai että jakamiseen on muutoin painavia syitä. Erityisenä käyttönä voisi tulla kysymykseen paitsi käyttö kalankasvattamoallasalueena ja puutavaran varastointialueena myös vesialueen käyttö esimerkiksi voimalan lauhdeveden päästöalueena. Painava syy vesialueosuuden erottamiseen voi olla myös silloin, kun osuus on niin suuri, että erotettua aluetta voidaan tarkoituksenmukaisesti hyödyntää kalastuksen kannalta itsenäisenä yksikkönä. Koska yleiset alueet muodostettu kiinteistöjen yhteisiä tarpeita varten, yleisenä edellytyksenä olisi, että erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta.

Edellä lausutusta seuraa, että sen seikan arviointi, aiheutuuko erottamisesta laissa tarkoitettua haittaa, on tehtävä erityisesti jäljelle jäävän yhteisen vesialueen tarkoituksenmukaisen hoidon ja käyttämisen kannalta. On ilmeistä, että erottaminen ei yleensä voi tapahtua aiheuttamatta jonkinasteista haittaa. Kiinteistönmuodostamislaki ja sen esityöt eivät kuitenkaan anna tukea sellaiselle käsitykselle, että erottaminen olisi tarkoitettu kieltää sinänsä. Sitä, onko hakijalla oikeus saada osuutensa erotetuksi, ei sen vuoksi voida ratkaista punnitsemalla ainoastaan yleisten ja erityisten edellytysten olemassaoloa, vaan muille osakkaille mahdollisesti syntyvää haittaa ja sitä erityistä käyttöä, johon hakija on hakemuksensa tueksi vedonnut, on myös verrattava keskenään.

Katson maaoikeuden tavoin, että A:n hakemalle erottamiselle on sinänsä kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen edellytys, koska A:n omistaman tilan Y osuus on riittävän suuri ja erottaminen olisi tarpeen tilan maatilamatkailua ja siihen liittyvää virkistyskalastusta varten. Katson kuitenkin, että yhteisen kaislikkoisen vesialueen kapeus ja pituus vaikeuttaa erityisesti kalanviljelyä. Jakaminen estäisi yhteisen vesialueen osakkaiden kalastuksen eräiden arvokalojen osalta, koska kalastuspaikat vaihtuvat vuodenaikojen ja kalalajien mukaan. Erottamisesta aiheutuisi kalastuksen vaikeutumisen myötä huomattavaa haittaa niille osakkaille, joiden tiloilla ei ole omaa rantaa. Tämän vuoksi katson, ettei edellytyksiä yhteisen vesialueen jakamiselle ole.

Näillä perusteilla olen lopputuloksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.