A ja B lausuivat Lähivakuutusyhdistys Pohjanmaalle 5.1.1999 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, että vakuutusyhdistys oli myöntänyt heidän omistamalleen omakotitalolle vakuutuksen muun muassa vesi- ja myrskyvahinkojen varalta. Vakuutusta oli kutsuttu LähiKoti-kodin täysarvovakuutukseksi. Kysymyksessä olevan omakotitalon kattopinnoite oli vahingoittunut raekuurossa 25.7.1997. Lisäksi omakotitalon keittiössä oli tapahtunut vesivahinko 27.7.1997. A ja B olivat huhtikuussa 1998 sopineet mainittujen vahinkojen korjaamisesta Sopurakenne Oy:n kanssa. Samalla Sopurakenne Oy:n kanssa oli sovittu, että vakuutuskorvaukset suoritettaisiin suoraan Sopurakenne Oy:lle.

A ja B olivat kysymyksessä olevaa kiinteistöä uhanneen pakkohuutokaupan vuoksi joutuneet myymään kiinteistön ennen kuin korjaustöitä oli ehditty suorittaa. Kiinteistölle ei ollut näissä olosuhteissa löytynyt muuta ostajaa kuin Sopurakenne Oy. Kiinteistö olikin 7.5.1998 myyty Sopurakenne Oy:lle ehdoin, että se huolehtii vahinkojen korjaamisesta ja toimittaa korjaustoimenpiteistä johtuvat laskut suoraan vakuutusyhdistykselle, joka oli sitoutunut kustantamaan vahinkojen korvaamisen omavastuuosuuksia lukuun ottamatta. Kauppakirjassa oli lisäksi sovittu vakuutuskorvauksen siirrosta Sopurakenne Oy:lle. Kysymyksessä oleva sopimusehto oli kuitenkin ollut luonteeltaan vain vakuustoimenpide. Vakuutusyhdistys oli sittemmin korvannut osan vahinkojen korjauskuluista. Korvaamatta oli jäänyt 7 771,08 markkaa katon korjauskuluja ja 2 389,20 markkaa keittiön vesivahingon korjaamisesta aiheutuneita kuluja.

Näillä perusteilla A ja B vaativat käräjäoikeutta vahvistamaan, että vakuutusyhdistys oli velvollinen suorittamaan vakuutuskorvauksena vielä 7 771,08 ja 2 389,20 markkaa korkoineen ja että mainitut summat oli 7.5.1998 tapahtuneen saatavan siirron vuoksi suoritettava Sopurakenne Oy:lle.

Vakuutusyhdistys vastusti kannetta muun ohessa sillä perusteella, ettei A:lla ja B:llä ollut vakuutuskorvaussaatavien siirron johdosta asiavaltuutta kanteen ajamiseen. Kanne oli tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

Käräjäoikeus lausui asiavaltuuden puuttumista koskevan väitteen johdosta, että vakuutussopimuksen osapuolina olivat olleet vakuutusyhdistys vakuutuksenantajana sekä A ja B vakuutuksenottajina. Kanne koski vakuutuskorvausta vakuutuksen kohteena olleella kiinteistöllä 25. ja 27.7.1997 sattuneiden vahinkotapahtumien johdosta. A ja B olivat myydessään kiinteistönsä 7.5.1998 päivätyllä kauppakirjalla Sopurakenne Oy:lle sopineet mainitun ostajan kanssa, että oikeus vakuutuskorvauksiin siirtyi kokonaisuudessaan ostajalle. Ehto koski siis oikeutta ennen kiinteistön luovuttamista sattuneisiin vahinkotapahtumiin perustuviin vakuutuskorvauksiin kauppakirjan osapuolten välisessä sopimussuhteessa. Ehto ei poistanut A:lta ja B:ltä oikeutta vakuutusyhdistykseen nähden käydä omissa nimissään oikeutta kysymyksessä olevien vakuutuskorvausten perusteista ja määristä. A:lla ja B:llä oli myös oikeudellinen tarve kanteen ajamiseen, koska he olivat kiinteistön myyjinä vastuussa ostajalle luovuttamistaan oikeuksista. Kirjeenvaihto, jota asianosaiset olivat käyneet sen jälkeen, kun A oli 12.5.1998 ilmoittanut vakuutusyhdistykselle vakuutuskorvausten siirtymisestä, samoin kuin se, että vakuutusyhdistys oli suorittanut vakuutuskorvaukset Sopurakenne Oy:lle ja tiedottanut tästä A:lle ja B:lle viitaten heidän esittämäänsä toivomukseen, osoittivat, että myös vakuutusyhdistys oli aikanaan ymmärtänyt asian juuri edellä mainitulla tavalla. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi asiavaltuuden puuttumista koskevan väitteen.

Pääasian osalta käräjäoikeus lausumillaan perusteilla hyväksyi kanteen ja vahvisti, että vakuutusyhdistys oli velvollinen suorittamaan vakuutuskorvauksena vielä 7 771,08 markkaa korkoineen ja 2 389,20 markkaa korkoineen ja että mainitut summat oli 7.5.1998 tapahtuneen saatavan siirron vuoksi suoritettava Sopurakenne Oy:lle.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kirsti Rudanko.

Hovioikeus lausui, että A ja B olivat kanteessaan tunnustaneet, että he olivat siirtäneet oikeuden kysymyksessä olevaan vakuutuskorvaukseen kokonaisuudessaan Sopurakenne Oy:lle. Heillä ei näin ollen ollut oikeutta omissa nimissään ajaa kannetta vakuutuskorvauksen perusteesta tai määrästä. Käräjäoikeuden ei siten olisi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja jätti kanteen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Ingvar Krook sekä jäsenet Olli Varila ja Raija Liljenfeldt. Esittelijä Marjatta Berg.