2001 false

KKO:2001:48

X Oy:n henkilöstöruokalaa yhtiön tiloissa ja kalustolla pitänyt osuuskunta A oli irtisanonut työntekijänsä ja lopettanut toimintansa. Tarjouskilpailun jälkeen ruokalaa oli alkanut X Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla hoitaa B Oy. Kolme osuuskunnan yhdeksästä työntekijästä oli otettu B Oy:n palvelukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla kysymys ei ollut liikkeen luovutuksesta. (Ään.) Ks. KKO:2001:49

TSL 7 § 2 mom (235/1993)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Joensuun käräjäoikeudessa

Ruokala-apulaiset C, D, E, F ja G sekä keittäjä H lausuivat osuuskunta A:ta, selvitystilassa, (jäljempänä osuuskunta) ja Oy B Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa olleensa osuuskunnan palveluksessa sen pitämässä työpaikkaruokalassa X Oy:n tehtailla. Osuuskunta oli 23.5.1995 päättänyt lopettaa toimintansa ja asettaa itsensä selvitystilaan, joka oli alkanut välittömästi. Osuuskunta oli 30.6. ja 31.8.1995 irtisanonut työntekijöidensä työsuhteet päättymään 31.12.1995 ilmoittaen syyksi toiminnan lopettamisen. X Oy oli 21.7.1995 julistanut tarjouskilpailun, jonka tuloksena X Oy:n ja Oy B Ab:n välillä oli 27.11.1995 solmittu ruokalatoimintaa koskeva palvelusopimus. Syksyllä 1995 Oy B Ab oli julistanut haettavaksi ruokalan työpaikat ja ottanut osuuskunnan yhdeksästä työntekijästä palvelukseensa kolme. Oy B Ab oli aloittanut toiminnan harjoittamisen 1.1.1996 jatkaen toimintaa ruokalassa entiseen tapaan samoissa tiloissa ja samalla tavalla kuin osuuskunta sekä saaden käyttöönsä X Oy:n vuokraamat ja osuuskunnan omistamat, sittemmin X Oy:n osuuskunnalta ostamat ruoka- ja juoma-automaatit sekä osuuskunnalta jälkeenjääneet tupakat ja ruoanvalmistuksessa tarpeelliset raaka-aineet.

Osuuskunnan ja Oy B Ab:n välillä oli tapahtunut ruokalatoimintaa koskenut liikkeen luovutus. Päätettäessä asettaa osuuskuntaa selvitystilaan tarkoituksena ei ollut ollut, että ruokalatoiminta tehtailla loppuu. Oy B Ab:llä ei olisi ollut liikkeen luovutuksesta johtunutta perusteltua syytä osuuskunnan palveluksessa olleiden työntekijöiden irtisanomiseen, mikäli he olisivat saaneet jatkaa työsuhteitaan liikkeen luovutuksesta huolimatta.

Tämän vuoksi C ja hänen myötäpuolensa vaativat työsopimuslain 51 §:n nojalla, että osuuskunta ja Oy B Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan heille vahingonkorvausta 1.1.1996 jälkeisen työttömyyden ajalta.

Vastaukset

Osuuskunta ja Oy B Ab kiistivat kanteen, koska niiden välillä ei ollut tapahtunut liikkeen luovutusta. C:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteet oli irtisanottu sen vuoksi, että osuuskunta oli purkautunut ja lopettanut toimintansa. Työsuhteet olivat päättyneet ennenkuin väitetty liikkeen luovutus eli toiminnan alkaminen oli edes tosiasiallisesti tapahtunut. Oy B Ab totesi, että se ei ollut millään tavoin voinut vaikuttaa työsuhteiden päättymiseen. Joka tapauksessa Oy B Ab olisi voinut irtisanoa C:n ja hänen myötäpuolensa liikkeen luovutuksesta johtuneen erityisen syyn vuoksi.

Käräjäoikeuden tuomio 25.6.1997

Käräjäoikeuden mukaan työsopimuslain 7 §:n tulkintaa koskevassa oikeuskäytännössä liikkeen luovutukselta edellytettiin tiettyjä tunnusmerkkejä. Kysymyksessä tuli olla toiminnallinen kokonaisuus, jota voitiin pitää liikkeenä tai sen osana ja joka säilytti liikkeen luovutuksessa identiteettinsä. Edelleen yleensä edellytettiin, että jotakin omaisuutta siirtyi luovuttajalta luovutuksensaajalle ja että luovutus jollain tavoin perustui sopimukseen eli että luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä vallitsi vähintään jonkinlainen yhteisymmärrys luovutuksen tapahtumisesta.

Käräjäoikeus katsoi, että toiminnassa oli näytetty tapahtuneen muutoksia. Työtehtäviä oli rationalisoitu ja henkilökuntaa oli pienennetty. Lisätehtävinä oli tullut ruoan kuljetus ja siivouspalvelut. Ruoan jakelua oli tehostettu. Muutokset olivat kuitenkin olleet niin vähäisiä, että toiminnan oli katsottava sinänsä säilyttäneen identiteettinsä. Epäselväksi oli jäänyt, miten paljon Oy B Ab oli käyttänyt osuuskunnalta jääneitä ruokatarvikkeita. Kun ruokatarvikkeiden siirtymisestä Oy B Ab:n käyttöön ei ollut näytetty sovitun osuuskunnan ja Oy B Ab:n välillä ja kun Oy B Ab oli toimintaansa aloittaessaan itse hankkinut noin 90 % aloitusajankohtana tarvitsemistaan ruoka-aineista, omaisuutta ei ollut siirtynyt siinä määrin, että sillä olisi merkitystä liikkeen luovutuksen tunnusmerkistötekijänä. Todistajanlausumilla oli näytetty, ettei osuuskunnan ja Oy B Ab:n välillä ollut käyty neuvotteluja ruokalatoiminnan tulevasta järjestämisestä eikä heidän välillään ollut mitään sopimusta tai yhteisymmärrystä ruokalatoiminnan siirtämisestä. Osuuskunnan hallituksen jäsenenä ja selvitysmiehenä toiminut henkilö oli neuvotteluissa edustanut pelkästään X Oy:tä. Oy B Ab ei ollut ottanut palvelukseensa lukumääräisesti olennaista osaa osuuskunnan palveluksessa olleesta henkilökunnasta.

Käräjäoikeus totesi oikeuskäytännössä katsotun, että liikkeen luovutuksesta ei ole kysymys, jos osapuolten välillä ei ole sopimussuhdetta tai yhteisymmärrystä vaan liiketoiminnan siirtyminen perustuu kolmannen tahon yksipuoliseen määräykseen (KKO:1991:141). Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli korostanut sitä, että ratkaisu tulee tehdä kokonaisarvion perusteella. Tapauksessa Spijkers (24/85, tuomio 18.3.1986) tuomioistuin on pitänyt ratkaisevana sitä, säilyttääkö luovutuksen kohde identiteettinsä ja katsonut, että tätä ratkaistaessa tulee kiinnittää huomiota kaikkiin tosiasioihin kuten liikkeen laatuun, liikkeeseen liittyvän omaisuuden siirtymiseen, aineettomien oikeuksien arvoon luovutushetkellä, työntekijöiden enemmistön siirtymiseen, asiakkaiden siirtymiseen, uuden liiketoiminnan samankaltaisuuteen verrattuna vanhaan ja liiketoiminnan mahdollisen keskeytyksen kestoaikaan. Myös tapauksessa Süzen (C-13/95) tuomioistuin on katsonut, että direktiivi ei soveltunut tilanteeseen, jossa toimeksiantaja irtisanoo siivoussopimuksen ja tekee samanlaisen sopimuksen toisen yrityksen kanssa, mikäli toimenpiteen yhteydessä ei luovuteta huomattavaa määrää aineellista tai aineetonta omaisuutta yritysten välillä taikka jos uusi yritys ei ota palvelukseensa lukumääräisesti tai pätevyyden osalta pääosaa siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä on osoittanut sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämiin tehtäviin.

Käräjäoikeus katsoi, että sekä Suomen lain oikeuskäytäntöön perustuva että Euroopan yhteisöjen oikeuden mukainen tulkinta johtivat asiassa siihen, ettei osuuskunnan ja Oy B Ab:n välillä ollut tapahtunut liikkeen luovutusta. Osuuskunnan lopetettua toimintansa vuoden 1995 lopussa ja Oy B Ab:n aloitettua ruokalatoiminnan harjoittamisen vuoden 1996 alussa kyseessä oli ollut liiketoiminnan lopettaminen ja uuden aloittaminen.

Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut laamanni Yrjö Sivola.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 9.6.1998

Hovioikeus, jonne C ja hänen myötäpuolensa valittivat, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Merja Vanala, Markku Ukkola ja Heimo Kiviranta, joka on myös esitellyt asian.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valitusluvan saaneet C ja hänen myötäpuolensa toistivat valituksessaan kanteensa. Osuuskunta ja Z Oy, vastasivat valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.5.2001 Perustelut

C ja hänen myötäpuolensa ovat olleet osuuskunnan A palveluksessa. He ovat työskennelleet ruokala-apulaisina, keittäjinä ja emäntinä X Oy:n Uimaharjun tehtaiden henkilöstöruokalassa. Osuuskunnan kokous on 23.5.1995 päättänyt osuuskunnan asettamisesta selvitystilaan sen vuoksi, että osuuskunnan toiminta lopetetaan 31.12.1995 mennessä. Tämän vuoksi osuuskunta on 30.6 ja 31.8.1995 välisenä aikana irtisanonut työntekijänsä työsuhteet päättymään 31.12.1995. Irtisanomisen syyksi on ilmoitettu toiminnan lopettaminen. X Oy on 21.7.1995 järjestänyt tarjouskilpailun, jonka tuloksena X Oy:n ja Oy B Ab:n välillä on 27.11.1995 solmittu ruokalatoiminnan ylläpitämistä koskenut palvelusopimus. Palvelusopimus on tullut voimaan 1.1.1996. Oy B Ab on 2.1.1996 aloittanut sopimuksen mukaisen ruokalatoiminnan X Oy:n tiloissa ja kalustolla.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko asiassa tapahtunut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa (235/1993) tarkoitettu liikkeen luovutus. Säännöksessä ei ole määritelty liikkeen luovutuksen tunnusmerkkejä.

Työsopimuslaki on saatettu vastaamaan Euroopan yhteisöjen neuvoston antamaa liikkeenluovutusdirektiiviä 77/187/ETY. Direktiivin tarkoituksena on suojata työntekijöiden työsuhteita liikkeen luovutustilanteissa. Direktiivi ja sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on otettava huomioon lakia tulkittaessa.

Direktiivi koskee 1 artiklan 1 kohdan mukaan yrityksen, liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamista toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sopimussuhde peräkkäin samaa liiketoimintaa harjoittavien välillä ei ole edellytyksenä direktiivin sovellettavuudelle. Luovutus on mahdollista toteuttaa myös kahdessa vaiheessa siten, että joku ulkopuolinen kuten liiketoiminnassa käytettävän omaisuuden omistaja tai vuokraaja toimii siinä välittäjänä (esim. yhdistetyt asiat C-173/96 ja C-247/96, Sánchez Hidalgo ja Ziemann, tuomio 10.12.1998, Kok. 1998, s. I-8237, 23 kohta, asia C-13/95, Süzen, tuomio 11.3.1997, Kok. 1997, s. I-1259, 12 kohta, asia C-172/99, Liikenne, tuomio 25.1.2001, 29 kohta.

Direktiiviä sovelletaan tietyn pysyväksi suunnitellun taloudellisen toiminnallisen kokonaisuuden luovuttamiseen, jos kokonaisuus säilyttää luovutuksessa identiteettinsä. Kokonaisuudella tarkoitetaan sellaista henkilöistä ja muista tekijöistä muodostuvaa organisoitua kokonaisuutta, jonka avulla voidaan harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa (asia C-24/85, Spijkers, tuomio 18.3.1986, Kok.1986, s.1119, 11 ja 12 kohta, ja mainitut asiat Süzen, 10 ja 13 kohta, Liikenne, 31 kohta, ja yhdistetyt asiat Sánchez Hidalgo ja Ziemann, 25 kohta).

Edellä tarkoitetun kokonaisuuden luovutuksen arviointi edellyttää kussakin yksittäistapauksessa kaikkien tilanteen luonnetta selvittävien tosiseikkojen tarkastelua kokonaisuutena. Arviointiin vaikuttavat erityisesti seuraavat seikat, nimittäin, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liiketoiminnasta on kyse, onko aineellista omaisuutta luovutettu, aineettoman omaisuuden arvo luovutushetkellä, onko olennainen osa henkilökunnasta otettu uuden yrityksen palvelukseen, onko asiakaskunta siirtynyt, uuden liiketoiminnan samankaltaisuus vanhaan verrattuna ja toiminnan mahdollisen keskeytyksen kesto (mainitut asiat Spijkers, 13 kohta, Süzen, 14 kohta, Liikenne, 33 kohta, ja yhdistetyt asiat Sánchez Hidalgo ja Ziemann, 29 kohta).

Silloin, kun kysymys on palvelun tarjoamisesta, ei pelkästään sen seikan perusteella, että sen yrityksen, jolle aiemmin oli tarjouskilpailun tuloksena tai muutoin annettu hoidettavaksi tietty tehtävä, ja tehtävää nyttemmin hoitavan uuden yrityksen tarjoamat palvelut ovat samanlaisia, ole pääteltävissä, että toisiaan seuranneiden yritysten välillä olisi tapahtunut toiminnallisen kokonaisuuden luovutus. Kokonaisuuteen vaikuttavat muutkin tekijät kuten henkilökunta ja johto, töiden järjestäminen, liiketoiminnan harjoittamistavat tai tilanteen mukaan myös yrityksen käytössä olevat tuotantovälineet (mainitut asiat Süzen, 15 kohta, ja Liikenne, 34 kohta, sekä yhdistetyt asiat Sánchez Hidalgo ja Ziemann, 30 kohta).

Oy B Ab:n toiminta on osuuskunnan harjoittaman ruokalatoiminnan tavoin sovittu tapahtuvaksi X Oy:n tiloissa ja sen omistamia koneita, laitteita, kalustoa ja astiastoja käyttäen. Myös ruokalan asiakaskunta on ollut toimintaympäristöstä johtuen sama. Ruokalatoiminnassa ei ole ollut keskeytystä Oy B Ab:n aloittaessa toiminnan osuuskunnan jälkeen. X Oy on ostanut osuuskunnalta vähäisen määrän käyttöomaisuutta, joka on annettu Oy B Ab:n käyttöön. Samalla tavoin on myös vähäinen määrä vaihto-omaisuutta, lähinnä osuuskunnan purkautuessa hyödyttömäksi jäänyttä ruokatavaravarastoa, siirtynyt osuuskunnalta X Oy:n kautta Oy B Ab:n käyttöön.

X Oy:n tavoitteena on ollut noin 500 työntekijänsä henkilöstöruokalatarpeen tyydyttäminen. Tätä varten X Oy on osallistunut jäsenenä ruokalaosuuskunnan toimintaan. Osuuskunnan toiminnan tavoitteena ei ole ollut tuottaa välitöntä voittoa. Oy B Ab sen sijaan on ollut voittoon tähtäävä liikeyritys, joka on harjoittanut ruokalatoimintaa noin kahdessasadassa muussa kohteessa. Oy B Ab:n harjoittaman liikkeen toimintatavat, toimintaan liittyvät hankinnat ja henkilökunta ovat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla eronneet osuuskunnan toiminnasta. Myös Oy B Ab:n tehtävät ovat olleet osittain toiset kuin osuuskunnan aikana käsittäen muun muassa siivouksen ja elintarvikkeiden kuljetuksen. Henkilökunnan määrä on ollut huomattavasti pienempi. Osuuskunnan yhdeksän hengen henkilökunnasta Oy B Ab:n palvelukseen siirtyneet kolme henkilöä on valittu henkilöstön hakumenettelyssä yleisen pätevyyden ja sopivuuden perusteella. He eivät ole olleet johtotehtävissä eivätkä edustaneet toiminnan käynnistämisessä tai harjoittamisessa merkityksellistä erityisasiantuntemusta. Oy B Ab:n itsenäisesti järjestettäviltä osin toiminta on siten olennaisesti poikennut osuuskunnan toiminnasta eikä osuuskunnan toiminta ruokalanpitäjänä ole vaikuttanut Oy B Ab:n mahdollisuuksiin menestyä toiminnassaan.

Kaikkia tilanteen luonnetta selvittäviä tosiseikkoja kokonaisuutena arvioidessaan Korkein oikeus on päätynyt siihen, että kysymyksessä olevan liiketoiminnan identiteetti on muuttunut ja ettei työsopimuslaissa tarkoitettua liikkeen luovutusta ole tapahtunut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm, Anja Tulenheimo-Takki, Eeva Vuori, Markku Arponen (eri mieltä) ja Gustav Bygglin. Esittelijä Sari Ruokojärvi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Arponen:

Liikkeen luovutus

Olen samaa mieltä Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevien perustelujen seitsemän ensimmäisen kappaleen osalta. Tämän jälkeen lausun seuraavan.

Henkilöstöruokalatoiminta on siirtynyt osuuskunnalta Oy B Ab:lle X Oy:n järjestämän tarjouskilpailun perusteella. X Oy, jonka edustaja kuului osuuskunnan hallitukseen, on tosiasiallisesti huolehtinut liiketoiminnan siirtämisestä. Oy B Ab on jatkanut keskeytyksettä entiselle asiakaskunnalle lähes samanlaista palvelutoimintaa samoissa tiloissa ja kalustolla kuin osuuskunta oli harjoittanut. Oy B Ab on ollut tietoinen siitä, että osuuskunta oli harjoittanut samaa toimintakokonaisuutta samoilla tuotantovälineillä. Osuuskunnalta ei ole voinut siirtyä Oy B Ab:lle muuta omaisuutta kuin vähäinen määrä osuuskunnalta jääneitä ruoanvalmistuksessa tarvittavia raaka-aineita. X Oy on omistanut muun liiketoiminnassa tarpeellisen omaisuuden. Osuuskunnan ja Oy B Ab:n harjoittamat toiminnat ovat eronneet toisistaan liiketoiminnan tavoitteiden osalta. Osuuskunnan tarkoituksena on ollut tarjota palveluja jäsenilleen tavoittelematta välitöntä voittoa. Oy B Ab:n liiketoiminnan tarkoitus on puolestaan harjoittaa ravitsemisliikettä kannattavasti. Tälle liiketoiminnan tavoitteiden erolle ei ole yksin annettava ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, onko liikkeen luovutus tapahtunut. Oy B Ab on toiminnan alkaessa palkannut ruokalaan viisi kokoaikaista työntekijää, joista emännän tehtäviin palkattu on ollut ennestään yhtiön palveluksessa, ja kaksi osa-aikaista työntekijää. Vaikka osuuskunnan yhdeksästä työntekijästä ainoastaan kolme on siirtynyt Oy B Ab:n palvelukseen, myöskään tämä seikka ei yksin ole ratkaiseva arvioitaessa liikkeen luovutuksen tunnusmerkkien täyttymistä, varsinkin kun työsopimuslain mukaan työsuhteiden siirtyminen luovuttajalta luovutuksensaajalle on seuraus liikkeen luovutuksesta. Oy B Ab:llä olisi ollut oikeus luovutuksen tapahduttua sanoa irti osuuskunnalta sen palvelukseen liikkeen luovutuksessa siirtyneitä työntekijöitä saadakseen toimintansa kannattavaksi. Liiketoimintansa tavoitteen turvaamiseksi yhtiöllä on ollut hyväksyttävä syy palkata työnjohdosta vastaavan emännän tehtäviin ennestään yhtiön palveluksessa ollut henkilö uskomatta tuota tehtävää erilaista yrityskulttuuria edustaneen osuuskunnan palveluksessa olleelle työntekijälle. Toiminnan luonteesta johtuvaa estettä ei sen sijaan ole näytetty olleen osuuskunnan palveluksessa olleiden työntekijöiden siirtymiselle työskentelemään liikkeen luovutuksen jälkeen yhtiössä sen palveluksessa ennestään olleen työnjohdon alaisuudessa.

Ratkaisevaa asiassa on kokonaisarvion tekeminen toiminnan luonteesta kaikkien sitä selvittävien seikkojen nojalla. Tältä pohjalta asiaa tarkasteltaessa kokonaisarviointini edellä mainituista asiaan vaikuttavista tekijöistä on, että henkilöstöruokalatoiminnan siirtymisessä osuuskunnalta A Oy B Ab:lle on tapahtunut työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus.

Työsopimuslain 51 §:n mukainen vahingonkorvaus

C ja hänen asiakumppaninsa, jotka osuuskunnan palveluksessa ovat työskennelleet henkilöstöruokalassa, ovat siirtyneet liikkeen luovutuksessa 1.1.1996 Oy B Ab:n palvelukseen suoraan työsopimuslain nojalla. Osuuskunnalla, jonka oikeudet ja velvollisuudet työnantajana ovat siirtyneet liikkeen uudelle omistajalle, ei ole ollut oikeutta irtisanoa heitä. Tosiasiallisesti heidän työsuhteensa ovat päättyneet sen vuoksi, ettei Oy B Ab ollut tarjonnut heille työtä. Tämän vuoksi Oy B Ab on työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan heille aiheutuneen todellisen vahingon. Laittomasti työsuhteet irtisanonut osuuskunta ei ole saatavasta vastuussa, koska työsuhteiden siirtymättä jääminen on johtunut Oy B Ab:n toimenpiteistä.

Korvauksen suuruutta harkittaessa ovat lähtökohtana yleiset vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet. Oy B Ab on vedonnut siihen, että sillä olisi ollut työsopimuslain 40§:n 2 momentin mukaisesta liikkeen luovutuksesta johtuvasta perustellusta syystä oikeus luovutuksen tapahduttua 1.1.1996 sanoa irti C ja hänen myötäpuolensa. Koska Oy B Ab on toiminnan alkaessa palkannut myös ulkopuolista työvoimaa, ei voida yksilöidä, keihin henkilöihin irtisanominen olisi kohdistunut. Tämän vuoksi C:lle ja hänen asiakumppaneilleen tuomittavia korvauksia ei voida rajoittaa irtisanomisajan palkkoihin. C ja hänen myötäpuolensa ovat heille aiheutuneesta ansionmenetyksestä vähentäneet ratkaisusta 1995:215 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti yhdeksän kymmenesosaa niiden työttömyyspäivärahojen määrästä, jotka he ovat alan työttömyyskassasta saaneet. Oy B Ab on velvollinen suorittamaan C:lle ja hänen asiakumppaneilleen vahingonkorvaukseksi heidän vaatimansa määrät.

C ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet vahingonkorvaukselle viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä. Ratkaisusta 1997:196 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti kysymyksessä oleville vahingonkorvaussaataville on maksettava viivästyskorkoa vasta käräjäoikeuden tuomion antamisesta 25.7.1997 lukien.

Tuomiolauselma

Uimaharjun tehtaiden ruokalaosuuskuntaa vastaan ajetun kanteen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Kumoan hovioikeuden tuomion Oy B Ab:tä vastaan ajetun kanteen osalta ja velvoitan Z Oy:n suorittamaan työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla vahingonkorvaukseksi C:lle 55 224, D:lle 34 273, E:lle 36 735, H:lle 31 029, F:lle 55 729 ja G:lle 32 158 markkaa, kaikki määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 25.6.1997 lukien.