Kuulutustiedoksiannon lainmukaisuus

Asiassa on kysymys ensiksikin siitä, onko haasteen tiedoksianto toimitettu lain mukaisesti.

Käräjäoikeus on huolehtinut haasteen tiedoksiannosta. Käräjäoikeus on ensiksi yrittänyt toimittaa haasteen tiedoksi A:lle ja B:lle lähettämällä asiakirjat postitse saantitodistusta vastaan kantajan ilmoittamaan osoitteeseen Ruotsissa. Tiedoksiannon epäonnistuttua asiakirjat on palautettu käräjäoikeudelle. Tämän jälkeen käräjäoikeus on toimittanut tiedoksiannon kuuluttamalla.

Tiedoksiannosta ulkomaille säädetään oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:ssä. Sen mukaan tuomioistuimen tulee huolehtia tiedoksi annettavien asiakirjojen lähettämisestä ulkomaan viranomaiselle siten kuin siitä on erikseen säädetty tai asianomaisen vieraan valtion kanssa sovittu, jos tiedoksiannon vastaanottaja oleskelee ulkomailla ja hänen osoitteensa on tiedossa eikä tiedoksiantoa ole uskottu asianosaisen huolehdittavaksi. Mainittu säännös ei kuitenkaan estä soveltamasta saman luvun 3 §:n 1 momentissa säädettyjä tiedoksiantotapoja ja lähettämästä tiedoksi annettavia asiakirjoja postitse suoraan ulkomailla olevalle tiedoksiannon vastaanottajalle esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa tiedoksiannon toimittaminen tällä tavoin on mahdollista Haagissa 15.11.1965 tehdyn ja Suomessa 3.10.1969 annetulla asetuksella (701/1969) voimaan saatetun oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan yleissopimuksen 10 artiklan mukaan. Nyt on kysymys tällaisesta tapauksesta. Näin ollen käräjäoikeus on menetellyt asianmukaisesti siltä osin kuin se on yrittänyt toimittaa haasteen tiedoksi postitse suoraan A:lle ja B:lle. Käräjäoikeuden tuon tiedoksiannon epäonnistuttua toimittaman kuulutustiedoksiannon asianmukaisuutta Korkein oikeus arvioi seuraavasti.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tiedoksianto voidaan toimittaa kuuluttamalla, jollei tiedoksiannon vastaanottajan eikä hänen tiedoksiannon vastaanottamista varten valtuuttamansa olinpaikasta voida saada tietoa. Niin kuin lainkohdan esitöissä on todettu (HE 16/1990 vp. s.16 - 17), tiedoksianto kuuluttamalla tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun ei ole käytössä mitään muuta tiedoksiantotapaa ja kun tuomioistuin on täysin vakuuttunut siitä, että tiedoksiannon vastaanottajan asuinpaikka on tuntematon.

Harkittaessa, ovatko edellytykset tiedoksiannon toimittamiseen kuuluttamalla olleet käsillä, on otettava huomioon myös edellä selostettu oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:n säännös. Korkein oikeus katsoo, että mainitun säännöksen mukaista tiedoksiantotapaa on kuulutustiedoksiannon asemesta käytettävä paitsi silloin, kun tiedoksiannon vastaanottajan osoite ulkomailla on tiedossa, myös silloin, kun hänen osoitteestaan ulkomailla voidaan kohtuullisin toimenpitein saada tieto. Tämä ilmenee myös pohjoismaiden keskeisestä oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa annetun asetuksen 4 §:n 2 momentista. Sen mukaan suomalaisen viranomaisen pyyntö tiedoksiannon toimittamisesta toisessa pohjoismaassa voidaan lähettää asianomaisen toisen pohjoismaan oikeusministeriölle, jos tiedoksiannon vastaanottajan osoite ei ole pyynnön lähettävän viranomaisen tiedossa.

Kun tässä tapauksessa tiedoksianto postitse oli epäonnistunut, käräjäoikeuden olisi sen jälkeen tullut joko pyrkiä selvittämään A:n ja B:n osoite Ruotsissa tai lähettää pyyntö tiedoksiannon toimittamisesta Ruotsin oikeusministeriölle. Yksinomaan sillä perusteella, että tiedoksianto postitse kantajan ilmoittamaan osoitteeseen oli epäonnistunut, ei voida katsoa olleen käsillä sellainen oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilanne, jossa A:n ja B:n olinpaikasta ei olisi voitu saada tietoa. Siten ei ole ollut edellytyksiä tiedoksiannon toimittamiseen kuuluttamalla. Haasteen tiedoksianto on sen vuoksi toimitettu virheellisesti.

Tiedoksiannon virheellisyyden vaikutus

Tämän jälkeen on arvioitava, mitä tiedoksiannon virheellisyydestä seuraa A:n ja B:n vedottua siihen takaisinsaantihakemuksessaan.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan, jos yksipuolinen tuomio on annettu siitä syystä, että asianosainen ei ole noudattanut kehotusta antaa kirjallinen vastaus, takaisinsaantihakemuksessa on mainittava sellainen syy tuomion muuttamiselle, jolla olisi voinut olla merkitystä

asiaa ratkaistaessa. Niin kuin lainkohdan esitöissä on todettu (HE 15/1990 vp. s. 97), takaisinsaantihakemuksen tulee olla sisällöltään sellainen, että jos siinä esitetyt näkökohdat olisi esitetty oikeudenkäynnissä ennen yksipuolisen tuomion antamista, asiassa ei olisi voitu antaa yksipuolista tuomiota, vaan asian käsittelyä olisi tullut jatkaa tai asia olisi ratkaistu tuomiolla. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen takaisinsaantihakemusta, jossa on vedottu tiedoksiannon virheellisyyteen, on perusteltua arvioida ottaen vertailukohdaksi se, mitä yksipuolisen tuomion antamiseen johtaneessa oikeudenkäynnissä olisi tapahtunut, jos A ja B olisivat antaneet heiltä pyydetyn kirjallisen vastauksen ja siinä vedonneet tiedoksiannon virheellisyyteen.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan, jos asianosainen tekee väitteen siitä, että tiedoksianto on toimitettu virheellisesti, asian käsittelyä on lykättävä tai kirjallisen vastauksen tai lausuman antamiselle on asetettava uusi määräaika, jollei sitä tiedoksiannossa tapahtuneen virheen vähäisyyden vuoksi ole pidettävä tarpeettomana. Jos asianosainen ei ole saanut tiedoksi annettavia asiakirjoja, ne on annettava hänelle ilmoitettaessa asian käsittelyn lykkäämisestä tai uudesta määräajasta. Jos tämä ei ole mahdollista, asiakirjat on välittömästi toimitettava hänen ilmoittamaansa osoitteeseen. Lainkohdan esitöiden (HE 16/1990 vp. s. 21) mukaan tiedoksiannon virheellisyys ei saa aiheuttaa kanteen jättämistä tutkimatta.

Edellä esitetyn perusteella A:n ja B:n takaisinsaantihakemuksessaan esittämän tiedoksiannon virheellisyyttä koskevan väitteen ei ole pitänyt johtaa kanteen jättämiseen tutkimatta, vaan käräjäoikeuden on tullut takaisinsaantihakemuksen johdosta noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18 §:n 2 momentin säännöksiä varmistautua siitä, että A:lla ja B:llä on ollut asianmukainen tilaisuus tulla kuulluksi kanteen johdosta.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa käräjäoikeus on takaisinsaantihakemuksen johdosta siirtänyt asian istuntokäsittelyyn, joten A:ta ja B:tä on asianmukaisesti kuultu kanteen johdosta. Käräjäoikeus ei tosin ollut viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin antanut tai toimittanut heille tiedoksi annettavia asiakirjoja. Ottaen huomioon, että A ja B ovat saaneet tiedokseen yksipuolisen tuomion ja käräjäoikeudessa vastatessaan pääasiaan myöntäneet siinä tuomitun maksuvelvollisuuden, tällä muodollisella puutteella ei kuitenkaan ole asian ratkaisun kannalta merkitystä.