Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 26.10.1996 Virolahdella tultuaan Venäjältä Suomeen Vaalimaan tulliaseman kautta tuonut Suomeen 123 CD-levyä tietoisena siitä, että levyt oli jäljennetty olosuhteissa, että jäljentäminen Suomessa tehtynä olisi ollut rangaistavaa tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaan. Koska tuonti oli tapahtunut ansiotarkoituksessa ja levyjä oli ollut 123, teko oli ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tekijänoikeudet teoksiin omaaville henkilöille. Käräjäoikeus tuomitsi A:n tekijänoikeusrikoksesta.

Sen johdosta, että asianomistajat Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y. (Teosto), Oy EMI Finland Ab ja neljä muuta levitysyhtiötä olivat vaatineet A:n velvoittamista suorittamaan niille tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaista hyvitystä yhteensä 8388 markkaa korkoineen, käräjäoikeus lausui, että tekijänoikeuslain 57 §:ssä säädellään tekijänoikeuden loukkaukseen perustuva korvausvastuu. Sen 1momentin mukaan teoksen lainvastaisesta käytöstä tekijälle on suoritettava kohtuullinen hyvitys.

Oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaan hyvitys oli periaatteessa riippumaton loukatulle aiheutuneesta taloudellisesta menetyksestä. Suorittamisperusteena oli se hyöty, jonka oikeuden käyttäjä oli saanut laittomasti. Vaikka tekijä ei ollutkaan tosiasiallisesti menettänyt tulojaan käytön seurauksena, hänen mahdollisuutensa käyttää oikeuttaan oli voinut huonontua, ja käyttäjä oli voinut saada perusteetonta hyötyä tekijän kustannuksella. Hyvityskorvauksesta käytettiin toisinaan nimitystä käyttökorvaus.

Vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaan vastaajan oli näytettävä vahingon aiheutuminen toisen toiminnan seurauksena. Myös tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa säädellyn hyvityksen määräämisen perusteena täytyi käräjäoikeuden mielestä olla vahinkoa asianomistajalle tuottava toiminta. Säännöksen sanamuodon mukaan vahingonkorvauksen perustana oli teoksen lainvastainen käyttö.

Lain 2 §:n 1 ja 3 momentin säännöksistä kävi ilmi se, että tekijänoikeuteen ja vastaavasti sen loukkaamiseen kuului osana teoksen saattaminen yleisön saataville tavalla tai toisella, vaikka teoksen lainvastainen valmistaminen saattoi jo loukata tekijänoikeutta ja olla rikos.

Harkittaessa A:n velvollisuutta käsiteltävässä tapauksessa suorittaa hyvitystä asianomistajille, käräjäoikeus piti merkityksellisenä sitä, oliko A:n syyksi luettu menettely tuottanut tai voinut tuottaa vahinkoa asianomistajille.

Esitetyn selvityksen mukaan A ei ollut valmistanut häneltä takavarikoituja levyjä, vaan kysymyksessä olivat ilmeisesti Venäjällä tai jossain muussa maassa tehdyt kopiot, joita oli sitten myyty Venäjällä. Suomeen tuodut levyt oli ostettu Pietarista. Koska A oli joutunut välittömästi Suomeen saapumisen jälkeen tulliviranomaisen tarkastukseen raja-asemalla ja tullitarkastuksessa luovuttamaan levyt tulliviranomaiselle, hän ei ollut voinut käyttää levyjä Suomessa millään tavoin. Tarkoitus myydä levyjä Suomessa ei ollut toteutunut lainkaan. Levyjen maahantuonti ei ollut aiheuttanut asianomistajille minkäänlaista vahinkoa, eikä A puolestaan ollut saanut mitään hyötyä tuonnista.

Käräjäoikeus päätyi siihen, ettei tekijänoikeusrikos ollut edennyt ennen levyjen takavarikointia sellaiseen vaiheeseen, joka olisi aiheuttanut vahinkoa asianomistajille ja näin tuottanut A:lle hyvitysvastuun asianomistajia kohtaan.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi Teoston ja sen myötäpuolten vaatimuksen kohtuullisen hyvityksen tuomitsemisesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pertti Nieminen sekä lautamiehet Hannu Pekkarinen, Marjatta Pennanen ja Hanna Pesonen.

Asianomistajat valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Heikkilä, Pertti Pitkänen ja Hannele Varpila. Esittelijä Liisa Penttilä.