2001 false

KKO:2001:15

Järjestäytynyt jakokunta oli valittanut vesijätön jaon edellytyksistä maaoikeuteen. Jakokunnan eräiden osakkaiden tekemä valitus Korkeimpaan oikeuteen voitiin ottaa tutkittavaksi, vaikka jakokunta ei ollut hakenut muutosta maaoikeuden tuomioon.

Jaettavaksi haetun vesijättömaan pinta-ala oli noin 100 hehtaaria ja sen osakkaita oli yli 120. Oman osuutensa erottamista hakevien osakkaiden osuus vesijätöstä oli noin 30 prosenttia. Arvioitaessa kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettua sanottavaa haittaa osakkaalle katsottiin jäljelle jäävän alueen käyttömahdollisuuden ja hyödynnettävyyden säilyvän lähes entisenlaisena. Edellytysten osuuslukujen mukaan tehtävälle vesijätön jaolle katsottiin olevan olemassa siten, että osuutensa erottamista pyytäneet osakkaat saivat osuutensa jaossa erotetuiksi muiden osuuksien jäädessä edelleen yhteisiksi.

KML 19 § KML 137 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Toimitus

Olkijoen jakokunnan yhteisen, pinta-alaltaan noin 100 hehtaarin suuruisen, Pattijoen kunnassa, Olkijoen kylässä sijaitsevan vesijättömaan jakamiseksi aloitettiin jakotoimitus nro 125790-4 osakastilojen X sekä Y omistajien B:n ja C:n hakemuksesta tilojen osuuksien erottamiseksi kiinteistönmuodostamislain 137§:n 1 momentin mukaisesti. Lainkohdan mukaan osuus yhteisestä vesijätöstä voidaan erottaa jaolla, jos erottaminen voi tapahtua tuottamatta kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa. Eräät yhteisen vesijätön osakkaat olivat kuitenkin vastustaneet hakemusta katsoen hakijoiden osuuksien erottamisesta aiheutuvan heille edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettua haittaa.

Toimitusmiehet katsoivat kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentin mukaisten edellytysten olevan olemassa jaon suorittamiselle niin, että hakijat saavat yhdessä eräiden hakemukseen yhtyneiden osakkaiden kanssa omat osuutensa vesijätöstä jaossa erotetuiksi ja päättivät suorittaa toimituksen. Toimitusmiehet eivät päättäneet käyttää kiinteistönmuodostamislain 141 §:n mukaista lunastusmenettelyä ottaen huomioon muun muassa jaettavan vesijätön leveyden. Pattijoen pohjoishaaran kohdalla jaettavan vesijätön leveys on noin 600 metriä. Muutoin leveys on 300- 500 metriä. Kun minkään osakastilan yhteyttä vesialueeseen ei katkaistu, toimitusmiesten käsityksen mukaan jaosta ei aiheutuisi sanottavaa haittaa kenellekään osakkaalle.

Pohjois-Suomen maaoikeuden tuomio 13.1.1998

Pattijoen kunta sekä Olkijoen järjestäytynyt jakokunta valittivat maaoikeuteen.

Maaoikeus hyväksyi toimitusmiesten perustelut toimituksen edellytyksistä ja jakotavasta. Maaoikeus katsoi lisäksi, että kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettuna sanottavana haittana osakkaille ei ollut pidettävä sitä, että jaosta aiheutuisi kustannuksia. Jako olisi maaoikeuden mukaan toteutettavissa siten, että niiden osakkaiden osuudet erotetaan, jotka ovat sitä vaatineet, ja muiden osakkaiden osuudet jätetään yhteisiksi. Kun otetaan huomioon jaettavan alueen suuruus ja rantaviivan pituus, jako voidaan suorittaa siten, että niiden tilojen osuuteen, joka jää edelleen yhteiseksi, jää alueita, joita voidaan käyttää veneiden pitopaikkana tai uimaranta-alueina. Tällöin ranta-alueiden yhteiskäyttö voidaan turvata. Alueen kuuluminen osaksi Natura-ohjelmaan sekä rantayleiskaavaluonnos määräyksineen eivät ole esteenä jaon suorittamiselle, koska jaossa ei ratkaista jaettavien alueiden käyttötarkoitusta. Myöskään kunnan esittämä haitta yleiselle edulle tai kunnalle ei ollut maaoikeuden mielestä laissa tarkoitettu peruste. Pattijoen kunnan ja Olkijoen jakokunnan välisen kaupan keskeneräisyydellä tai kunnan ja jakokunnan välisellä 16.6.1993 tehdyllä vuokrasopimuksella ei ollut vaikutusta harkittaessa jaon edellytyksiä. Kunnan vaatimus saada lunastaa vesijättöä kiinteistönmuodostamislain 141 §:n 2 momentin nojalla oli perusteeton, koska jaettava yhteinen alue ei sijainnut yksityiskohtaisesti kaavoitetulla alueella. Myöskään vesijättöön rajoittumattomaan osakaskiinteistöön ei voitu lunastaa yhteistä aluetta, koska jako oli määrätty toimitettavaksi osuuslukujen mukaan.

Mainituilla perusteilla maaoikeus hylkäsi tehdyt valitukset.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Kirsti Leino, maaoikeusinsinööri Markku T. Markkola (eri mieltä) sekä lautamiehet.

Eri mieltä oleva jäsen maaoikeusinsinööri Markkola lausui: Maaoikeudessa ei ole näytetty, että osakaskunnan kokous olisi tehnyt päätöksen muutoksen hakemisesta toimitusmiesten päätökseen jaon edellytyksistä. Ottaen huomioon, ettei hoitokunnalla ilman osakaskunnan päätöstä lain nojalla ole oikeutta aloittaa oikeudenkäyntiä, katson, ettei maaoikeuden tule ottaa Olkijoen jakokunnan valitusta tutkittavakseen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja hänen yhdeksälle asiakumppanilleen myönnettiin valituslupa 9.7.1998.

Valituksessaan valittajat vaativat maaoikeuden tuomion kumoamista sekä B:n ja C:n hakeman vesijätön jakotoimituksen jättämistä sikseen.

B ja C vastasivat valitukseen vaatien ensisijaisesti sen tutkimatta jättämistä, koska valittajat eivät olleet tilojen omistajien ominaisuudessa tehneet asiassa valitusta maaoikeuteen, ja toissijaisesti, mikäli valitus otettaisiin tutkittavaksi, sen hylkäämistä. Lisäksi B ja C vaativat korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Valittajien mukaan jaon toimittamisesta aiheutuu heille vesijättömaan osakastilojen omistajina haittaa, koska suuri osa jaettavaksi haetusta vesijätöstä sijaitsee alueella, jota on esitetty Euroopan Unionin Natura-ohjelmaan sekä kunnan osayleiskaavassa lintuvesiensuojelualueeksi. Lisäksi muulla osalla jaettavaksi haettua aluetta on kuntalaisten uimaranta- ja venevalkamatoimintoja, ja se on osoitettu osayleiskaavassa virkistystarkoituksiin. Valittajien mukaan maaoikeuden tuomio on sikäli puutteellinen, että siinä ei lainkaan ole otettu kantaa vesialueen jaon toimittamisen edellytyksiin, vaikka jaettavaksi haetun alueen ja vesialueen raja on epäselvä, eikä tiedetä mikä osa jaettavasta alueesta on vesialuetta ja mikä vesijättömaata. Lisäksi toimitettavasta jaosta aiheutuisi valittajille haitallisia kustannuksia.

Pattijoen kunta ja Olkijoen jakokunta vastasivat valitukseen sekä vaativat valituksen hyväksymistä ja toimituksen jättämistä sikseen. Maanmittauslaitoksen keskushallinto antoi

pyydetyn lausunnon. Valittajat antoivat pyydetyn vastauksen keskushallinnon lausunnon johdosta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Käsittelyratkaisu

Koska toimitusmiesten päätökseen on maaoikeudessa hakenut muutosta muun muassa Olkijoen jakokunta, ei yksittäisillä osakkailla ole ollut siinä vaiheessa tarvetta muutoksen hakemiseen. Jakokunnan jätettyä valittamatta maaoikeuden ratkaisusta on sen osakkailla kiinteistönmuodostamislain 19§:stä ilmenevien periaatteiden nojalla oikeus hakea muutosta jakokunnan hyväksi. Korkein oikeus ottaa valituksen tutkittavakseen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Vesijättömaan osakas on kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentin mukaan oikeutettu saamaan osuutensa jaolla erotetuksi, jos erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Asiassa on kysymys siitä, mitä jaosta osakkaalle aiheutuvalla sanottavalla haitalla tarkoitetaan.

Kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentin esitöissä (HE 227/1994 vp. s. 52) lausutaan, etteivät yhteistä tarvetta varten muodostetun alueen jaon edellytykset ole muuttuneet 31.12.1996 saakka voimassa olleen jakolain (604/1951) säännöksiin verrattuna. Jakolaissa oli kuitenkin eri säännökset toisaalta maannouseman kautta syntyneen vesijätön jakamisesta ja toisaalta muun yhteisen maa-alueen jakamisesta. Viimeksi mainittua koski jakolain 41 §:n 1 momentissa (652/1986) säädetty edellytys, ettei jaosta saanut aiheutua sanottavaa haittaa osakkaalle. Sitä vastoin ensinmainitun osalta ei ollut säädetty vastaavasta edellytyksestä, vaan vesijätön jako voitiin toimittaa jakolain 25 §:n 2 momentin mukaan aina osakkaan vaatimuksesta. Kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentti on siten muuttanut aikaisempaa oikeustilaa maannouseman kautta syntyneen vesijättöalueen jaon osalta.

Jaettavaksi haettu Olkijoen jakokunnan yhteinen vesijättömaa on pinta-alaltaan noin 100 hehtaaria ja leveydeltään suurimmillaan 600 metriä sekä keskimäärin 300-500 metriä. Vesijättö on muodostunut 24.11.1874 vahvistetun isojaon täydennystoimituksen jälkeen tapahtuneen luonnonmukaisen maannousun seurauksena. Oman osuutensa erottamista hakeneet osakkaat omistavat noin 30 prosenttia jaettavaksi haetusta alueesta. Kiinteistörekisterin mukaan alueella on yli 120 osakastilaa. Asiassa on ilmennyt, että jaettavaksi haettu alue on suurelta osin luonnontilainen, ja että joitakin sen osia on yhteisesti käytetty virkistystarkoituksiin muun muassa uimaranta- ja venevalkama-alueina.

Jaosta aiheutuvaa haittaa arvioitaessa on Korkeimman oikeuden käsityksen mukaan otettava huomioon sekä mahdollinen yksityiselle osakkaalle että koko jäljelle jäävälle osakaskunnalle aiheutuva haitta. Tällöin on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, voidaanko jäljelle jäävää yhteistä aluetta jaon jälkeen käyttää entiseen tarkoitukseensa.

Sen sijaan jaosta osakkaalle aiheutuvan haitan harkitsemiseen eivät kuulu luonnonsuojelusta tai kaavoituksesta myöhemmin ehkä aiheutuvan pakkolunastuksen taikka tähän liittyvän yleisen edun huomioon ottaminen tahi niin sanottujen jokamiehenoikeuksien käyttämisen estyminen. Jaon toimituskustannukset ositellaan kiinteistötoimituksen lopussa eri päätöksellä kiinteistönmuodostamislain 209 §:n 1 momentin nojalla pääsääntöisesti asianosaisten toimituksesta saaman hyödyn mukaan, eikä siten myöskään näiden kustannusten määrän tai ositteluperusteen huomioon ottaminen sisälly jaon asiallisten edellytysten harkintaan.

Ottaen huomioon jaettavaksi haetun alueen muoto ja pinta-ala sekä hakijoiden osuuden suuruus, noin 30 prosenttia, Korkein oikeus katsoo, että jaon jälkeen yhteiseksi jäävää aluetta voidaan edelleen hyödyntää lähes samaan tapaan kuin nykyisinkin.

Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että koska hakemus koskee vain vesijättömaita, ei kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 2 momentin mukaisten vesialueen jaon erityisedellytysten olemassaoloa tule tutkia tässä yhteydessä. Mahdolliset rajankäynnit jaettavan vesijättöalueen määräämiseksi samoin kuin jakosuunnitelma ja tilikorvaukset kuuluvat toimituksen myöhemmässä vaiheessa käsiteltäviin asioihin.

Korkein oikeus katsoo edellä esitetyn nojalla, etteivät muutoksenhakijat ole esittäneet perusteita Olkijoen jakokunnan yhteisen vesijätön jaon edellytyksiä koskevan valituksensa hyväksymiselle.

Valittajien näin hävitessä asian on heidän korvattava B:lle ja C:lle vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneet kulut.

Lainkohdat

Kiinteistönmuodostamislaki 19 § ja 137 § 1 momentti

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 momentti (1013/1993)

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen ja oikeusneuvokset Pirkko-Liisa Haarmann, Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä) ja Gustav Bygglin. Esittelijä Markku Markkula.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Pääasian osalta lausun seuraavan:

Vesijättö muodostaa vajaan 100 hehtaarin yhtenäisen alueen Olkijoen kylän ja merenlahden välissä. Alue on pääosin luonnontilainen. Sitä on käytetty Olkijokisuun kohdalla yhteisenä uimarantana ja venevalkama-alueena. Pattijoen kunnanvaltuuston hyväksymässä osayleiskaavassa alue Olkijokisuusta etelään on osoitettu luonnonsuojelualueeksi ja pohjoispuolella oleva alue kunnan tarpeisiin käytettäväksi ulkoilu- ja virkistystarkoituksiin. Jakokunta on 12.8.1996 myynyt kunnalle viimeksi mainitun, noin 30 hehtaarin suuruisen alueen. Vaasan hovioikeuden kumottua myyntipäätöksen kuulutusvirheen vuoksi kunta on pannut vireille rakennuslain mukaisen lunastustoimituksen alueen hankkimiseksi kunnalle.

Osuuden erottaminen vesijätöstä edellyttää, että se voi tapahtua tuottamatta kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa. Haitan arviointiin liittyy monenlaisia näkökohtia, jotka osittain liittyvät vesijättöalueeseen; sen kokoon, muotoon, käyttöön ja käyttömahdollisuuksiin ennen jakoa ja sen jälkeen. Osittain lopputulos riippuu vesijätön osakkaan ja osakaskunnan tarpeista, tavoitteista ja suunnitelmista vesijätön suhteen. Merkitystä on myös jakotavalla ja osuusjaon ollessa kysymyksessä erotettavien osuuksien suuruudella.

Maanmittauslaitoksen keskushallinnon lausunnosta ilmenee, ettei vesijättöalue vähäistä poikkeusta lukuunottamatta sovellu rakentamiseen. Kaavoitus- ja suojeluhankkeista esitetty selvitys viittaa siihen, ettei alueella myöskään ole merkitystä maa- ja metsätalouden kannalta. Sen sijaan vesijättöalue soveltuu ulkoilu- ja virkistyskäyttöön sekä luonnonsuojelutarkoituksiin. Aluetta on käytetty etenkin Olkijokisuun kohdalla venevalkama-alueena ja yhteisenä uimapaikkana. Vesijätön kautta osakastiloilla on yhteys merenrantaan.

Olkijoen jakokunta on niin toimituksessa kuin maaoikeudessakin vastustanut vesijätön jakoa katsoen sen vaarantavan ranta-alueiden yhteiskäytön sekä haittaavan vesijätön käyttöä virkistys- ja luonnonsuojelutarkoituksiin kaavoitushankkeessa suunnitellulla tavalla. Korkeimpaan oikeuteen valittaneet jakokunnan osakkaat ovat toistaneet jakoa vastustavan kantansa.

Osakkaalle aiheutuvaa haittaa arvioitaessa voidaan siten keskittyä sen selvittämiseen, vaarantaako tai haittaako 30 prosentin suuruisen osuuden erottaminen vesijätöstä sillä tavoin ranta-alueiden yhteiskäyttöä, osakaskiinteistöjen yhteyttä merenrantaan ja muita osakkaiden tärkeinä pitämiä näkökohtia vesijätön käytön suhteen, että jakovaatimus olisi hylättävä. Kokonaisarviointina hyväksyn maaoikeuden tuomion lopputuloksen. Erotettava osuus on mahdollista sijoittaa niin, ettei jakoa vastustaneille osakkaille aiheudu sanottavaa haittaa.

Mainituilla perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.