A:n hakemukseen liitetyn laskun ja hovioikeudelle laskusta toimitetun erittelyn mukaan X Oy:n palveluksessa olevat kaksi kirjanpitäjää ja kaksi tilintarkastajaa ovat 29.5.1996 - 18.1.1999 tehneet yhteensä 61,25 tuntia A:n vahingonkorvauskanteen perusteiden selvittelyyn ja todisteluun liittynyttä työtä. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko hakemuksessa tarkoitettujen kustannusten korvaamista vaatia vielä sen jälkeen, kun pääasia on ratkaistu.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 16 §:n 1 momentista ilmenevän pääsäännön mukaan avustajalle tulevan palkkion ja kulujen korvauksen määrää jokainen tuomioistuin siihen asti suoritetuista toimenpiteistä tehtävän siinä päättyessä. Samaa pääsääntöä noudatetaan 3 momentin mukaan määrättäessä maksuttoman oikeudenkäynnin saaneelle korvaus niistä maksuista ja kustannuksista, joista maksuton oikeudenkäynti hänet vapauttaa. Tästä johtuen kustannusten korvausta on vaadittava ennen asian ratkaisemista. Kun maksuton oikeudenkäynti 3 §:n mukaan voidaan myöntää asian käsittelyn jokaisessa vaiheessa siihen asti, kun ratkaisu siinä on saanut lainvoiman ja taannehtivasti, aikaisemmin syntyneiden kulujen korvaamista koskeva vaatimus voidaan tällaisessa tilanteessa esittää vasta muutoksenhakuasteessakin.

Maksuton oikeudenkäynti liittyy aina tiettyyn vireillä olevaan tai vireille pantavaan oikeudenkäyntiin eikä maksutonta oikeudenkäyntiä voida myöntää enää sen jälkeen, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Maksuton oikeudenkäynti koskee asian oikeudenkäyntikäsittelyn vaatimia, lain 7 - 9 §:stä ilmeneviä menoja. Lain 8 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen toimesta tapahtuneesta todistelusta aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista, jos todistelu on ollut asian selvittämisen kannalta tarpeen. Avustajalle määrättävää palkkiota ja kulujen korvausta harkittaessa on puolestaan 15 §:n mukaan otettava huomioon muun muassa työn laatu ja korvausta suoritetaan vain tarpeellisista kuluista. Sillä, mitä asian käsittelyssä on tapahtunut, on siten olennainen merkitys harkittaessa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla suoritettavia korvauksia. Myös siitä, että maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n mukaan maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastapuoli on asian hävitessään velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista tämän lain nojalla asiassa maksettaviksi määrätyt kustannukset samojen perusteiden mukaan kuin asianosaisten keskeisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on säädetty, ja että vastapuolta on tämän vuoksi myös tarpeen mukaan kuultava, ilmenee tarkoituksena olleen, että maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettuun lakiin perustuvat korvausvaatimukset tehdään ennen asian ratkaisemista.

Ratkaisussa KKO 1992:36 Korkein oikeus on katsonut, että hovioikeus olisi voinut määrätä avustajalle maksettavaksi palkkion myös sen jälkeen, kun pääasia oli siellä ratkaistu. Kysymys on kuitenkin ollut tilanteesta, jossa palkkiovaatimus oli esitetty asian käsittelyn aikana, mutta hovioikeus ei ollut vaatimuksesta lausunut.

A:n maksuton oikeudenkäynti on myönnetty 26.5.1998 taannehtivasti 2.7.1996 lukien. A:n kanteesta vireille tullut asia on ratkaistu käräjäoikeuden 13.4.1999 antamalla, lainvoiman saaneella tuomiolla. A:n esittämästä laskusta ilmenevä työ on tehty 29.5.1996 - 18.1.1999. A on siten ennen kuin asia on ratkaistu tiennyt, että hänelle aiheutuu työstä kustannuksia. Kustannukset, joista korvausta nyt vaaditaan, koskevat sellaisia toimenpiteitä, joiden tarpeellisuus olisi tullut saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi pääasian ratkaisun yhteydessä. A:n hakemus on siten tehty liian myöhään.