Alkoholilain 95 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan muun muassa luvattomasti maahan tuotu tai luvattomasti välitetty alkoholijuoma tai väkiviina on tuomittava menetetyksi. Saman pykälän 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden asemesta sen arvo on tuomittava menetetyksi, milloin rikoksentekijä on hukannut tai hävittänyt sanotun omaisuuden tai se on arvoaan vastaavasta vastikkeesta luovutettu toiselle taikka jos sitä ei pykälän 3 momentin mukaan voida tuomita menetetyksi.

Asiassa on kysymys siitä, miten alkoholilain 95 §:n 4 momentissa tarkoitettu menetetyksi tuomittava alkoholijuoman arvo on määrättävä.

A on katsonut, että arvoa määrättäessä hintana on pidettävä maahantuojan maksamaa hintaa ja siten enintään 30 markkaa litralta sekä ettei arvo voi muuttua sen johdosta, että juoman hinta on välitysketjussa edelleen myytäessä noussut.

Alemmat oikeudet ovat pitäneet menetetyksi tuomittavana alkoholijuoman arvona sitä vastiketta, jonka A on itse maksanut luvattomasti myymästään väkevästä alkoholijuomasta. Alkoholijuoman myynnin ketjuuntumistilanteissa tämän perusteen soveltaminen merkitsisi A:n toteamin tavoin sitä, että menetetyksi tuomittava juoman arvo vaihtelisi sen mukaan, millä hinnalla menettämisseuraamuksen kohteeksi joutunut edelleenmyyjä on juoman itselleen hankkinut.

Alkoholilain esitöistä ei ole saatavissa johtoa sille, miten lain 95 §:n 4 momentin nojalla menetetyksi tuomittava alkoholijuoman arvo on määrättävä. Arvo kuitenkin määrätään menetetyksi juoman itsensä asemesta. Alkoholijuoman menettäminen on siten ensisijainen seuraamus sen arvon menettämiseen verrattuna. Tämä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan menetetyksi tuomittavan alkoholijuoman arvon tulee olla sama riippumatta siitä, mitä juomasta on eri myyntiportaissa maksettu. Menettämisseuraamusta määrättäessä alkoholijuoman arvona on siten pidettävä jotakin objektiivisin perustein määrättyä hintaa.

Oikeuskäytännössä Alko Oy:n vähittäismyyntivalikoimassa olevien alkoholijuomien arvona on menettämisseuraamusta määrättäessä pidetty kulloinkin voimassa olleita vähittäismyyntihintoja. Tämä onkin luonnollista, koska Suomessa ainoastaan alkoholilaissa tarkoitetulla alkoholiyhtiöllä on - eräitä laissa säädettyjä, tämän asian ratkaisemisen kannalta merkityksettömiä poikkeuksia lukuunottamatta - oikeus harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä. Nyt on kysymys väkiviinasta eli alkoholijuomasta, joka ei esiinny Alko Oy:n vähittäismyyntivalikoimassa eikä ole suoraan rinnastettavissa mihinkään valikoimassa olevaan juomaan. Tähän nähden menetetyksi tuomittava arvo on perusteltua määrätä rikoksentekoaikana Alko Oy:n tuotevalikoimaan kuuluvan halvimman viinalaadun vähittäismyyntihinnan perusteella. Vuosina 1995 - 1997 voimassa olleiden Alko Oy:n vähittäismyyntihinnastojen mukaan halvimman viinalaadun vähittäishinta on ollut 140 - 158 markkaa litralta. A on luvattomasti myymänsä alkoholijuoman hankkiessaan maksanut siitä ilmoituksensa mukaan 120 - 135 markkaa litralta. Kun alempien oikeuksien tuomitsema alkoholijuoman arvon menettämisseuraamus on perustunut noihin A:n ilmoittamiin, mutta vähittäishintoja pienempiin hankintahintoihin, perustetta menettämisseuraamuksen alentamiselle ei ole.