A vaati Säästöpankkien Keskus-OsakePankkia ja Sponda Oyj:tä vastaan ajamassaan kanteessa vahvistettavaksi, että hänen ja pankin välillä 16.1.1990 solmittu ja 12.6.1991 osittain muutettu sopimus sitoi joko pankkia tai yhtiötä.

Vastatessaan kanteeseen kirjallisesti pankki vaati, että käräjäoikeus vahvistaa ensisijaisesti sopimuksen lakanneeksi tai toissijaisesti, ettei pankki ollut sopimuksen nojalla sopimussuhteessa kantajaan. Yhtiö puolestaan vaati kirjallisessa vastauksessaan kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että sopimusta ei ollut siirretty sille eikä se ollut ottanut vastatakseen sopimuksesta.

Käräjäoikeus lausui, että asianosaiset oli 25.2.1997 päivätyllä kutsulla kutsuttu asiassa 22.4.1997 pidettyyn suulliseen valmisteluun, johon A oli jäänyt saapumatta. Valmisteluistunnossa pankki oli vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaisi tuomiolla, että sen ja A:n välillä ei ollut sopimussuhdetta kysymyksessä olevan sopimuksen perusteella. Yhtiö oli puolestaan vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaisi tuomiolla, ettei kysymyksessä olevaa sopimusta ollut siirretty yhtiölle eikä se ollut ottanut vastatakseen sopimuksesta.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 10 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, on asianosaisen vaatimuksesta annettava yksipuolinen tuomio, jos vastapuoli on jäänyt pois istunnosta. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaiselta, jolla 1 momentin nojalla on oikeus yksipuoliseen tuomioon, on tiedusteltava, vaatiiko hän yksipuolista tuomiota. Jos asianosainen ei vaadi yksipuolista tuomiota tai 11 §:n nojalla asian ratkaisemista tuomiolla, asia on jätettävä sillensä.

Mainitussa 11 §:ssä säädetään, että sen jälkeen kun vastaaja on vastannut kanteeseen, asianosaisella, jolla 10 §:n 1 momentin nojalla on oikeus yksipuoliseen tuomioon, on oikeus yksipuolisen tuomion asemesta saada asia ratkaistuksi tuomiolla ja esittää sitä varten tarvittava selvitys.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 §:n mukaan valmistelussa voidaan asia, jossa sovinto on sallittu, ratkaista yksipuolisella tuomiolla 12 luvussa mainituin edellytyksin taikka tuomiolla siltä osin, kuin kanne on myönnetty tai kanteesta on luovuttu.

A:lla kantajana oli asiassa todistustaakka. Koska hän oli jäänyt saapumatta oikeuteen, käräjäoikeus katsoi, että asia voitiin ratkaista vastauksissa esitettyjen perusteiden perusteella eikä asiassa vaadittu muuta näyttöä kuin haastehakemukseen liitetyt sopimusjäljennökset. Näin ollen asia voitiin ratkaista valmistelussa tuomiolla.

Kanteessa tarkoitetun sopimuksen 6.2 kohdan mukaan sopimus lakkaa, jos pankki myy kaikki sopimuksessa tarkoitetut osakkeensa. Asiassa oli riidatonta, että pankki oli joulukuussa 1991 myynyt kyseessä olevat osakkeet yhtiölle. Sopimuksen mukaan sopimussuhde A:n ja pankin välillä oli siten sopimukseen otetun ehdon mukaan lakannut.

A:lla oli todistustaakka siitä, että sopimus oli siirretty yhtiölle tai että yhtiö oli ottanut vastatakseen sopimuksesta. A oli haastehakemuksessaan vedonnut henkilötodisteluun kanteensa tueksi, mutta ei ollut saapunut oikeuteen näyttämään väitteitään toteen.

Sen vuoksi käräjäoikeus vahvisti, ettei A:n ja pankin välillä ollut 16.1.1990 solmitun ja 12.6.1991 osittain muutetun sopimuksen perusteella mitään voimassa olevaa sopimussuhdetta ja ettei kysymyksessä olevaa sopimusta ollut siirretty yhtiölle eikä yhtiö ollut ottanut vastatakseen siitä.

A valitti hovioikeuteen ja toisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Hovioikeus selostettuaan kysymykseen sovellettavia säännöksiä totesi, että A oli jäänyt saapumatta valmisteluistuntoon 22.4.1997, jolloin sekä pankki että yhtiö, joilla oli oikeus yksipuoliseen tuomioon, olivat vaatineet asian ratkaisemista tuomiolla.

Hovioikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 11 §:n mukaista tuomiota ei voitu, jos asia oli riitainen, antaa toimittamatta pääkäsittelyä. Käräjäoikeus ei siten asian ollessa riitainen olisi saanut pääkäsittelyä toimittamatta ratkaista juttua tuomiolla jo valmistelussa, vaan käräjäoikeuden olisi pitänyt antaa sanotun luvun 12 §:n mukaisesti yksipuolinen tuomio. Tähän A:lla olisi ollut oikeus hakea muutosta takaisinsaannilla käräjäoikeudessa. Merkitystä ei tällöin ollut, mistä syystä A oli jäänyt oikeuteen saapumatta.

Kun käräjäoikeus täten oli menetellyt virheellisesti, asia oli palautettava käräjäoikeuteen uutta käsittelyä varten.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.