B vaati virallisen syyttäjän rangaistusvaatimukseen yhtyen A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli 21.4.1997 Helsingissä anastanut B:n asunnosta B:n nukkuessa CD-soittimen kuulokkeineen, yhdistelmäsoittimen tupladekkeineen, CD-soittimineen, radioineen, viritinvahvistimineen ja kaiuttimineen, kannettavan tietokoneen ja muuta vähäisempää irtainta omaisuutta yhteensä 9 650 markan arvosta. Syytteen mukaan varkautta oli pidettävä törkeänä, koska anastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja varkaus oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli 21.4.1997 vastaisena yönä ollessaan palaamassa ravintolasta saanut hänelle entuudestaan tuntemattomalta A:lta autokyydin kotiinsa. Perillä B oli kutsunut A:n asuntoonsa. Aamun lähestyessä B oli nukkunut ja hänen nukkuessaan A oli poistunut asunnosta. Se seikka, että A oli sanottuna ajankohtana käynyt B:n asunnossa, oli selvitetty asianosaisten kertomuksilla ja sormenjälkitutkimuksilla. Siitä, että B:n asunnosta olisi tuona ajankohtana anastettu syytteessä lueteltu omaisuus, oli selvityksenä vain B:n kertomus. B ei ollut esimerkiksi todistajia kuulustuttamalla selvittänyt, että kysymyksessä olevat omaisuusesineet olisivat juuri tuolloin kadonneet asunnosta. A:n kiistettyä syytteen ja kun puheena olevaa omaisuutta ei ollut tavattu A:n tai kenenkään muunkaan jäljiltä, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun anastusrikokseen. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä varkaudesta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n muista tämän syyksi lukemistaan rikoksista yhteiseen 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

B valitti hovioikeuteen. Hovioikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn, jossa kuultiin A:ta ja B:tä todistelutarkoituksessa. B esitti suullisessa käsittelyssä, että varkaus tulee katsoa törkeäksi myös rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella, koska A oli käyttänyt hyväkseen B:n avutonta tilaa ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus totesi olevan riidatonta, että A oli kysymyksessä olevana yönä ollut B:n asunnossa ja poistunut sieltä B:n vielä nukkuessa. B oli kertonut havainneensa aamulla, että hänen asuntoaan oli käyty läpi ja muun muassa kannettava tietokone oli hävinnyt. B oli heti aamulla ottanut yhteyttä poliisiin ja ilmoittanut varkaudesta. B:n kertomuksen uskottavuutta ei ollut syytä epäillä. Hovioikeus katsoi näytetyksi, että A oli 21.4.1997 anastanut syytteessä tarkoitetun 9 650 markan arvoisen omaisuuden. Ottaen huomioon, että A oli anastanut omaisuuden B:n nukkuessa, hovioikeus katsoi, että A oli käyttänyt hyväkseen B:n avutonta tilaa. Varkautta oli myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta ja hänen syykseen luetuista muista rikoksista yhteiseen 1 vuoden vankeusrangaistukseen.