A:lla on sairauskertomusmerkintöjen mukaan ollut alkuvuodesta 1995 lähtien toistuvasti äkillisiä keuhkoputketulehduksia ja nenän sivuonteloiden tulehduksia sekä kesäkuusta 1995 lähtien äänen käheytymistä. Äänen käheytymistä on ollut aluksi vain työpaikalla, mutta vähitellen sitä on alkanut ilmaantua myös muualla.

A on 9.8.1995 alkaen ollut tutkimuksissa Kinkomaan sairaalan astmapoliklinikalla. Hänellä on todettu IgG-vasta-aineita tavallisimmille kosteusvauriohomeille, joista osa on ollut samoja, joita on eristetty pesuhuoneen ilma- ja sivelynäytteistä työpaikalla. Prick-ihokokeet ovat olleet negatiivisia myös homeille, eikä IgE-välitteistä allergisoitumista homesienille ole voitu osoittaa. Nenän limakalvoaltistuksessa vesivauriohomeille marraskuussa 1996 ja huhtikuussa 1998 on todettu reaktio kahdelle kosteusvauriohomeelle.

Työterveyslaitoksen tutkimuksissa 22.4. - 3.5.1996 A:lla ei ole todettu herkistymistä kosteusvauriohomeille tai siivouskemikaaleille. Altistettaessa A on saanut hyperventilaatio-tyyppistä hengenahdistusoiretta, johon ei ole liittynyt vinkumista tai keuhkotoimintakokeiden huononemista. Astmaan viittaavaa oireilua ei ole todettu. Diagnoosiksi on merkitty psykogeeninen hengitysoire.

Keuhkosairauksien erikoislääkäri Kaija Paljakka on 28.4.1998 antamassaan lausunnossa katsonut, että hyperventilaatio-tyyppinen psykogeeninen oire on sekundaarinen asia. Äänen käheysongelma ei ole psykogeeninen. Paljakan mukaan homepölyllä on ratkaiseva syy-yhteys äänen käheysoireiluun.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 2.8.1999 antamassaan lausunnossa katsonut, että A:n ylähengitysteitten oireilun on lääketieteellisen kokemuksen perusteella katsottava johtuneen siitä, että hän on todennäköisesti altistunut kosteusvauriohomeille työpaikalla. Hänellä ei kuitenkaan ole todettu sellaista sairautta, jota voitaisiin pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen työstään johtuvana ja siten ammattitautina korvattavana.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on liittänyt lausuntoonsa kahden pysyvän asiantuntijansa lausunnot. Keuhkosairausopin dosentin Henrik Riskan 12.5.1999 päivätyn lausunnon mukaan A:n oireet ovat olleet lieviä ja ilmenevät äänen käheytenä. Tutkimuksissa ei ole voitu todeta mitään objektiivisesti patologista eikä oikeastaan voida puhua edes sairaudesta. Näin ollen ei myöskään ole kyse ammattitaudista. Keuhkosairausopin ja kliinisen allergologian professorin Erkki O. Terhon 30.3.1999 päivätyn lausunnon mukaan löydösten perusteella A:lle on kehittynyt työpaikalla esiintyneen homealtistuksen seurauksena kurkunpään hyperreaktiviteetti, jonka seurauksena muut biologiset ja fysikaaliset altisteet ovat aiheuttaneet äänen käheytymistä. Ylähengitysteiden oireilu on johtunut pääasiallisesti A:n altistumisesta homeille työssään.

Ammattitautilain 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Lain 2 §:n ja ammattitautiasetuksen 2 §:n mukaan sairauden katsotaan olevan ammattitauti, kun fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä esiintyy henkilön työssä siinä määrin, että sen altistava vaikutus riittää aikaansaamaan tämän sairauden, jollei osoittaudu, että sairaus on selvästi aiheutunut työn ulkopuolisesta altistuksesta. Asetuksen 3 §:n mukaan biologisia tekijöitä ovat muun muassa bakteerien ja homeiden vapauttamat itiöt ja muut biologisesti aktiiviset aineet sekä tyypillisiä sairauksien muotoja homepölykeuhkosairaus, homeiden aiheuttama astma ja nuha sekä ilmankostuttajakuume.

Edellä esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että A on altistunut työssään homeille. Kysymys on siitä, onko hänellä todettu sellainen sairaus, joka todennäköisesti pääasiallisesti johtuisi altistumisesta homeille työssä.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO:1998:22, johon A on valituksessaan vedonnut, ottanut kantaa homeen aiheuttaman sairauden korvattavuuteen ammattitautina. Mainitussa tapauksessa työntekijä oli työskennellyt vuosina 1980- 1993 opettajana koululla, jossa oli todettu vesivahinkojen ja rakenteiden kastumisen sekä puutteellisen ilmastoinnin seurauksena runsasta homekasvustoa ja korkeita homesieni-itiöpitoisuuksia. Lääkärinlausuntojen mukaan työntekijällä oli esiintynyt muun muassa iho-ongelmia, päänsärkyä, ympärivuotista nuhaisuutta sekä syksystä 1992 lähtien hengenahdistusta. Hänen sairautensa oli määritelty ammatilliseksi allergiseksi nuhaksi ja sidekalvontulehdukseksi. Mainittujen sairauksien katsottiin aiheutuneen työntekijän pitkäaikaisesta ja voimakkaasta altistumisesta koulukiinteistössä esiintyneelle homekasvustolle ja ne oli korvattava ammattitauteina.

Ennakkotapauksessa ja A:n tapauksessa on merkityksellisiä eroja. Ennakkotapauksessa oli selvitetty, että yhteenosuvuus kiinteistössä esiintyneiden mikrobilajien ja työntekijän verestä todettujen IgG-luokan vasta-aineiden välillä oli erittäin hyvä ja että työntekijällä oli havaittu ominaisia IgE-vasta-aineita niille homeille, joita kiinteistössä oli kasvanut. A:n kohdalla ei näitä IgE-luokan vasta-aineita ole todettu. Ennakkotapauksessa oli Terveydenhuollon oikeusturvakeskus katsonut todennäköiseksi, että työntekijä oli homealtistuksen seurauksena sairastunut homeiden aiheuttamaan allergiseen nuhaan ja sidekalvontulehdukseen. A:n kohdalla ei ole Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen mukaan homeista johtuvaa sairautta.

Korkein oikeus, yhtyen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen näkemykseen, päätyy toteamaan, ettei A:ssa ole todettu sellaista sairautta, jota voitaisiin pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen työstään johtuvana. Lähinnä äänen käheytymisenä ilmenevää oireilua tai diagnoosiksi merkittyä psykogeenista hengitysoireilua ei voida pitää sellaisena sairautena, jota ammattitautilaissa ja -asetuksessa tarkoitetaan ja joka voitaisiin korvata ammattitautina. Kysymys ei näin ollen ole myöskään ammattitautilain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta sairauden olennaisesta pahenemisesta työssä. A:lla ei siten siitä huolimatta, että hän on työssään todennäköisesti altistunut homeille, ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen ammattitautilain nojalla.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.