Käräjäoikeus määräsi 28.1.2000 tapon yrityksestä epäiltynä vangitun A:n pidettäväksi pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 8 §:n 1 momentin nojalla edelleen vangittuna, koska rikoksesta ei ollut säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta eikä vangitseminen asian laadun, epäillyn iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi ollut kohtuutonta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Nisula.

A vaati kantelukirjelmässään, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hänet määrätään päästettäväksi vapaaksi, koska pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vangitsemisen edellytyksiä ei ollut olemassa.

Vastauksessaan vangitsemisvaatimuksen tehnyt rikosylikomisario ja virallinen syyttäjä kiistivät muutosvaatimuksen.

Hovioikeus lausui, että rikoslain 21 luvun 1 §:n, 4 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 2 §:n mukaan tapon yrityksestä tuomittava vähimmäisrangaistus on neljätoista päivää vankeutta. A:n olosuhteista ei ollut pääteltävissä, että A menettelisi pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 a, b tai c kohdassa tarkoitetulla tavalla. Edellytyksiä A:n vangitsemiselle ei enää ollut.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden vangitsemispäätöksen ja määräsi A:n heti päästettäväksi vapaaksi, ellei hänen vangitsemiseensa ollut muuta syytä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Onninen, Suvanto ja Perho. Esittelijä Jouko Valtonen.