Syyksilukeminen ja rangaistus

A oli 6.6.1996 Leppävirralla kuljettaessaan B:n omistamaa henkilöautoa valtatietä nro 5 käyttänyt 100 km/h nopeusrajoitusalueella noin yhdeksän kilometrin matkalla Kalmalahden risteyksestä Timolaan eri tilanteissa noin 250 kilometrin tuntinopeutta. Kyseinen tieosuus oli verrattain kapea ja mutkainen. Tiellä oli ollut sekä vastaantulevaa että samansuuntaista liikennettä ja A oli ohittanut ainakin yhden auton ja kuljettanut autoa osittain vastaantulevan liikenteen kaistalla. Autossa oli ollut viisi matkustajaa. Timolassa A oli loivasti oikealle kääntyvässä kaarteessa menettänyt ajoneuvon hallinnan, jolloin auto oli käytyään linja-autopysäkin kohdalla tien oikeanpuoleisella pientareella kulkeutunut luisumalla vasen kylki edellä noin 110 metrin matkan vasemmalle tien pientareelle ja edelleen pyörinyt 120 metrin matkalla muun muassa keulan kautta ympäri pysähtyen ojaan tien vasemmalla puolella olevan kallionleikkauksen kohdalle. Auton matkustajista B ja yksi toinen olivat kuolleet ja loput kolme olivat saaneet vammoja, jotka eivät olleet vähäisiä.

Käräjäoikeus on sen tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla tuominnut A:n törkeästä liikenteen vaarantamisesta, kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta, kahdesta törkeästä vammantuottamuksesta ja vammantuottamuksesta yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja ajokieltoon.

Korvausvelvollisuus

B:n kuolinpesä on vaatinut A:lta korvausta, paitsi muusta, hautajaiskuluista. Käräjäoikeus katsoi jutussa käyneen selville, että B oli luovutettuaan autonsa A:n kuljetettavaksi ehdottanut tälle ylinopeudella ajamista ja ajon aikana kannustanut häntä säilyttämään ylinopeuden. B oli näin ollen myötävaikuttanut hänelle aiheutuneisiin vahinkoihin. B:n myötävaikutus oli ollut suurta hänen osallistuttuaan ylinopeudella ajamisen aloittamista koskeneeseen keskusteluun ja suhtauduttuaan ylinopeuteen hyväksyvästi. Hän oli tietoisena riskeistä antautunut vaaraan, josta vahingot olivat aiheutuneet. Tuottamus ei kuitenkaan ollut ollut törkeää.

Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan B:n kuolinpesälle henkilövahinkona pidettävistä hautajaiskuluista niiden täydeksi määräksi katsomansa 36 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 6.6.1996 alkaen sekä B:n kuolinpesälle ja B:n äidille C:lle B:n oikeudenomistajana yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 28 027,74 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomiosta.

Vakuutusosakeyhtiö Sampo vaati käräjäoikeudessa muun ohessa, että tuomiossa tuli liikennevakuutuslain 7 §:n 1 momentin nojalla lausua, ettei yhtiö ollut vastuussa B:n hautajaiskulujen korvaamisesta, koska tämä oli aiheuttanut vahingon törkeällä tuottamuksellaan. Käräjäoikeus ei erikseen lausunut tästä vaatimuksesta.

B:n kuolinpesä ja C valittivat yhteisesti hovioikeuteen ja vaativat hovioikeutta tuomiossaan antamaan lausunnon siitä, että hautajaiskuluja ja mainittuja oikeudenkäyntikuluja koskevat korvaukset oli maksettava vakuutusyhtiön B:n autolle myöntämästä liikennevakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen ja pyysi valituksessaan hovioikeutta toteamaan, että B oli aiheuttanut itselleen henkilöön kohdistuneen vahingon liikennevakuutuslain 7 §:ssä tarkoitetulla törkeällä tuottamuksella ja että hautajaiskuluja ja oikeudenkäyntikuluja ei sen vuoksi korvata liikennevakuutuksesta.

Hovioikeus totesi vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden osalta, että liikennevakuutuslain 7 §:n 1 momentin mukaan, jos joku on aiheuttanut itselleen henkilöön kohdistuneen vahingon tahallaan tai törkeällä tuottamuksella, suoritetaan siitä korvausta ainostaan siltä osin, kun muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen.

Näyttämättä oli jäänyt, että B olisi aiheuttanut itselleen henkilöön kohdistuneen vahingon törkeällä tuottamuksella.

Liikennevakuutuslain 12 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen käräjäoikeuden olisi tullut antaa kuolinpesän ja vakuutusyhtiön vaatimuksesta lausuntonsa siitä, oliko kuolinpesälle suoritettava hautajaiskustannuksista korvausta A:n kuljettaman auton liikennevakuutuksesta. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus otti kuolinpesän ja vakuutusyhtiön vaatimuksen tältä osin välittömästi tutkittavakseen. Koska B:n ei ollut näytetty aiheuttaneen itselleen henkilöön kohdistunutta vahinkoa törkeällä tuottamuksella, hovioikeus määräsi, että A:n B:n kuolinpesälle hautajaiskuluista sekä kuolinpesälle ja C:lle yhteisesti oikeudenkäyntikuluista maksettavaksi tuomitut korvaukset korkoineen oli suoritettava A:n kuljettaman henkilöauton liikennevakuutuksesta.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Sijaisjäsen, asessori Turunen: Autossa matkustajana olleen todistajan ja A:n kertomuksista kävi ilmi, että B oli luovutettuaan autonsa A:lle kaksi kertaa ehdottanut suurella ylinopeudella ajamista ja ajon aikana kannustanut A:ta säilyttämään A:n jo käyttämän ylinopeuden. Yllyttämällä A:ta käyttämään kysymyksessä olevassa tilaisuudessa suurta ylinopeutta ja tietoisena ylinopeuden aiheuttamasta suuresta onnettomuusriskistä B:n oli katsottava toimillaan aiheuttaneen itselleen henkilöön kohdistuneen vahingon törkeällä tuottamuksellaan. Muut olosuhteet eivät olleet vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Vakuutussopimuslain 7 §:n 1 momentin nojalla kuolinpesällä ei näin ollen ollut oikeutta saada A:n kuljettaman henkilöauton liikennevakuutuksesta korvausta B:n hautajaiskuluista eikä kuolinpesälle tältä osin aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.