A on työskennellyt ajotilausten välittäjänä vuodesta 1981 lukien Rauman UlaTaksi Oy:n palveluksessa. Vuodesta 1990 hän on toiminut työpaikallaan luottamusmiehenä. Ajotilausten välitys yhtiössä, samoin kuin Porin Ula-Taksi Oy:ssä, on lopetettu ja toimintaa on uudistetussa muodossa ja uudella tekniikalla ryhtynyt 1.10.1994 lukien jatkamaan Satakunnan Aluetaksi Oy Porissa. Rauman Ula-Taksi Oy ja Porin Ula-Taksi Oy ovat vähemmistöosakkaina uudessa yhtiössä muiden osakkeiden ollessa yksityisten taksiautoilijoiden omistuksessa.

Rauman Ula-Taksi Oy on irtisanonut 9.5.1994 A:n työsopimuksen päättymään 9.10.1994. Perusteena on ollut työn vähentyminen taloudellisista syistä sekä kyydinvälitystoiminnan organisaatiomuutosten johdosta. Samalla kertaa irtisanottiin yhtiön kahden muun työntekijän työsopimukset. Toisin kuin kantajalle, heille annettiin mahdollisuus jatkaa työskentelyä Satakunnan Aluetaksi Oy:ssä.

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko asiassa tapahtunut työsopimuslain 7 §:ssä tarkoitettu liikkeen luovutus. Säännöksessä ei ole määritelty liikkeen luovutuksen tunnusmerkkejä. Lakia tulkittaessa on otettava huomioon Euroopan yhteisöjen oikeus, erityisesti Euroopan yhteisöjen neuvoston 14.2.1977 antama liikkeenluovutusdirektiivi 77/187/ETY sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Direktiivi koskee 1 artiklan 1 kohdan mukaan yrityksen, liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamista toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta. EY-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiiviä sovelletaan tietyn pysyväksi suunnitellun taloudellisen kokonaisuuden luovuttamiseen, mikäli kokonaisuus luovutuksessa säilyttää identiteettinsä (asia C-24/85, Spijkers, tuomio 18.3.1986, Kok. 1986, s. 1119, 11 ja 12 kohta, ja asia C-13/95, Süzen, tuomio 11.3.1997, Kok. 1997, s. I-1259 10, 13 ja 14 kohta). Kokonaisuudella tarkoitetaan sellaista henkilöistä ja muista tekijöistä muodostuvaa organisoitua kokonaisuutta, jonka avulla voidaan harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa. Tällaisena kokonaisuutena on asiassa C-392/92, Schmidt, 14.4.1994 annetussa tuomiossa (Kok. 1994, s. I-1311) pidetty yhtiön toimitilojen siivousta.

Ajotilausten välitystoiminta on EY-oikeudessa omaksuttujen kannanottojen perusteella sellainen taloudellinen kokonaisuus, joka voi olla liikkeen luovutuksen kohteena. Toiminnan siirtyminen on esillä olevassa tapauksessa toteutunut omistajatahon aloitteesta suoritetun uudelleenorganisoinnin seurauksena. Korkein oikeus tulkitsee tämän direktiivissä tarkoitetuksi sopimukseen perustuvaksi luovutukseksi ottaen huomioon esimerkiksi yhdistetyissä asioissa C-171/94 ja C-172/94, Merckx ja Neuhuys, 7.3.1996 annettu tuomio (Kok. 1996, s. I-1253, 16 kohta). Tilausten välitystoiminnassa on tapahtunut muutoksia muun muassa tekniikan ja toimialueen osalta. Toiminnan luonne ja tavoite sekä asiakaskunta ja markkina-asema ovat kuitenkin säilyneet entisellään ja toimintaa on myös jatkettu välittömästi Rauman ja Porin taksiyhtiöiden siitä luovuttua. Toiminnan identiteetti on uudelleenjärjestelyssä säilynyt. Olennaista kiinteää tai irtainta liikeomaisuutta ei ole siirtynyt. Sen sijaan pääosa entisistä työntekijöistä on koulutettu ja siirtynyt uuteen yhtiöön ajotilausten välitystehtäviin. Näillä seikoilla on osatekijöinä merkitystä asiaa arvioitaessa. Ratkaisevaa on kuitenkin kokonaistilanteen arviointi, jolloin on otettava huomioon kaikki toimenpiteen luonnetta selvittävät tosiseikat, muun muassa se, millaisesta yrityksestä ja liiketoiminnasta on kysymys (mainittu asia Süzen, tuomion 14 kohta). Tältä pohjalta asiaa tarkasteltaessa Korkein oikeus katsoo välitystoiminnan siirron muodostavan työsopimuslaissa tarkoitetun liikkeen luovutuksen.

Rauman Ula-Taksi Oy:llä ei ole ollut laillista oikeutta mainitsemillaan perusteilla irtisanoa A:n työsopimusta. Yhtiö on velvollinen korvaamaan irtisanomisesta hänelle aiheutuneen vahingon työsopimuslain 51 §:n perusteella.

Liikkeen luovutuksessa työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Jos se, jolle liike on luovutettu, ei halua jatkaa työsuhdetta, hän voi kuukauden kuluessa luovutuksesta irtisanoa työsopimuksen, mikäli siihen on luovutuksesta johtuva perusteltu syy. A:n korvausvaatimuksen kannalta olennainen merkitys on sen arvioimisella, olisiko hänelle ollut tarjolla vakituinen työpaikka Satakunnan Aluetaksi Oy:ssä vai olisiko hänet perustellusta syystä irtisanottu liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Yhtiön hallitus on kokouksessaan 22.11.1994 todennut, että puhelinpäivystäjän tehtäviin tarvitaan lisää työvoimaa. Yhtiö on tarjonnut A:lle tilapäistä työtä 9.12.1994 lukien. Tehtävään otetun henkilön työsuhde on myöhemmin voitu vakinaistaa. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon A:n luottamusmiehenä työsopimuslain 53 §:n 2 momentin perusteella nauttiman suojan ei ole todennäköistä, että Satakunnan Aluetaksi Oy olisi voinut hänet irtisanoa luovutuksesta johtuvasta perustellusta syystä.

A ei ole ottanut vastaan Satakunnan Aluetaksi Oy:n tarjoamaa tilapäistä työtä. Kun työn jatkumisesta ei tuossa vaiheessa ole ollut tietoa ja kun hän samanaikaisesti on kotipaikkakunnallaan Raumalla päässyt koulutukseen, johon on liittynyt työharjoittelu, työtarjouksesta kieltäytyminen ei vaikuta hänen oikeuteensa korvaukseen. Kantajan työttömyydestä johtunut ansionmenetys, jossa on otettu vähennyksinä huomioon 9/10 hänen saamistaan työttömyyskorvauksista sekä ansiotulot tilapäistöistä, on korvausvaatimuksen kattamalta 24 kuukauden ajalta 71 200 markkaa eli 2 966 markkaa kuukaudessa.

Rauman Ula-Taksi Oy:tä vastaan ajetun kanteen hyväksyminen merkitsee sitä, että toissijainen kanne Satakunnan Aluetaksi Oy:tä vastaan menettää perusteensa. Koska A näin ollen häviää kanteen viimeksimainittua yhtiötä vastaan ajettuna, hän on velvollinen korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.