1999 false

KKO:1999:44

A oli tahallaan surmannut B:n kaksi koiraa. Tästä ei ollut näytetty aiheutuneen B:lle sellaista henkilövahinkoa, jonka perusteella hänellä olisi oikeus saada vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla korvausta henkisestä kärsimyksestä.

VahL 5 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Mynämäen käräjäoikeuden tuomio 16.12.1996

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä, johon asianomistaja B oli yhtynyt, selvitetyksi, että A oli aiheuttanut B:n omistamille kahdelle shetlanninpaimenkoiralle tarpeetonta kipua tai tuskaa tappamalla ne eläinsuojeluasetuksen 6 §:n vastaisesti viiltämällä puukolla koirien kurkut auki. Tämän jälkeen A oli vienyt koirien ruumiit jätesäkissä työpaikalleen ja laittanut ne siellä jätepuristimeen. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen menettelyllään eläinsuojelulain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun eläinrääkkäykseen.

B:n vaadittua A:n velvoittamista suorittamaan B:lle vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä 2 000 markkaa korkoineen sillä perusteella, että A:n nimenomaisena tarkoituksena oli ollut aiheuttaa teollaan B:lle mahdollisimman paljon henkistä kärsimystä, käräjäoikeus lausui, että A oli koirien surmaamisella pyrkinyt aiheuttamaan koirat omistaneelle B:lle henkistä kärsimystä. Kun tämä kärsimys oli verrattavissa vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun kipuun ja särkyyn, B:llä oli oikeus saada siitä korvaus. Vaadittua 2 000 markan korvausta käräjäoikeus piti kohtuullisena.

Tämän vuoksi käräjäoikeus, samalla kun se tuomitsi A:n eläinrääkkäyksestä ja eräistä muista rikoksista yhteiseen sakkorangaistukseen, velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 2 000 markkaa korkoineen.

Turun hovioikeuden tuomio 16.10.1997

Hovioikeus, jonne A valitti, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa vahingonkorvauksen osalta.

Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista siltä osin kuin hänet oli velvoitettu suorittamaan B:lle vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä.

B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.3.1999 Perustelut

Kysymys on siitä, onko B:llä oikeus saada vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä sen johdosta, että A oli surmannut hänen koiransa.

A on surmannut B:n koirat käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla. A on kertonut vieneensä koirat mukanaan kiihtymyksen vallassa ja surmanneensa ne loukatakseen B:tä ja kostaakseen sen, että B oli katkaissut heidän seurustelusuhteensa. A on siten tarkoittanut aiheuttaa teollaan B:lle henkistä kärsimystä. B on saanut korvauksen koirien surmaamisesta aiheutuneesta esinevahingosta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla voidaan henkinen kärsimys kipuun ja särkyyn sisältyvänä tai verrattavana korvata sille, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko. Vahingonkorvauslain 5 luvun korvausjärjestelmä rakentuu ajatukselle, että korvaukseen oikeutettu on henkilö, jolle välittömästi vahinkotapahtuman johdosta on aiheutunut vahinko. Sinänsä ei ole poissuljettua, että esinevahingon aiheuttamisella samalla aiheutetaan omaisuuden omistajalle sellainen henkilövahingoksi katsottava psyykkinen vamma, joka oikeuttaa korvaukseen kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä. Näin on erityisesti silloin, kun teon nimenomaisena tarkoituksena on aiheuttaa kärsimystä.

B on perustellut vahingonkorvausvaatimustaan sillä, että A:n tarkoituksena oli ollut aiheuttaa teollaan hänelle mahdollisimman paljon henkistä kärsimystä. B on epäilemättä tuntenut koirien surmaamisen johdosta mielipahaa ja surua. B ei ole kuitenkaan esittänyt varsinaista selvitystä siitä, että hänelle olisi surmaamisteosta aiheutunut sellainen henkilövahinko, joka oikeuttaisi hänet saamaan vahingonkorvausta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla. B on kertonut, että hän oli ollut tapahtumasta aiheutuneen kärsimyksen vuoksi työstään palkattomalla virkavapaalla. Käräjäoikeus on B:n esittämän työansion menetystä koskevan korvausvaatimuksen osalta katsonut jääneen näyttämättä, että tuon virkavapauden perusteena olisi ollut A:n rikos tai että korvauksen tuomitsemiseen olisi jokin muu peruste. B ei ole nähnyt koirien surmaamista eikä surmaamistekoihin liity muutoinkaan sellaisia poikkeuksellisia piirteitä, joiden voitaisiin päätellä johtaneen B:n psyykkisen tilan häiriintymiseen korvaukseen oikeuttavalla tavalla.

Tämän vuoksi on jäänyt näyttämättä, että B:lle olisi koirien surmaamisesta aiheutunut sellainen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettu henkilövahinko, jonka perusteella hänellä olisi oikeus saada vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B:n vaatimus henkisen kärsimyksen korvaamisesta hylätään.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Aaltonen sekä lautamiehet Korhonen, Laine ja Lehtonen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tulenheimo, Jousi ja Kyllästinen. Esittelijä Seija Uitto.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Krook, Pellinen ja Kitunen. Esittelijä Ismo Kovanen.