Virallinen syyttäjä oli käräjäoikeuden kansliaan toimittamallaan haastehakemuksella vaatinut A:lle ja kahdelle muulle vastaajalle rangaistusta murhasta. A oli antanut käräjäoikeudelle kirjallisen vastauksen haastehakemuksen johdosta. Vastauksessaan A vaati, että käräjäoikeuden pääkäsittely toimitetaan kokonaan yleisön läsnä olematta ja että asiakirja-aineisto määrätään pidettäväksi salassa.

Käräjäoikeus lausui, että asiassa oli kaksi alle 18-vuotiasta vastaajaa ja asia sisälsi erityisen arkaluonteisiksi katsottavia henkilöiden yksityiselämään liittyviä seikkoja, lukuun ottamatta haastehakemuksen sisältöä rangaistusvaatimusten ja teonkuvausten osalta poissulkien kuitenkin uhrin henkilöllisyyttä koskevat tiedot. Siten asiassa oli sellaisia oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 5 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä, että asia oli käsiteltävä yleisön läsnä olematta lukuun ottamatta edellä mainittuja haastehakemuksen sisältöä koskevia poikkeuksia. Samoin oikeudenkäyntiaineisto, johon kuuluivat myös koko esitutkinta-aineisto ja vangitsemisoikeudenkäynnin aineisto, määrättiin oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla pidettäväksi salassa 40 vuotta käräjäoikeuden ratkaisupäivästä lukien, lukuun ottamatta edellä mainittuja haastehakemusten sisältöä koskevia poikkeuksia.

A vaati hovioikeuteen toimittamassaan kantelukirjelmässä, että hänen syyttäjän haastehakemukseen antamansa vastaus määrätään julkiseksi ja että hovioikeus toteaa käräjäoikeuden menetelleen virheellisesti asian julkisuutta koskevaa päätöstä tehdessään.

Käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se oli tosiasiassa tehnyt päätöksen asian käsittelyn julkisuudesta jo ennen istuntoa. Oikeudenkäynnissä oli rikottu tasapuolisuuden periaatetta, kun käräjäoikeus oli julistanut asian käsittelyn salaiseksi lukuun ottamatta syyttäjän haastehakemusta perusteluineen. Asian käsittelyn julkisessa osassa syyttäjä oli lukenut haastehakemuksen ja käräjäoikeuden puheenjohtaja oli ilmoittanut, että lehdistölle tarkoitetut haastehakemukset olivat valmiiksi kopioituina haastemiehillä, joilta niitä sai noutaa.

Jos A olisi tiennyt, että syyte rajataan salassapidon ulkopuolelle, hän ei olisi vaatinut jutun käsittelemistä suljetuin ovin tai oikeudenkäyntiaineiston salassapitoa. Nyt vain syyttäjän näkökanta oli tiedossa, eikä A ollut voinut julkisuudessa puolustautua, koska oikeudenkäynti ja siinä kertyvä aineisto oli syytettä lukuunottamatta määrätty salaiseksi. Lakia oli sovellettu sopimattomasti ja väärin.

Hovioikeus lausui perusteluinaan: Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa säännöksessä tarkemmin määriteltyjen edellytysten täyttyessä. Saman luvun 16 §:n mukaan, mitä luvussa on säädetty lainvoiman saaneesta tuomiosta, on vastaavasti sovellettava, milloin kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 11 §:n mukaan tuomioistuimen tai sen puheenjohtajan mainitun lain nojalla tekemään päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta. A:lla on oikeus hakea muutosta kysymyksessä olevaan ratkaisuun pääasiaratkaisusta tehtävän valituksen yhteydessä. Käräjäoikeuden ratkaisu ei siten ole lainvoimaisen tuomion tavoin lopullinen eikä sitä voida oikeudellisena ratkaisuna rinnastaa lainvoimaiseen tuomioon. Näin ollen ratkaisuun ei voida hakea muutosta kanteluteitse. Hovioikeus jätti kantelun tutkimatta viitaten Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1998:129.

Esittelijän ehdotus ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Viskaali Sippola: Kanteen tutkimisesta Käräjäoikeus on oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 5 §:n nojalla rajannut asian käsittelyn tapahtuvaksi suljetuin ovin lukuunottamatta haastehakemuksen sisältöä rangaistusvaatimusten ja teonkuvausten osalta. Syytteen lukeminen näiltä osin on myös tapahtunut yleisön ja tiedotusvälineiden läsnäollessa.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa säännöksessä tarkemmin määritellyin edellytyksin. Saman luvun 16 §:n mukaan, mitä luvussa on säädetty lainvoiman saaneesta tuomiosta, on vastaavasti sovellettava, milloin kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta.

Tässä tapauksessa ei ole kysymys lainvoimaisesta tuomiosta. Voidaan myös keskustella siitä, onko kysymys lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta ratkaisusta.

Totean tältä osin ensinnäkin, että oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 11 §:n mukaan tuomioistuimen tai sen puheenjohtajan sanotun lain nojalla tekemään ratkaisuun ei saa erikseen hakea muutosta. Lain esitöiden (HE 56/1984 vp., s. 15 - 16) mukaan säännös koskee kuitenkin vain varsinaista muutoksenhakua eikä se estä tekemästä kantelua.

Tämä osoittaa, että lakia säädettäessä A:n kantelun kohteena olevan ratkaisun kaltaista päätöstä on pidetty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:ssä tarkoitettuna lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavana oikeudellisena ratkaisuna, josta siis voidaan kannella.

Hallitusmuodon 16 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi oikeudenkäynnissä asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin. Samoin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kappaleen mukaan muun muassa päätettäessä rikossyytteestä jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin. Kaikki mainitut säännökset edellyttävät mielestäni sitä, että syytettyä ja syyttäjää kohdellaan oikeudenkäynnissä tasapuolisesti.

Vaikka laki mahdollistaa oikeudenkäynnin myös osittain suljettuna, käräjäoikeuden menettely on saattanut vaarantaa hallitusmuodossa ja Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa säänneltyjen edellä mainittujen periaatteiden toteutumisen. Vaikka käräjäoikeuden päätöksestä voidaan valittaa pääasian yhteydessä, on syytetyn asema huomioon ottaen olennaisen tärkeää, että hänellä on mahdollisuus vastata julkiseen syytteeseen myös julkisesti jo asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä. Kantelu on menettely, jolla virheellinen päätös voidaan nopeasti oikaista. Myös tämän vuoksi on perusteltua, että puheena olevan kaltaisesta ratkaisusta voidaan kannella.

Totean lisäksi, että harkinnanvaraista suljettua käsittelyä koskeva päätös, joka mahdollistaa syytteen osittaisen julkisuuden, mutta ei samanaikaisesti syytetyn vastineen julkisuutta, on tosiasiallisilta vaikutuksiltaan niin lähellä lainvoimaista ratkaisua, että oikeussuojanäkökohtien vuoksi on perusteltua tulkita mainittua oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:ää syytetyn eduksi niin, että kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta ratkaisusta.

Näillä perusteilla viskaali Sippola esitti, että kantelu tuli tutkia ja oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 4 §:n 2 momentin nojalla käräjäoikeudelta pyytää selitys ja syyttäjältä sekä asianomistajilta vastaus.

Asian lopputuloksen huomioon ottaen Sippola totesi, että hovioikeuden ratkaisu vastasi muilta osin hänen kantaansa.

Hovioikeudenneuvos Virkkunen: Hyväksyn esittelijän ehdotuksen.