Merita Pankki Oy (pankki) vaati Kiinteistö Oy Seinäjoen Joupinpuistoa (yhtiö) vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan pankille erään valuuttaluoton pääoma 1 867 215,30 markkaa, erääntynyt korko 60 772,72 markkaa ja viivästyskorkoa sekä pääomalle että erääntyneelle korolle 24.9.1993 alkaen yhtiön Seinäjoen kaupungissa Joupin kaupunginosassa korttelissa 19 omistaman tontin nro 1 arvosta pankin hallussa 19.5.1988 päivätyn yleispanttaussitoumuksen perusteella olevien ja tonttiin kiinnitettyjen 19.5.1988 päivättyjen haltijavelkakirjojen nrot 1 ja 2, kumpikin pääomaltaan miljoona markkaa 16 prosentin korkoineen, ja enintään 2 000 markan perimiskulujen määrään saakka. Lisäksi pankki vaati yhtiön velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 11 100 markalla korkoineen.

Yhtiö kiisti kanteen osittain vedoten muun ohessa siihen, ettei pankki ollut selvittänyt vaatimansa 60 772,72 markan koron osalta, oliko tuo määrä korkoa vai viivästyskorkoa ja miltä ajalta se oli kertynyt. Yhtiö vastusti sen itsensä velvoittamista korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut katsoen, että kaikki kulut oli tuomittava vain pantin arvosta.

Käräjäoikeus katsoi pankin esittämistä asiakirjoista ilmenevän, että viivästyskorkoa oli vaadittu 24.9.1993 alkaen eikä asiakirjoista näkynyt, että 60 772,72 markan määrään sisältyisi viivästyskorkoja. Kun pankki oli tehnyt todennäköiseksi, ettei mainittuun määrään sisältynyt viivästyskorkoja ja kun yhtiö ei ollut näyttänyt sanottua seikkaa virheelliseksi, käräjäoikeus ratkaisi tämän riitakohdan pankin hyväksi. Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus katsoi, että yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen sisällyttämisestä kiinteistön arvosta maksettavaksi tuomittavaan määrään ei perustunut lakiin.

Käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan valuuttaluoton pääoman, erääntyneen koron ja viivästyskoron vaaditulla tavalla tontin arvosta siihen kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen määrään saakka ja korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 11 100 markalla korkoineen.

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati pankin kanteen hylkäämistä niiltä osin kuin siinä oli vaadittu korkoa korolle ja yhtiön velvoittamista itse korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut.

Korkokysymyksen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus lausui, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten mukaisesti. Yhtiö oli käräjäoikeudessa vastustanut kannetta eräiltä osilta. Kun sen väitteet oli hylätty, se oli hävinnyt jutun ja siis velvollinen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta. Pankilla velkojana ei ollut ollut velvollisuutta vaatia kuluja sisällytettäväksi pantin arvosta otettavaan määrään. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.