1998 false

KKO:1998:96

Ulosottolain 7 luvun 20 §:n (389/1973) mukainen tarpeettomasta takavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne oli pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen päätös takavarikon peruuttamisesta oli saanut lainvoiman ja ulosottomies oli toimeenpannut takavarikon peruuttamisen.

UL 7 luku 20 § 3 mom (389/1973)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin käräjäoikeuden tuomio 22.6.1995

Håt Data Huolto Oy nosti ulosottolain 7 luvun 20 §:n (389/1973) nojalla ICL Personal Systems Oy:tä vastaan vahingonkorvauskanteen, joka tuli vireille 15.12.1994. Käräjäoikeus katsoi jäljempänä mainituilla perusteilla, että kanne oli nostettu mainitun säännöksen 3 momentissa tarkoitetussa yhden vuoden määräajassa ja tutki kanteen sekä velvoitti ICL Personal Systems Oy:n suorittamaan Håt Data Huolto Oy:lle korvauksia tarpeettomasti pyydetyn takavarikon aiheuttamasta vahingosta korkoineen.

Käräjäoikeus perusteli ICL Personal Systems Oy:n vanhentumisväitteestä antamaansa ratkaisua seuraavasti:

Kanne vahingon ja kulujen korvaamisesta oli ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentin mukaan puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona takavarikko tai kielto peruutettiin tai muu virkaapu toimeenpantiin taikka, jos toimenpidettä koskevasta päätöksestä tehty valitus tai ulosottolain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu kanne oli silloin vielä ratkaisematta, siitä lukien, kun asia on lopullisesti ratkaistu.

Helsingin raastuvanoikeus oli päätöksellään 4.12.1991 hylännyt Nokia Data Systems Oy:n (sittemmin ICL Personal Systems Oy) muiden ohessa Håt Data Huolto Ky:tä (sittemmin Håt Data Huolto Oy) vastaan ajaman tekijänoikeusriitaa ynnä muuta koskeneen, ulosottolain 7 luvun 11 §:ssä (389/1973) tarkoitetun kanteen kokonaisuudessaan. Samalla raastuvanoikeus oli kumonnut ulosottolain 7 luvun 13 §:n (389/1973) nojalla Helsingin maistraatin Nokia Data Systems Oy:n pyynnöstä 4.4.1990 väliaikaisesti ja 16.5.1990 lopullisesti määräämän ja 10.4.1990 toimeenpannun Håt Data Huolto Ky:n omaisuutta koskeneen takavarikon sekä määrännyt takavarikoidun omaisuuden palautettavaksi Håt Data Huolto Ky:lle. ICL Personal Systems Oy:n valitettua raastuvanoikeuden päätöksestä Helsingin hovioikeus oli tuomiollaan 15.9.1993 pysyttänyt alioikeuden päätöksen. Päätöksellään 27.1.1994 Korkein oikeus oli hylännyt ICL Personal Systems Oy:n valituslupahakemuksen.

Ulosottolain 7 luvun 13 §:n tarkoituksena oli, että hakijan vaatimus, jonka turvaamiseksi takavarikko tai kielto myönnettiin, tutkittiin ulosotonhaltijan luona ainoastaan summittaisessa asiakirjaprosessissa. Jatkoprosessissa annettava ratkaisu perustui säännönmukaisesti täydellisempään todistusaineistoon kuin ulosotonhaltijan päätös. Hallituksen esityksessä (HE 24/1973 vp. s. 24) oli todettu, että tämän vuoksi ei voitu pitää asianmukaisena, että ne velallisen oikeudellisen toimivallan rajoitukset, joita turvaamistoimenpiteen toimeenpano merkitsi, voitaisiin pitää voimassa enää sen jälkeen, kun kanne oli jatkoprosessissa ensimmäisessä instanssissa hylätty. Turvaamistoimi oli peruutettava siitä huolimatta, että jatkoprosessissa annettuun päätökseen haettiin muutosta. Kun tuomioistuin hylkäsi kanteen, se voi kuitenkin samalla määrätä, että turvaamistoimi pysyi voimassa, kunnes jatkoprosessissa annettu ratkaisu oli saanut lainvoiman.

Se seikka, että alioikeus peruuttaa takavarikon, perustuu siihen, että takavarikon eräs edellytys puuttuu, kun saamista ei voitu enää pitää todennäköisenä. Alioikeuden antamalla ratkaisulla ei kuitenkaan ollut lainvoimaisesti vahvistettu sitä, oliko takavarikon vaade-edellytys ollut olemassa eli oliko hakijalla ollut parempi oikeus takavarikossa olleeseen omaisuuteen. Ulosottolain 7 luvun 20 §:n sanamuodosta voitaisiin tehdä sellainen johtopäätös, että yhden vuoden määräaika alkoi turvaamistoimen peruuttamisesta, vaikka itse pääasiasta olisikin valitettu. Tällaista tulkintaa oli varauksellisesti tuettu myös oikeuskirjallisuudessa (Havansi: Uusi turvaamistoimilainsäädäntö selityksineen, Helsinki 1994, s. 204 - 205). Tulkinta ei kuitenkaan vastannut säännöksen tarkoitusta. Jos vahingonkorvauskanne nostettaisiin ennen pääasiassa annetun ratkaisun lainvoimaisuutta, sitä olisi pidettävä ennenaikaisena, sillä pääasiassa annetun ratkaisun positiivinen oikeusvoimavaikutus ulottui vahingonkorvausasiaan ja takavarikon tarpeettomuus ja siten kanteen peruste voitiin arvioida vasta pääasiassa annetun ratkaisun saatua lainvoiman.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentin mukainen vuoden määräaika oli alkanut siitä, kun Korkein oikeus oli 27.1.1994 antanut valituslupaa koskevan ratkaisun. Håt Data Huolto Oy:n kanne oli siten nostettu mainitun säännöksen mukaisessa määräajassa.

Helsingin hovioikeuden päätös 30.1.1997

Asianosaisten haettua muutosta käräjäoikeuden päätökseen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja jätti Håt Data Huolto Oy:n kanteen liian myöhään nostettuna tutkimatta.

Hovioikeus perusteli päätöstään seuraavasti:

Helsingin maistraatti oli määrännyt päätöksellään 16.5.1990 Nokia Data Systems Oy:n hakemuksesta takavarikkoon Håt Data Huolto Oy:n kanteessa tarkoitetun omaisuuden. Hylätessään Nokia Data Systems Oy:n kanteen Helsingin raastuvanoikeus oli 4.12.1991 kumonnut maistraatin takavarikkoa koskevan päätöksen ja määrännyt kysymyksessä olevan omaisuuden palautettavaksi Håt Data Huolto Ky:lle. ICL Personal Systems Oy oli valittanut raastuvanoikeuden päätöksestä hovioikeuteen toistaen muun muassa kanteessa esittämänsä vaatimuksen takavarikoidun omaisuuden luovuttamisesta sille.

Ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentissa tarkoitettu määräaika alkoi kulua takavarikon peruuttamisesta. Vaatiessaan valituksessaan takavarikoitua omaisuutta itselleen ICL Personal Systems Oy ei ollut hakenut muutosta raastuvanoikeuden päätökseen takavarikon peruuttamisen osalta, joten raastuvanoikeuden päätös oli tullut tältä osin lainvoimaiseksi. Hovioikeuden käsiteltävänä nyt ollut Håt Data Huolto Oy:n kanne oli tullut vireille 15.12.1994 eli vasta kanteen nostamiselle säädetyn määräajan kuluttua umpeen. Kanne oli tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Sijaisjäsen, viskaali Lattunen: Hyväksyn kanneoikeuden vanhentumista koskevan väitteen osalta käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Tutkiessani Håt Data Huolto Oy:n ICL Personal Systems Oy:hyn kohdistaman kanteen katson, että syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Håt Data Huolto Oy:lle myönnettiin valituslupa. Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja yhtiön kanne tutkitaan sekä ICL Personal Systems Oy velvoitetaan suorittamaan Håt Data Huolto Oy:lle kanteen mukainen vahingonkorvaus korkoineen. Toissijaisesti Håt Data Huolto Oy vaati, että asia palautetaan käräjäoikeuteen todistajan kuulemiseksi.

ICL Personal Systems Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.8.1998 Perustelut

Helsingin maistraatti on 4.4.1990 päättänyt Nokia Data Systems Oy:n, sittemmin ICL Personal Systems Oy, hakemuksesta Håt Data Huolto Ky:n, sittemmin Håt Data Huolto Oy, päätöksessä yksilöidyn omaisuuden väliaikaisesta takavarikosta Nokia Data Systems Oy:n paremman oikeuden vakuudeksi. Espoon nimismiespiirin ulosottomies on toimeenpannut takavarikon 10.4.1990 ja maistraatti on päättänyt takavarikosta lopullisesti 16.5.1990.

Helsingin raastuvanoikeus on 4.12.1991 hylännyt ICL Personal Systems Oy:n Håt Data Huolto Ky:tä vastaan ajaman kanteen, jossa muun muassa vaadittiin Espoon nimismiespiirin ulosottomiehen hallussa olleiden Håt Data Huolto Ky:ltä 10.4.1990 takavarikoitujen tavaroiden luovuttamista kantajayhtiölle. Samalla raastuvanoikeus on kumonnut maistraatin 16.5.1990 tekemän takavarikkopäätöksen ja määrännyt Espoon nimismiespiirin ulosottomiehen sanotun päätöksen nojalla takavarikoiman omaisuuden palautettavaksi Håt Data Huolto Ky:lle.

ICL Personal Systems Oy on ilmoittanut tyytymättömyyttä raastuvanoikeuden päätökseen kokonaisuudessaan ja vaatinut Helsingin hovioikeudelle toimittamassaan muutoksenhakemuksessa koko raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista. Yhtiö on muutoksenhakemuksessaan toistanut myös vaatimuksensa edelleen takavarikossa olleen omaisuuden luovuttamisesta itselleen. Hovioikeus on tuomiollaan 15.9.1993 pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen. ICL Personal Systems Oy on tämän jälkeen hakenut valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta ja vaatinut hovioikeuden tuomion täytäntöönpanon kieltämistä. Yhtiö on muutoksenhakemuksessaan esittänyt myös takavarikossa edelleen ollutta omaisuutta koskevia vaatimuksia. Korkein oikeus on päätöksellään 27.1.1994 hylännyt valituslupahakemuksen.

Koska ICL Personal Systems Oy on ilmoittanut tyytymättömyyttä raastuvanoikeuden 4.12.1991 tekemään päätökseen kokonaisuudessaan ja vaatinut sekä hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista myös niiltä osin kuin takavarikossa tuolloin edelleen ollut omaisuus oli määrätty luovutettavaksi Håt Data Huolto Ky:lle sekä sanotun omaisuuden luovuttamista itselleen, raastuvanoikeuden päätös takavarikon kumoamisesta tai oikeammin määräys takavarikon peruuttamisesta on tullut lainvoimaiseksi vasta 27.1.1994, jolloin Korkein oikeus hylkäsi ICL Personal Systems Oy:n valituslupahakemuksen. Ulosottomies on toimeenpannut takavarikon peruuttamisen vuonna 1994 ja luovuttanut takavarikossa olleen omaisuuden Håt Data Huolto Oy:lle. Peruuttamisen tarkempi ajankohta ei ilmene asiassa esitetystä selvityksestä.

Håt Data Huolto Oy on pannut nyt kysymyksessä olevan tarpeettomasta takavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan kanteen vireille Helsingin käräjäoikeudessa 15.12.1994.

Takavarikosta päätettäessä ja sitä toimeenpantaessa voimassa olleen ja asiaan sovellettavan ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentin (389/1973) mukaan kanne tarpeettomasta takavarikosta aiheutuneen vahingon ja kulujen korvaamisesta oli puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona takavarikko peruutettiin. Säännöksen on 1.12.1993 lukien korvannut asiallisesti samansisältöinen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentti (1065/1991). Samalla oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 8 §:n 1 momentin (1065/1991) ja 9 §:n (1065/1991) sekä ulosottolain 7 luvun 13 §:n (1066/1991) uudet säännökset ovat korvanneet asiallisesti niitä vastanneet ulosottolain 7 luvun 13 §:n (389/1973, 589/1977) takavarikon peruuttamista koskevat aikaisemmat säännökset.

Ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentin (389/1973) sanamuodosta ei voida suoraan päätellä, edellyttääkö säännöksen mukaisen kanteen nostamisen määräajan alkaminen pääasiaratkaisun yhteydessä tapahtuneen takavarikon peruuttamisen lainvoimaisuutta. Säännöksestä ei myöskään ilmene, tarkoitetaanko siinä takavarikon peruuttamisella tuomioistuimen peruuttamisesta ulosottolain 7 luvun 13 §:n 2 momentin (389/1973) nojalla antamaa määräystä vai ulosottomiehen sanotun säännöksen 4 momentin nojalla suorittamaa takavarikon peruuttamisen toimeenpanoa.

Selvää johtoa tämän kysymyksen ratkaisuun ei saada myöskään ulosottolain 7 luvun 20 §:n (389/1973) säätämisen yhteydessä syntyneestä lainvalmisteluaineistosta (HE 24/1972 vp.).

Ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentin (389/1973) mukainen yhden vuoden määräaika on suhteellisen lyhyt. Jos määräaika voisi alkaa kulua ennen kuin takavarikon peruuttamispäätös tulee lainvoimaiseksi, voisi määräaika kulua loppuun ennen kuin tiedetään, jääkö peruuttamispäätös voimaan ja onko takavarikko ollut tarpeeton. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa kysymyksessä olevan määräajan alkamisen edellyttävän, että tuomioistuimen päätös takavarikon peruuttamisesta on lainvoimainen. Näin siitäkin huolimatta, että pääasiaa koskevan jutun vastaajalla on oikeus saada takavarikossa ollut omaisuus jo ensimmäisessä oikeusasteessa tapahtuneen kanteen hylkäämisen jälkeen itselleen riippumatta peruuttamispäätöksen lainvoimaisuudesta, jollei tuomioistuin ulosottolain 7 luvun 13 §:n 4 momentin (589/1977) nojalla määrää, että takavarikon toimeenpano peruutetaan vasta kanteen hylkäämistä koskevan ratkaisun saatua lainvoiman.

Tarpeettomasta turvaamistoimesta syntyneen vahingon arviointi voidaan parhaiten suorittaa vasta sen jälkeen, kun ulosottomies on toimeenpannut tuomioistuimen päätöksen takavarikon peruuttamisesta ja takavarikon vaikutukset ovat lakanneet. Pääasian käräjä- tai hovioikeudessa voittaneen vastaajan mahdollinen viivyttely takavarikon peruutuksen toimeenpanon vaatimisessa ei koidu takavarikon hankkijan vahingoksi, koska ulosottomiehen on ulosottolain 7 luvun 13 §:n 3 momentin (389/1973) nojalla takavarikon hakijan pyynnöstä aina peruutettava takavarikon toimeenpano ja siten myös hakija voi vaikuttaa siihen, milloin peruuttaminen toimeenpannaan.

Mainituista syistä on perusteltua katsoa, että ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentin (389/1973) mukaisen vuoden määräajan alkaminen edellyttää tuomioistuimen takavarikon peruuttamisesta tekemän päätöksen lainvoimaisuuden ohella sitä, että ulosottomies on toimeenpannut takavarikon peruuttamisen.

Myös oikeuskirjallisuudesta on saatavissa tukea edellä olevalle kannanotolle. Ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momenttia (389/1973) asiallisesti vastaavan, voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin (1065/1991) osalta on näet katsottu, että tuon säännöksen mukaisen kanteen nostamisen määräaika ei ala kulua ennen kuin tuomioistuimen pääasian yhteydessä tekemä turvaamistoimen peruuttamispäätös on tullut lainvoimaiseksi ja sanottu päätös on pantu täytäntöön. (Erkki Havansi: Uusi turvaamistoimilainsäädäntö selityksineen, Helsinki 1994, s. 203 - 204.)

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Håt Data Huolto Oy:n vahingonkorvauskanteen nostamiselle ulosottolain 7 luvun 20 §:n 3 momentissa (389/1973) säädetty yhden vuoden määräaika on alkanut vasta sen jälkeen, kun Korkein oikeus oli 27.1.1994 hylännyt ICL Personal Systems Oy:n valituslupahakemuksen ja raastuvanoikeuden 4.12.1991 tekemä päätös takavarikon peruuttamisesta oli siten tullut lainvoimaiseksi ja kun ulosottomies oli vuoden 1994 alkupuolella toimeenpannut peruuttamispäätöksen. Håt Data Huolto Oy:n 15.12.1994 vireille panema vahingonkorvauskanne on näin ollen nostettu säädetyssä vuoden määräajassa takavarikon peruuttamisesta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Heiskanen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kiviharju, Möller ja Lattunen (eri mieltä). Esittelijä Jouko Mynttinen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Tulenheimo-Takki, Paasikoski, Vuori ja Krogerus. Esittelijä Matti Rintala.