Alankomaalainen Amstelstraat Management Co. (jäljempänä Amstelstraat) haki ranskalaisen Fécampin maa- ja merikauppatuomioistuimen 3.11.1993 Oy Valkom Stevedoring Co Ab:ta (jäljempänä Valkom) vastaan antaman päätöksen täytäntöönpanoa. Käräjäoikeus, soveltaen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Luganossa 16.9.1988 tehdyn yleissopimuksen (Luganon sopimus) 25, 31, 32 ja 54 artiklaa, määräsi ulosottomiehen heti panemaan täytäntöön sanotun päätöksen hakemuksen mukaisesti. Ennen täytäntöönpanoa oli käräjäoikeuden päätös ja siihen liitetyt asiakirjat annettava käräjäoikeuden määräämällä tavalla tiedoksi Valkomille.

Valkom valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista sillä perusteella, että yhtiö oli saanut Ranskassa yhtiötä vastaan käydystä oikeudenkäynnistä tiedon vasta kun ranskalaisen tuomioistuimen päätös oli annettu sille tiedoksi. Valkomia ei ollut laillisesti haastettu tuomioistuimeen, joten sen päätös ei ollut täytäntöönpanokelpoinen Suomessa.

Hovioikeus totesi asiakirjoista ilmenevän, että Fécampin maa- ja merikauppatuomioistuimen haastemies oli kysymyksessä olevassa asiassa, jossa muun muassa Valkom oli ollut vastaajana, antanut haasteen 15.12.1992. Paikalletulopäiväksi tuomioistuimeen oli määrätty 17.3.1993. Haastemies oli 15.12.1992 lähettänyt kirjatulla kirjeellä vastaanottotodistuspyynnöin Valkomille Suomen osoitteeseen kirjeen, jossa todettiin, että haastemies oli tiedoksiantanut haasteen Le Havren yleiselle syyttäjälle, koska yhtiön kotipaikka oli Ranskan ulkopuolella, sekä lisäksi lähettänyt jäljennöksen haasteasiakirjasta. Valkomin allekirjoittamaa vastaanottotodistusta ei asiassa ollut esitetty.

Suomeen oikeusministeriöön oli 7.1.1993 saapunut oikeusapupyyntö ranskankielisine liitteineen edellä kerrotun haasteen tiedoksiantamisesta Valkomille. Oikeusministeriö oli kirjeellään 25.1.1993 lähettänyt oikeusapupyyntöasiakirjat Uudenmaan lääninhallitukselle tiedoksiantotoimenpiteitä varten. Kirjeessä oli todettu, että Valkomin oli olosuhteet huomioon ottaen katsottava riittävästi hallitsevan tiedoksiannettavien asiakirjojen kieltä. Lääninhallitus oli 1.2.1993 lähettänyt asiakirjat edelleen Loviisan nimismiehelle, joka oli 3.3.1993 palauttanut asiakirjat takaisin lääninhallitukselle tiedoksiantamatta sen vuoksi, että Valkomin edustajat eivät olleet suostuneet vastaanottamaan ranskan kielellä laadittuja asiakirjoja. Lääninhallituksen palautettua 8.3.1993 asiakirjat oikeusministeriölle ministeriö oli 8.4.1993 lähettänyt asiakirjat Ranskaan Certificate -nimisen asiakirjan liitteenä ilmoittaen mainitussa asiakirjassa, ettei vastaanottaja ollut hyväksynyt ranskankielisten asiakirjojen tiedoksiantoa ja että tiedoksianto oli mahdollinen ainoastaan, jos asiakirjaan liitettiin virallinen käännös suomen kielelle.

Asiassa oli 3.11.1993 annettu Valkomia velvoittava päätös, jonka täytäntöönpanemisesta oli kysymys. Päätöksestä ilmeni, että asiaa oli käsitelty julkisessa istunnossa myös 21.7.1993 ja ettei yhtiö ollut ollut edustettuna istunnoissa 17.3. tai 21.7.1993. Päätös oli annettu tiedoksi yhtiölle suomenkielisine käännöksineen 16.5.1994. Yhtiö ei ollut valittanut päätöksestä.

Suomi oli hyväksynyt Luganon sopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen määräykset. Sopimus ja siihen liittyvät kolme pöytäkirjaa oli saatettu Suomessa voimaan lailla ja asetuksella 1.7.1993. Sopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan toisessa sopimusvaltiossa annettua tuomiota ei tunnusteta, jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan, eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu asianmukaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa.

Suomi oli myös hyväksynyt Haagissa 15.11.1965 tehdyn oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan yleissopimuksen. Sopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan poisjäänyttä vastaajaa koskevaa asiaa ei saanut ratkaista ennen kuin oli selvitetty, että asiakirja oli tiedoksiannettu sillä tavalla kuin vastaanottajavaltion laissa oli säädetty tai että asiakirja oli toimitettu vastaajalle muulla sopimuksen mukaisella tavalla ja lisäksi, että kummassakin tapauksessa tiedoksianto tai asiakirjan toimittaminen oli suoritettu riittävän ajoissa, jotta vastaaja oli voinut ryhtyä vastamaan. Sopimuksen 10 artiklan mukaan sopimus ei estänyt oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämistä postitse suoraan ulkomaille, ellei vastaanottajavaltio sitä vastustanut.

Edellä olevan perusteella hovioikeus katsoi, että Valkom oli saanut asiasta tiedon saadessaan haasteasiakirjan jäljennöksen postitse ja myös siinä yhteydessä, kun se oli kieltäytynyt vastaanottamasta haastemiehen tarjoamia asiakirjoja. Ottaen huomioon oikeusministeriön kirjeen hovioikeus totesi, että Valkom ei ollut esittänyt laillista syytä menettelylleen kieltäytyä vastaanottamasta haasteasiakirjoja. Tämän lisäksi haasteasiakirja oli annettu tiedoksi Ranskan lain vaatimalla tavalla kuten haastemiehen kirjeessä oli selvitetty. Fécampin maa- ja merikauppatuomioistuin oli paikalletulopäivänä 17.3.1993 lykännyt asian käsittelyä julkiseen istuntoon 21.7.1993. Yhtiö ei ollut myöskään ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin saadessaan oikeuden päätöksen tiedoksi 16.5.1994, vaikka sillä olisi ollut mahdollisuus valittaa päätöksestä.

Edellä olevaan nähden hovioikeus katsoi, että Valkom oli saanut tiedon haastehakemuksesta niin hyvissä ajoin, että yhtiö oli voinut valmistautua vastaamaan asiassa 21.7.1993. Estettä kysymyksessä olevan ulkomaisen tuomion täytäntöönpanoon Suomessa ei siten ollut.

Käräjäoikeuden päätöstä ei muutettu.