Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ja asianomistajien syytteestä selvitetyksi, että A oli 23.6.1996 Kemissä asuntonsa pihalla vahvassa humalatilassa käsitellyt kahdella patruunalla lataamaansa varmistamatonta haulikkoa varomattomasti siten, että hän oli keskustellessaan B:n kanssa vastatusten seisten pitänyt asetta 3 - 4 minuutin ajan lonkallaan aseen piipun osoittaessa lähietäisyydellä ollutta alkoholia myös nauttinutta B:tä keskivartaloon. Kun B oli ojentanut kätensä aseen varmistin- ja liipasinlaitteistolle, ase oli lauennut ja haulipanos osunut B:n vatsaan. B oli 20.7.1996 kuollut saamiinsa vammoihin.

B oli aseen osoittaessa häntä kohti esittänyt A:lle varmistinta koskevan kysymyksen. A oli varmistimen luistia koskettaen selittänyt varmistimen toimintaa. A:n olisi tällöin tullut varoa, että B voi käydä käsiksi häntä osoittavaan aseeseen ja että ase voi laueta ja B saada surmansa. Kun A oli tämän laiminlyönyt, hän oli varomattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman.

Ottaessaan vahvassa humalatilassa aseen esille ja käsitellessään sitä edellä kerrotuin tavoin A oli rikkonut aseenkäsittelyyn kuuluvaa hyvin tärkeää huolellisuusvelvoitetta ja osoittanut erityistä välinpitämättömyyttä B:n turvallisuutta kohtaan.

Vahingonkorvausten osalta käräjäoikeus katsoi, että aseen laukeamista B:n kosketuksesta oli pidettävä hänen menettelynsä laatua arvioitaessa pikemminkin tapaturmana kuin tuottamuksena ja vahingon syynä. A taas oli aiheuttanut B:n kuoleman törkeällä varomattomuudellaan. Vahingonkorvausten sovittelu B:n oman toiminnan perusteella ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan tullut kysymykseen.

Näin ollen käräjäoikeus, joka tuomitsi A:n törkeästä kuolemantuottamuksesta rangaistukseen, velvoitti A:n suorittamaan vahingonkorvauksena B:n alaikäisille lapsille C:lle ja D:lle kummallekin erikseen elatusavuksi 1 200 markkaa kuukaudessa 20.7.1996 lukien kunnes lapset täyttivät 18 vuotta tai kykenivät itsensä elättämään, vähennettynä sillä määrällä, mitä lapset saivat perhe-eläkelain mukaisena lapsen eläkkeenä, ja heille kuolinpesän osakkaina yhteisesti hautauskuluista 15 373 markkaa korkoineen ja sairaanhoitokuluista 3 375 markkaa korkoineen.

Hovioikeus, jossa A vaati syytteen ja vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä tai vahingonkorvausten sovittelemista, katsoi, että aseen laukeaminen ja sitä seuranneet vahingot olivat johtuneet osaksi B:n menettelystä. B oli käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla menettelyllään myötävaikuttanut aseen laukeamiseen ja sitä seuranneisiin vahinkoihin siten, että A:n maksettavia vahingonkorvauksia oli aihetta sovitella 50 prosentilla. Tämän vuoksi hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A:n oli maksettava C:lle ja D:lle kummallekin erikseen elatusapua 600 markkaa kuukaudessa sekä lapsille yhteisesti hautauskuluja 7 686,50 markkaa ja sairaanhoitokuluja 1 687,50 markkaa.

Sijaisjäsen, viskaali Hiukka-Poikela hyväksyi esittelijän näin kuuluvan mietinnön: Aseen laukeaminen ja sitä seuranneet vahingot ovat johtuneet osaksi A:n ja osaksi B:n menettelystä. Ase on lauennut B:n kosketuksesta. Aseen laukeamisen on mahdollistanut se, että ase on ollut esillä ladattuna ja varmistamattomana. Tämä on johtunut A:sta. Se, että laukaus on osunut B:hen on myös johtunut A:sta hänen pideltyä asetta siten, että piippu osoitti B:tä. B on käräjäoikeuden tuomiossa kerrotussa tilaisuudessa koskettamalla asetta myötävaikuttanut vahinkojen syntymiseen siten, että vahingonkorvauksia on aihetta sovitella.

Harkitsen oikeaksi sovitella A:n maksettavia vahingonkorvauksia siten, että A vastaa vahingoista 2/3 osalla.