Korkein oikeus esitti oikeusministeriön 10.2.1998 päivätyssä kirjeessä pyydetyksi lausunnoksi Tasavallan Presidentille, ettei ollut syytä suostua anomukseen siltä osalta kuin se koski A:n vapauttamista rangaistuksista.

Korkein oikeus esittää kunnioittavasti, ettei ole syytä suostua anomukseen siltä osalta kuin se koskee A:n vapauttamista hänelle tuomituista rangaistuksista.

Siltä osalta kuin anomus koskee liiketoimintakiellosta vapauttamista Korkein oikeus katsoo, että liiketoimintakieltoa ei ole pidettävä rikoksesta tuomittavaan rangaistukseen verrattavana rikosoikeudellisena seuraamuksena tai rangaistukseen liittyvänä lisäseuraamuksena, vaan lähinnä elinkeino-oikeudellisena turvaamistoimenpiteenä, jolla pyritään estämään sopimaton ja vahingollinen liiketoiminta. Liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksenä ei välttämättä ole rikos. Liiketoimintakiellosta annetun lain 15 §:n mukaan tuomioistuin myös voi liiketoimintakieltoon määrätyn hakemuksesta kumota kiellon osittain tai kokonaan lainkohdassa säädetyillä edellytyksillä. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei liiketoimintakielto ole sellainen hallitusmuodon 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu rangaistus, joka voitaisiin armoa antamalla kumota tai lieventää, ja esittää, että anomus tältä osalta jätettäisiin varteen ottamatta.