Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla katsonut selvitetyksi, että X Oy:n uskotuksi mieheksi 9.10.1991 valitun asianajaja A:n pitäessä 16.11.1991 huutokauppaa X Oy:n toimitiloissa osa X Oy:n kirjanpitoaineistosta oli kadonnut.

Käräjäoikeus on katsonut, että A:n olisi tullut huomioon ottaen hänen ammattinsa ja työkokemuksensa, ryhtyessään konkurssipesän uskottuna miehenä realisoimaan sen irtainta omaisuutta konkurssipesän tiloissa pidettävällä julkisella huutokaupalla, varmistautua siitä, ettei yhtiön kirjanpitoaineisto joutunut hävittämisvaaraan. Kyseisenlaisessa suuressa huutokauppatilaisuudessa, johon huutokauppayleisöllä oli vapaa pääsy ja jossa sen toimien seuraaminen oli erittäin vaikeaa, oli yleisen elämänkokemuksenkin mukaan suuri vaara, että huutokauppayleisön ja ostajien mukana joko erehdyksessä tai tahallaan kulkeutuu pois omaisuutta, jota ei ole ollut tarkoitustakaan myydä. Kun velallisyhtiön kirjanpitoaineisto oli mainituissa olosuhteissa jätetty lukitsemattomaan tilaan yleisön saataville, A:n menettelyä, jonka seurauksena olennainen osa kirjanpitoaineistosta oli huutokaupan yhteydessä kadonnut, oli pidettävä törkeän huolimattomana.

Hukatun kirjanpitoaineiston määrä ja laatu huomioon ottaen sen häviäminen oli olennaisesti vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista X Oy:n toiminnan taloudellisesta tuloksesta ja asemasta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta 30 päiväsakkoon, jotka hänen oli suoritettava maksamalla sakkoa 253 markan mukaan päiväsakolta yhteensä 7 590 markkaa.

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä lakiin perustumattomana. Hovioikeus lausui, että kirjanpitoaineistosta huolehtiminen asianmukaisella tavalla oli kuulunut riidattomasti asianajaja A:n velvollisuuksiin pesän uskottuna miehenä. Rikosoikeudessa noudatettavasta laillisuusperiaatteesta kuitenkin seurasi, että vain kirjoitetussa oikeudessa rangaistavaksi määrätty teko voi olla rikos. Periaate sisälsi myös kiellon mennä lain ulkopuolelle tulkinnallisin keinoin. Laissa ei ollut sellaista kirjoitettua säännöstä, jonka mukaan konkurssiin menneen yhtiön velkojat olisivat kirjanpitovelvollisia yhtiön konkurssia edeltäneestä liiketoiminnasta. Konkurssipesää ja pesänhoitajaa ei voitu laillisuusperiaatetta rikkomatta myöskään tulkinnallisin keinoin pitää kirjanpitovelvollisena, tämän edustajana tai sellaisena tahona, jonka tehtäväksi kirjanpito olisi toimeksiannolla uskottu.

Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi syytteen tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta ja vapautti A:n siitä tuomitusta sakkorangaistuksesta.