A kertoi Oy Kaakkois-Pohjolan Liikenne Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 17.9.1962 lukien työskennellyt yhtiön palveluksessa viimeksi ajojärjestelijänä. Hän oli ollut myös yhtiön toimihenkilöiden valitsema luottamusmies, missä tehtävässä hän oli toiminut noin 15 vuotta. Yhtiö oli taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla 30.9.1993 irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 30.3.1994. Yhtiön palveluksessa oli tuolloin ollut kaksi ajojärjestelijää, joista toinen oli saanut pitää työpaikkansa. A:n työtehtävät eivät näin ollen olleet päättyneet kokonaan. A katsoi, ettei häntä luottamusmiesasemansa vuoksi olisi voitu irtisanoa.

Tämän vuoksi A vaati yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle työsopimuksen laittoman irtisanomisen johdosta ensisijaisesti työsopimuslain 47 f §:n nojalla määräytyvänä korvauksena tai toissijaisesti saman lain 51 §:n nojalla vahingonkorvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 192 648 markkaa korkoineen.

Yhtiö kiisti kanteen katsoen, että yhtiöllä oli taloudellisten ja tuotannollisten perusteiden nojalla ollut oikeus A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Kun A oli ollut ammattiosaston ilmoittama luottamusmies, hänen asemansa oli määräytynyt alan luottamusmiessopimuksen mukaan. Mainitun sopimuksen perusteella yhtiöllä oli työsopimuslain 53 §:n 2 momentin estämättä ollut oikeus A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Joka tapauksessa A:lle tuomittavasta korvauksesta oli vähennettävä hänen saamansa työttömyyspäivärahat.

Käräjäoikeus totesi, että A:n myönnytyksen mukaan yhtiöllä oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Jutussa oli myös kiistattomasti selvitetty, ettei niiden toimihenkilöiden enemmistö, joiden luottamusmiehenä A oli ollut, ollut antanut suostumusta A:n työsuhteen irtisanomiseen.

Asianosaiset olivat eri mieltä siitä, oliko A:n työsuhteen päättämiseen sovellettava työsopimuslain 53 §:n 2 momenttia vai A:n työsuhteeseen sovellettavaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n välistä konttoritoimihenkilöitä ja liikennejärjestelytoimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta 1.3.1992 - 31.10.1993 ja sen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 9 §:n 2 momentin säännöstä. Mikäli A:n työsuhteen päättämiseen sovellettiin työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännöstä, asianosaiset olivat myös eri mieltä siitä, oliko perusteettomasta irtisanomisesta johtuva korvaus määrättävä työsopimuslain 47 f §:n vai 51 §:n nojalla. Vielä asianosaiset olivat eri mieltä siitä, oliko tuomittavasta korvauksesta vähennettävä osa A:n työttömyyskassasta saamista korvauksista.

Käräjäoikeus lausui, että työsopimuslain 53 §:n 2 momentin luottamusmiehelle säätämä irtisanomisen erityissuoja oli pakottavaa oikeutta. Siitä ei siten voitu työehtosopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi.

A:n työsuhde oli päätetty ilman niiden toimihenkilöiden enemmistön suostumusta, joiden luottamusmiehenä A oli työsuhteen irtisanomisaikana ollut. Yhtiö ei ollut edes väittänyt A:n tekemän työn kokonaan loppuneen. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että yhtiö oli menetellyt työsopimuslain 53 §:n 2 momentin vastaisesti. A:n työsopimuksen irtisanominen oli näin ollen ollut laiton.

Koska A:n työsopimusta ei ollut päätetty työsopimuslain 37 a §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti, vaan mainitun lain 53 §:n 2 momentin vastaisesti, työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomittava korvaus määräytyi työsopimuslain 47 a §:n 3 momentin säännös huomioon ottaen sanotun lain 47 f §:n perusteella.

Työsopimuslain 47 f §:n mukainen korvaus ei perustunut todellisen vahingon korvaamiseen, joten siitä ei ollut vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden perusteella vähennettävä A:n työttömyyskassalta saamia työttömyyspäivärahoja.

Korvauksen suuruutta määrättäessä käräjäoikeus otti huomioon seuraavat seikat: - A oli ollut työttömänä työnhakijana työsuhteen päättymisestä lähtien yli kaksi vuotta - A oli ollut työsuhteen päättyessä 57-vuotias ja oli nyt 59-vuotias - A:n mahdollisuudet saada ammattiaan vastaavaa työtä olivat nykyisessä työllisyystilanteessa lähes olemattomat - yhtiön irtisanomismenettelyn viimeisessä vaiheessa ajojärjestelijän tehtävän pätevyysvaatimuksiin asettama linja-autonkuljettajan kortin omaaminen

Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle työsopimuslain 47 f §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 192 648 markkaa korkoineen.

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi asiassa olevan kyse siitä, oliko luottamusmiehen irtisanomista koskeva työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännös siten ehdoton, ettei siitä voitu työehtosopimuksella sopia työntekijän vahingoksi toisin.

Yhtiö oli katsonut, että säännös ei ollut ehdoton viitaten kantansa tueksi A:n työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen 9 §:ään.

A puolestaan oli katsonut, että työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännös oli ehdotonta oikeutta, eikä siitä voitu sopia työntekijän vahingoksi toisin työehtosopimuksella.

Työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädettiin, että luottamusmiehen työsopimus voitiin irtisanoa vain, jos niiden työntekijöiden enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän oli, antoi siihen suostumuksensa tai kun työ kokonaan päättyi, eikä voitu järjestää muuta työtä, joka vastasi hänen ammattitaitoaan. Lainkohdan vastainen menettely oli puolestaan säädetty saman lain 54 §:ssä rangaistavaksi. Hovioikeus katsoi, että ensiksi mainitun lainkohdan sanamuoto ja sen vastaisen menettelyn säätäminen rangaistavaksi osoittivat, että työsopimuslain 53 §:n 2 momentti oli ehdoton lainsäännös, josta ei voitu työehtosopimuksen määräyksellä sopia työntekijän vahingoksi toisin.

Yhtiön viittaaman työehtosopimuksen 9 §:n osalta hovioikeus katsoi, että säännöksessä oli kyse vain aineellisista irtisanomisperusteista, joilla myös luottamusmiehen työsopimus voitiin poikkeuksellisesti irtisanoa. Säännöksestä ei voitu tehdä sitä johtopäätöstä, että siinä mainittujen irtisanomisperusteiden lisäksi ei luottamusmiehen irtisanomiseen enää tarvittaisi työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää työntekijöiden enemmistön suostumusta.

A:n työsopimuksen irtisanomiselle oli sinänsä ollut olemassa taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Tämän hovioikeus otti huomioon A:lle tuomittavan korvauksen määrässä.

Hovioikeus alensi yhtiön A:lle maksettavaksi tuomitun korvauksen 15 kuukauden palkkaa vastaaviin 120 405 markkaan korkoineen. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto.

Hovioikeudenneuvos Häkämies: Suomen sopimusoikeuden lähtökohtana on sopimusvapaus, ellei sitä ole rajoitettu. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännöksestä ei nimenomaan ilmene, että se olisi pakottavaa oikeutta, josta ei voitaisi toisin sopia. Se seikka, että luottamusmiehen irtisanominen vastoin 53 §:n 2 momentin säännöstä on säädetty rikoslaissa rangaistavaksi, ei anna ehdottomasti aihetta päätellä, että työmarkkinajärjestöt eivät yleissitovassa työehtosopimuksessa voisi asiasta toisin sopia. Sopimuksen osapuoli voi luopua jostakin oikeudestaan ja saada tällä tavoin toisaalla tavoittelemansa edun. Olisi sopivalle osapuolelle yllättävää, jos näin tehty sopimus ei jonkin ehdon osalta olisikaan pätevä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto Erto r.y:n välisen työehtosopimuksen 1992 - 1993 luottamusmiessopimusta koskevan osan 9 §:n 2 momentissa sanotaan, että luottamusmiehen työsopimus voidaan poikkeuksellisesti sanoa irti myös, mikäli irtisanominen toimihenkilökunnan vähäisen lukumäärän tai työtehtäväjaon huomioon ottaen on perusteltua. A:n irtisanomista on arvioitava tämän työehtosopimuksen määräyksen perusteella.

Yhtiön henkilökuntaa on vuosina 1988 - 1995 vähennetty tuotannollisin ja taloudellisin perustein 90:stä 56:een. Toimihenkilöiden määrä on samaan aikaan vähentynyt 11:sta 6:een. Toimihenkilöiden määrä ei ole niin vähäinen eikä ajojärjestelijän tehtävissä ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, että ne antaisivat työehtosopimuksen mukaisen perusteen sanoa A:n työsuhde luottamusmiehenä irti.

Yhtiöllä on kuitenkin ollut selkeät tuotannolliset ja taloudelliset perusteet vähentää henkilökuntaa. Sen vuoksi alennan korvauksen perusteettomasta irtisanomisesta 10 kuukauden palkkaa vastaavaksi 80 270 markaksi.