1998 false

KKO:1998:139

Perittävän A kuolinpesän osakkaita olivat ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset ja B, jolle A oli testamentannut kaiken omaisuutensa. A:n kuolinpesään määrätty pesänselvittäjä nosti kuolinpesän edustajana perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun lahjan palauttamista koskevan kanteen B:tä vastaan.

Ään.

Kun kanne koski vain toissijaisten perillisten etuja, pesänselvittäjällä ei ollut oikeutta ajaa sitä.

PK 3 luku 3 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Salon käräjäoikeuden tuomio 24.5.1995

A:n kuolinpesän, jota edusti kuolinpesään määrätty pesänselvittäjä, B:tä ja C:tä vastaan ajamasta kanteesta käräjäoikeus lausui seuraavasti:

Riidattomat tosiasiat

D ja A oli vihitty avioliittoon 28.5.1939. A:n ja D:n puolisoilla oli ollut avio-oikeus toistensa omaisuuteen. He olivat allekirjoittaneet 4.2.1952 seuraavan keskinäisen testamentin: "Me allekirjoittaneet aviopuolisot ilmoitamme täten viimeisen tahtomme ja testamenttimme olevan, että kun toinen meistä on kuollut saa jälkeen elävä täydellä omistusoikeudella omakseen kaiken omaisuudemme niin kiinteän kuin irtaimenkin olkoompa se minkä nimistä tahin laatuista tahansa, mutta meidän molempain kuoltua saavat perilliset molemminpuolin lain mukaan mitä on silloin jälellä". D oli kuollut 28.1.1960. Testamentti oli valvottu 5.9.1960. Se oli annettu tiedoksi kaikille tuolloin eläneille D:n perillisille. A oli myynyt kauppakirjalla 23.1.1986 B:lle ja C:lle omistamansa AD:n tilan RN:o 4:20 Someron kaupungin Sylvänän kylässä ja Putinkiven tilan RN:o 1:31 saman kaupungin Ollilan kylässä. Tilat oli myyty kiinnityksistä vapaana ja kauppahinta oli ollut 700 000 markkaa. Sen ostajat olivat suorittaneet kauppakirjan ehtojen mukaisesti 31.8.1986. A oli pidättänyt itselleen elinaikaisen asumisoikeuden AD:n tilalla olevassa asuinrakennuksessa. Ostajat olivat sitoutuneet huolehtimaan myös myyjän osuudesta lämmitys- ja sähkökuluista. A oli kuollut 16.9.1992.

B:n kuittauksin oli 1980-luvun puolenvälin jälkeen A:n kolmelta pankkitililtä nostettu rahavaroja kaikkiaan 867 711,15 markkaa. Neljännellä tilillä, jolle olivat tulleet A:n eläkkeet, oli hänen kuollessaan ollut varoja 179 842,24 markkaa.

Testamentin tulkinta

Nyt tulkittavana oleva 4.2.1952 allekirjoitettu testamentti oli rajoitettu omistusoikeustestamentti, jossa oli määräys omaisuuden perättäisseuraannosta. Testamentissa oli kaksi testamenttimääräystä. Ensimmäinen leskelle ja toinen kummankin testamentintekijän sukuhaaralle. Testamentin tekoaikaan voimassa olleen lain mukaan aviopuolisoilla ei ollut ollut lakimääräistä perintöoikeutta. Käräjäoikeus katsoi, että testamentilla oli haluttu turvata jälkeen jääneelle aviopuolisolle mahdollisuus pitää pesä jakamattomana ja turvata lesken taloudellinen asema suuremmilla vallintaoikeuksilla kuin hallintatestamentilla olisi mahdollisuus saada. Koska testamenttiin oli haluttu ottaa toissijaismääräys, oli tarkoitus ollut, ettei omistusoikeus ollut rajoittamaton, vaan tarkoitus oli ollut turvata myös ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeudet. Toissijaismääräyksellä ei olisi ollut testamentintekijöiden tarkoittamaa vaikutusta, jos omaisuus olisi voitu vapaasti lahjoittaa. Testamentin tarkoituksesta seurasi, ettei leskelle ollut haluttu suoda mahdollisuutta hävittää ensiksi kuolleen puolison omaisuutta tai määrätä siitä testamentilla. Tämänsisältöistä tulkintaa D:n viimeisestä tahdosta tuki myös se, että kysymys oli ollut hänen sukutilastaan, eikä hän ollut kuolemaansa mennessä esimerkiksi adoptoimalla B:n halunnut rajoittaa sukulaistensa perintöoikeutta. Testamentti oli ollut sen laatimisesta asti muuttumaton.

Käräjäoikeus katsoi rajoitetun omistusoikeustestamentin tarkoituksena olleen, että leski sai suhteellisen vapaan määräämisvallan pesän omaisuuden suhteen, mutta että hän ei saanut vapaasti vastikkeetta luovuttaa omaisuuttaan, jolloin määräämistoimen vaikutukset olisivat rinnastettavissa testamentilla määräämiseen. Tämän vuoksi testamenttia oli asianosaisten tahdon mukaisesti tulkittava siten, että huomioon ottaen perintökaaren 12 luvun 1 §:n oikeusohje tapaukseen oli sovellettava perintökaaren 3 luvun säännöksiä ja siitä ilmeneviä lesken vallintaoikeuden rajoituksia. Mikäli A oli muilla kuin tavanomaisilla lahjoilla lahjoittanut omaisuuttaan, hän oli toiminut D:n testamentissa ilmoittaman tahdon vastaisesti.

Perintökaaren 3 luvun 3 §:n soveltuvuus

A:n perukirjan mukaan pesän varat olivat olleet 202 143,43 markkaa. Vuonna 1986 hän oli omistanut vielä 1,7 miljoonan markan arvoiset kiinteistöt ja rahavaroja. A oli siten lahjoittamalla tai siihen rinnastettavalla toimella ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen. Huomioon ottaen pesän arvo ei ensiksi kuolleen puolison perillisille kuuluvaa osuutta voitu kattaa vastikkeella.

B oli tiennyt D:n ja A:n tekemästä keskinäisestä testamentista ja siinä olevasta toissijaismääräyksestä,joka oli rajoittanut A:n vallintavaltaa. C oli B:n aviopuoliso. He olivat tienneet tai heidän olisi ainakin pitänyt tietää, että edellä selostetut kiinteistönkaupat ja B:n suorittamat nostot A:n pankkitileiltä ainakin osaksi loukkasivat D:n perillisten oikeutta. Edellytykset palautusvelvollisuudelle olivat näin ollen olemassa.

Palautusvelvollisuuden sisältö

A:n myymien kiinteistöjen käypä arvo oli tammikuussa 1986 ollut 1 700 000 markkaa. Hänen pidättämänsä asumisoikeuden kauppahintaa alentavaksi vaikutukseksi käräjäoikeus arvioi 100 000 markkaa. Lisäksi käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi, että ostajien hyväksi luettiin B:n AD:n tilalla suorittama tilan arvoa nostanut rakennustyö, jota ei ollut näytetty muulla tavoin hyvitetyn. Sen arvoksi käräjäoikeus arvioi 80 000 markkaa.

Talletusten osalta käräjäoikeus katsoi, että eläketilin säästö oli tullut kuolinpesän hyväksi. Sen vuoksi muilta tileiltä tapahtuneista nostoista yhteensä 867 711,15 markasta tuli vähentää eläketilin saldo 179 842,24 markkaa. Muilta osin puheena olevia lahjoituksiksi katsottavia nostoja, huomioon ottaen määrien suuruus, ei voitu hyväksyä ja nostot olivat vaarantaneet toissijaisten perillisten oikeuksia. Palautusvelvollisuuden määräksi muodostui siten 687 868,91 markkaa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus velvoitti B:n ja C:n yhteisvastuullisesti palauttamaan A:n kuolinpesälle rasitteettomana edellä mainitut AD:n tilan RN:o 4:20 ja Putinkiven tilan RN:o 1:31, jolloin kiinteistöt luovuttaessaan B:n ja C:n puolisoilla oli oikeus saada takaisin maksamansa kauppahinta 700 000 markkaa, A:n pidättämän asumusoikeuden arvo 100 000 markkaa sekä kiinteistön arvoa kohottaneiden rakennustöiden arvo 80 000 markkaa eli yhteensä 880 000 markkaa. Mikäli B:n ja C:n puolisot eivät kyenneet palauttamaan tiloja rasitteettomina, heidän tuli korvata kuolinpesälle tilojen käyvän arvon ja maksetun vastikkeen välisenä erotuksena, huomioon ottaen edellä mainitut asumisoikeuden ja työkustannusten arvo, 820 000 markkaa sekä korvaamaan ja palauttamaan kuolinpesälle rahavaroja yhteensä 687 868,91 markkaa, molemmat suoritettavat rahamäärät korkoineen.

B:n ja C:n puolisot valittivat hovioikeuteen.

Turun hovioikeuden tuomio 14.3.1996

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:n ja C:n puolisoille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he vaativat, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan ja kanne hylätään. A:n kuolinpesä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

VÄLITOIMENPITEET

A:n kuolinpesän pesänselvittäjä antoi häneltä pyydetyn selvityksen oikeudestaan ajaa kannetta kuolinpesän nimissä. B ja C antoivat selvityksen johdosta pyydetyn lausuman.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.11.1998 Perustelut

A:n kuolinpesän osakkaat ovat A:n 28.1.1960 kuolleen aviopuolison D:n toissijaiset perilliset ja B, jolle A on lainvoiman saaneella testamentilla testamentannut koko omaisuutensa. Kuolinpesä, edustajanaan pesään määrätty pesänselvittäjä, on ajanut jutussa kannetta B:tä ja tämän aviopuolisoa C:tä vastaan vaatien perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti palauttamaan kuolinpesälle joko ne kaksi tilaa, jotka A oli kanteen mukaan elinaikanaan lahjaan rinnastettavalla kaupalla myynyt B:lle ja C:lle tai vaihtoehtoisesti tilojen arvon ja niistä maksetun vastikkeen välisen erotuksen. Lisäksi kanteessa on vaadittu kuolinpesään palautettavaksi ne varat, jotka A on lahjoittanut B:lle ja C:lle.

Oikeuskäytännössä on katsottu jakamattoman kuolinpesän, vaikkei sitä voida pitää oikeushenkilönä, voivan olla oikeudenkäynnissä asianosaisena. Jos pesään on määrätty pesänselvittäjä, perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaan hän edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa. Oikeudenkäynnissä on silloin oltava kysymys riitaisuudesta, jonka johdosta kuolinpesä voi sellaisenaan tulla joko oikeutetuksi tai velvoitetuksi, esimerkiksi kuolinpesällä ollessa joltakin saatavaa tai jonkun vaatiessa kuolinpesältä velkaa.

Jotta eloonjäänyt puoliso ei lahjalla tai siihen rinnastettavalla toimella voisi loukata ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten oikeutta, toissijaisille perillisille on perintökaaren 3 luvun 3 §:n 1 ja 2 momentissa annettu mahdollisuus vaatia vastiketta eloonjääneen puolison pesää jaettaessa tai, jos vastiketta ei voida suorittaa, lahjan tai sen arvon palauttamista. Mainittu lainkohta on tarkoitettu vain ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten eikä lesken perillisten suojaksi.

A:n kuolinpesän kanteessa ei ole kysymys koko kuolinpesän oikeuksia tai velvollisuuksia koskevasta riita-asiasta, vaan kannetta ajetaan pelkästään D:n toissijaisten perillisten hyväksi B:n vastustaessa sitä. Kysymyksessä on siten toissijaisten perillisten henkilökohtainen oikeus vaatia palautettavaksi pesästä lahjoitettua omaisuutta saadakseen vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä. Sen vuoksi kuolinpesällä ei ole oikeutta ajaa kannetta, vaan kanneoikeus on yksinomaisesti D:n toissijaisilla perillisillä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan ja kanne jätetään tutkimatta.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Krogerus: Perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaan pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa. Tässä tapauksessa kannetta ajaa kuolinpesän puolesta pesänselvittäjä. Asianosaisena siis on kuolinpesä. Kuolinpesä voi ajaa kannetta myös osakastaan vastaan. Näin ollen sillä seikalla, että jutun vastaajista B on pesän osakas, ei ole asiassa merkitystä.

Kanteessa vaaditaan perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla Hakaloita palauttamaan kuolinpesään A:n heille myymät kaksi tilaa tai tilojen käyvän arvon ja maksetun vastikkeen välinen erotus sekä palauttamaan pesälle A:n heille lahjoittamat rahat. Lainkohdasta ei ilmene, kenen asiana on ajaa tällaista kannetta. Laki ei niin ollen aseta estettä sille, että myös kuolinpesä voisi ajaa kannetta. Sillä seikalla, että puheena oleva säännös on säädetty ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten suojaksi, ei ole tältä kannalta merkitystä. Oikeuskäytännön mukaan tällaisella kanteella voidaan vaatia omaisuuden palauttamista kuolinpesään (KKO 1990:46).

Kun kanteessa vaaditaan omaisuuden palauttamista kuolinpesään, jutun ratkaisulla on vaikutusta siihen, mitä pesään kuuluu. Ennen perinnönjaon toimittamista kuolinpesän laajuus on selvitettävä. Näin ollen kuolinpesällä on järkevä oikeudellinen tarve puheena olevan kanteen ajamiseen.

Näillä perusteilla katson, että pesänselvittäjällä kuolinpesän edustajana on tässä asiassa kannevalta. Sen vuoksi olen valmis ratkaisemaan jutun asiallisesti.

Oikeusneuvos Tulokas: Yhdyn siihen, mitä oikeusneuvos Krogerus on eriävässä mielipiteessään lausunut. Totean lisäksi, että perintökaari antaa pesänosakkaille laajat mahdollisuudet sopia perinnönjaon suorittamisesta ja jaossa noudatettavista menettelytavoista.

Nyt esillä olevassa asiassa perinnönjako ei ole ollut tehtävissä ennenkuin kysymys testamentin tulkinnasta ja varojen palauttamisesta oli ratkaistu oikeudessa. Kaikkien osakkaiden etu on vaatinut näiden kysymysten selvittämistä. Se on ollut myös pesänselvittäjän velvollisuutena. Hänen A:n kuolinpesän nimissä nostamansa kanteen ratkaisu olisi luonut edellytykset perinnönjaon suorittamiselle.

Kanne olisi tullut tutkia eikä Korkeimman oikeuden olisi pitänyt omasta aloitteestaan ryhtyä selvittämään pesänselvittäjän oikeutta kanteen ajamiseen, varsinkaan kun B ja C eivät olleet saattaneet sitä kyseenalaiseksi. Menettely ei sovellu yhteen riita-asioissa noudatettavan asianosaisten määräämisperiaatteen kanssa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Peltonen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Salonen, Hurme ja Elina Paasivirta, joka on myös esitellyt asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Krook, Möller, Tulokas (eri mieltä) ja Krogerus (eri mieltä). Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.