Espoon käräjäoikeuteen 13.2.1997 saapuneessa hakemuksessa Valtiokonttori pyysi Espoon kaupungin Martinkylässä olleeseen K31008T2 -nimiseen tilaan RN:o 1:127 6.4.1987 kiinnitetyn, 31.3.1987 allekirjoitetun perusparannuslainavelkakirjan vaihtamista panttikirjaksi siten, että kiinnityksen määrässä otettiin muun ohella huomioon 219 120 markan määräinen kolmen vuoden viivästyskorko.

Käräjäoikeus päätti vaihtaa velkakirjan panttikirjaksi siten, että kiinnitys muutettiin saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja velan perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi. Hakemus hylättiin siltä osin kuin se koski pääomalle lasketun 219 120 markan suuruisen kolmen vuoden viivästyskoron sisällyttämistä vaihdettavan panttikirjan määrään.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui: Maakaaren voimaanpanolain 10 §:n 2 momentin mukaan kiinnitetyn tavallisen velkakirjan panttikirjaksi vaihdossa kiinnitys muutetaan saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi. Kiinnityksen määrä pyöristetään lähinnä suurempaan täyteen tuhanteen markkaan. Viivästyskorkoa ei lain mukaan voinut sisällyttää vaihdettavan panttikirjan määrään.

Valtiokonttori valitti hovioikeuteen ja vaati vahvistettavaksi, että velkakirjaa panttikirjaksi vaihdettaessa kiinnityksen määrässä oli otettava huomioon myös viivästyskoron markkamäärä.

Hovioikeus lausui, että Valtiokonttorin hakemuksen perusteena olevan velkakirjan ehdon mukaan velallinen oli sitoutunut perusparannuslainan koron tai lyhennyksen maksamisen viivästyessä maksamaan viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia eräpäivästä lukien. Valtiokonttorille oli 6.4.1987 vahvistettu kiinnitys edellä mainittuun tilaan sanotun velkakirjan sisällön ja siten myös velkakirjassa mainitun viivästyskoron maksamisen vakuudeksi.

Heinäkuun 1 päivänä 1995 voimaan tulleen maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 10 §:n 2 momentin mukaan tavallisen velkakirjan velkojan on haettava kiinnitetyn velkakirjan vaihtamista panttikirjaksi ja esitettävä selvitys jäljellä olevasta saamisesta siinä ajassa, jona kiinnitys on aikaisempien säännösten mukaan uudistettava. Vaihdossa kiinnitys muutetaan saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi. Kiinnityksen määrä pyöristetään kuitenkin lähinnä suurempaan täyteen tuhanteen markkaan.

Hovioikeus totesi, että säännöksessä ei ole nimenomaisesti säädetty viivästyskoron huomioon ottamisesta kiinnitettyä tavallista velkakirjaa panttikirjaksi vaihdettaessa eikä säännöksen esitöistäkään (hallituksen esitys 120/1994) ilmene, että viivästyskoron huomioon ottamista olisi lakia laadittaessa tarkoitettu. Mainitun hallituksen esityksen mukaan kiinnityksen määrä on vaihdon yhteydessä suhteutettava kiinnitetyn velkakirjan sillä hetkellä maksamattoman saamisen määrään. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että jos panttikirja annettaisiin alkuperäisen kiinnityksen osoittamaan määrään, voisi heikommalla etusijalla olevien velkojien asema kärsiä. Tämän vuoksi ja kun puheena olevan säännöksen sanamuoto selvästi viittaa vain pääomalle laskettavan vuotuisen koron huomioon ottamiseen, hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Esittelijä Martikaisen mietintö: Maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 10 §:n 2 momentin mukaan tavallisen velkakirjan velkojan on haettava kiinnitetyn velkakirjan vaihtamista panttikirjaksi ja esitettävä selvitys jäljellä olevasta saamisesta siinä ajassa, jona kiinnitys on aikaisempien säännösten mukaan uudistettava. Vaihdossa kiinnitys muutetaan kyseisen säännöksen mukaan saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi.

Säännöksessä ei ole koron osalta erikseen säädetty viivästyskoron huomioon ottamisesta kiinnitettyä tavallista velkakirjaa panttikirjaksi vaihdettaessa eli sitä, sisältääkö käsite korko myös viivästyskoron. Myöskään lain esitöissä ei ole otettu kantaa asiaan.

Hallituksen esityksessä (120/1994) on panttauksen osalta lähtökohtana pidetty lähinnä panttauksen kohteena olevien kiinteistöjen realisointia. Voimaanpanolain 9 §:n kohdalla on hallituksen esityksessä pidetty lähtökohtana, että kiinnitetty haltija- ja määrännäisvelkakirja tuottaa kiinnityksen osoittaman etuoikeuden velkakirjan pääoman, kolmen vuoden korkojen ja perimiskulujen yhteismäärään, joka esityksen mukaan vastaa aiempaa kiinteistön pakkohuutokaupassa huomioon otettavan etuoikeutetun saamisen enimmäismäärää. Maakaaritoimikunnan mietinnössä 1989:53 on todettu vastaavasti ja että tämän vuoksi säännös ei heikennä velkojien asemaa. Lähtökohtana on pidetty kiinteistön realisointia koskevaa lainsäädäntöä ja vallitsevaa oikeuskäytäntöä.

Voimaanpanolain 9 §:n mukaan haltija- ja määrännäisvelkakirjojen osalta kiinnitys muutetaan velkakirjan osoittaman pääoman suuruiseksi mutta ilman korkoja. Tavallisten velkakirjojen osalta voimaanpanolain 10 §:n mukaan kiinnitys muutetaan panttikirjaksi jäljellä olevan pääoman suuruiseksi mutta sisältäen myös korot ja perimiskulut. Hallituksen esityksen mukaan kiinnitettyyn velkakirjaan perustuvan etuoikeutetun saamisen määrään ei ole kuitenkaan sinällänsä haluttu puuttua, ja on pidetty välttämättömänä, että kiinnitykset vaihtamisen yhteydessä pysyvät tasamääräisinä. Lain esitöissä ei ole mainittu, että tavallisten velkakirjojen osalta olisi haluttu puuttua kiinnitystä panttikirjaksi muutettaessa muuhun kuin pääomaan.

Valtiokonttorin hakemuksen perusteena olevan velkakirjan ehdon mukaan velallinen on sitoutunut perusparannuslainan koron tai lyhennyksen maksamisen viivästyessä maksamaan viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia eräpäivästä lukien. Valtiokonttorille on 6.4.1987 vahvistettu kiinnitys käräjäoikeuden päätöksessä mainittuun tilaan puheena olevan velkakirjan sisällön ja siten myös velkakirjassa mainitun viivästyskoron maksamisen vakuudeksi. Kiinteistön realisoinnissa etuoikeus määräytyy pääsääntöisesti saatavan kiinnityksen mukaisesti eli sisältäen nyt kyseessä olevassa tapauksessa myös viivästyskoron.

Voimaanpanolain tarkoituksena on, ettei vahvistettua kiinnitystä tavallisten velkakirjojen osalta panttikirjaksi muutettaessa heikennetä, vaan että myös panttikirjaan sisällytetään vastaava oikeus viivästyskorkoihin. Sen vuoksi esittelijä esitti, että käräjäoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on hylätty hakemus viivästyskorkojen sisällyttämisestä vaihdettavan panttikirjan määrään. Päätöksen lopputuloksen korjaaminen käy soveliaimmin käräjäoikeudessa. Asia palautetaan käräjäoikeuteen tästä päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.