Osuuspankki Realumin hakemuksesta 22.5.1997 pidettävästä Taipalsaaren kunnan Kyläniemen kylässä sijaitsevan Kankainen-nimisen tilan RN:o 3:54 pakkohuutokaupasta julkaistiin kuulutus, joka sisälsi seuraavan selitelmän myytävästä kiinteistöstä:

"Tilan pinta-ala on 10,53 ha. Se sijaitsee Saimaalla Kyläniemen pohjoispuolella Myhkiönselän itälaidassa. Tila käsittää Kankainen nimisen saaren kokonaan ja se on pääosin mäntyvaltaista metsämaata. Tilalla on oikeus venevalkamaan ja pysäköintipaikkaan Kyläniemen itäpäässä, josta vesimatkaa on noin 3 km. Hiekkarantaa useassa paikassa, yleiskaava-aluetta.

Tilalla on v. 1988 valmistunut kesämökki ja siihen välittömästi liittyvä talousrakennus, jotka on perustettu betonipilareille ja jotka ovat puurunkoisia. Julkisivut ovat pääosin lasia ja puuosiltaan mustaksi maalattuja. Päärakennuksen alakerta on avointa tilaa, pinta-ala piirustusten mukaan 72 m ² ja yläkerrassa 15 m ² suuruinen nukkumaparvi sekä parven molemmin puolin pienet kattoterassit. Avotakka, kamina, huopakate. Talousrakennus on huopakatteinen, pinta-alaltaan 36 m ² käsittäen takkahuoneen, saunan ja makuukamarin. Lisäksi tilalla on hirsirakenteinen varastokatostilaa ja wc:n käsittävä rakennus sekä hirsirakenteinen, huopakatettu n. 2,9 m x 2,9 m suuruinen savusauna."

Velallinen A vaati 19.5.1997 kirjallisesti ulosottomiestä peruuttamaan pakkohuutokaupan ja julkaisemaan uuden kuulutuksen, koska aikaisemmassa kuulutuksessa ei ollut mainittu tilalle kuuluvaa yleiskaavan mukaista rakennusoikeutta eikä kalastusoikeutta. A:n mukaan oli pelättävissä, että puutteellinen kuulutus aiheuttaisi kiinteistön alihintaisen myynnin.

Ulosottomies lausui, että tilaa oli jo aiemmin 30.8. ja 11.10.1996 yritetty myydä pakkohuutokaupalla, joissa ei kuitenkaan ollut tehty hakijan hyväksymiä tarjouksia. Tilaa koskevassa kiinteistörekisteriotteessa 2.4.1997 oli yleiskaavamerkinnän lisäksi kohdassa muistutuksia seuraava maininta "Kiinteistöllä on voimassa rakennuskielto päätös rantakaavan tarpeellisuudesta". Edelleen kiinteistörekisteriotteessa oli merkintä kohdassa osuudet yhteisiin alueisiin ja erityisiin etuuksiin "osuus yhteiseen vesialueeseen 831-425-876-1 VESIALUE, vesipinta-ala 15016,070 ha, AT K:7T, osuusluku 0.002845 (ei laillistunut)". Nyt julkaistusta kuulutuksesta ilmeni tilan pinta-ala, se että kyse oli koko saaresta ja että tilalla oli hiekkarantaa useassa paikassa ja vielä että tilalla oli yleiskaava. Kiinteistölle oli lisäksi järjestetty näyttö ja tiedustelut oli ohjattu avustavalle ulosottomiehelle. Halukkaille annettiin myös kopioita yleiskaavamääräyksistä. Rakennusoikeustiedustelut avustava ulosottomies oli ohjannut Taipalsaaren kunnalle.

Edellä olevan vuoksi ja koska kiinteistön pakkohuutokauppakuulutus ei ollut sisältänyt virheellisiä tietoja ja koska huutokaupan kohteen laadusta oli kuulutuksessa ollut riittävät tiedot, ulosottomies hylkäsi A:n vaatimukset.

Osuuspankki Realum valvoi pakkohuutokaupassa Helsingin raastuvanoikeuden 12.11.1992 antaman yksipuolisen tuomion perusteella velkakirjalainan pääoman 2 103 997,80 markkaa ja sille korkoa 16 prosenttia ajalta 10.7.1996 - 22.5.1997 määrältään 751 396,90 markkaa. Lisäksi pankki valvoi oikeudenkäyntikulusaatavan korkoineen. Saatavat valvottiin osin kiinnitysten tuottamin etuoikeuksin ja osin etuoikeudettomina velkoina ja ne merkittiin velkojainluetteloon etusijoille 3 ja 5.

Pakkohuutokaupassa korkeimman tarjouksen 500 000 markkaa teki B. Pankin edustaja hyväksyi tarjouksen. Kun tehty tarjous ei selvästi alittanut kohteen paikkakunnalla käypää huutokauppaarvoa ja kun ostaja maksoi heti koko kauppahinnan, toimitusmies julisti kiinteistön B:n omaksi.

A valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla, että pakkohuutokauppa kumotaan ja velkojainluetteloa oikaistaan siten, että pankin 2 103 997,80 markan saatavalle laskettava 16 prosentin korko ajalta 10.7.1996 - 22.5.1997 vahvistetaan 292 689,47 markaksi 751 396,90 markan asemesta. Huutokauppakuulutus oli toimitettu puutteellisesti ja korkojen koko määrän olisi tullut ilmetä toimituskirjasta.

Hovioikeus lausui, että tilalla oli ollut kolme käyttämätöntä rakennuspaikkaa. Tila oli ollut rakennuskiellossa ja sen osalta oli ollut päätös rantakaavan tarpeellisuudesta. Nämä tilan laatua koskevat seikat eivät olleet ilmenneet huutokauppailmoituksessa. Siinä oli kuitenkin kuvattu tilan koko sekä rakennukset sekä mainittu yleiskaavasta ja annettu yhteystiedot, joista sai lisätietoja ja voi sopia näytöstä. Näiden tietojen perusteella oli kohteesta kiinnostunut voinut ja osannut hankkia tilan laatua koskevat tarkat ja yksityiskohtaiset tiedot. Siten huutokauppailmoitus oli ollut tilan laatua koskevien tietojen osalta ulosottolain 5 luvun 18 §:n mukainen.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus pysytti voimassa käräjäoikeuden päätöksen.

Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvos Häkämiehen lausunto oli seuraava:

Pakkohuutokauppakuulutuksessa on ilmoitettu tämän 10,53 hehtaarin tilan pinta-ala sekä kuvattu lyhyesti sen luonne saarena Saimaalla ja sillä sijaitsevat metsät ja hiekkarannat. Lisäksi ilmoituksesta käy ilmi, että tila on yleiskaava-aluetta. Tilalle rakennettu loma-asunto siihen liittyvine muine rakennuksineen on kuvattu verraten yksityiskohtaisesti.

Kuulutuksesta ei käy ilmi, että tilalla on yleiskaavan mukaan yhteensä neljä omarantaisen loma-asunnon rakentamiseen tarkoitettua rakennuspaikkaa, joissa kussakin on 150 neliömetrin kerrosalan rakennusoikeus.

Kuulutus ei kerro tilan arvoon olennaisesti vaikuttavasta rakennusoikeudesta, mikä olisi ollut helposti tehtävissä. Viittaus yleiskaavaan antaa vain epäsuoran mahdollisuuden ottaa tieto rakennusoikeudesta. Kuvaus kiinteistön laadusta ei ole ulosottolain 5 luvun 18 §:n säännös huomioon ottaen riittävä. Kumoan pakkohuutokaupan ja palautan asian ulosottomenettelyyn.