A ja 23 muuta Arctia Oy:n työntekijää kertoivat yhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa, että he olivat työskennelleet eri tehtävissä Kuopiossa Hotelli Rivolissa. He olivat aloittaneet työskentelynsä Väinölänniemen Hotelli Oy:n palveluksessa. Sen jouduttua konkurssiin he olivat 5.1.1992 siirtyneet uuden liikkeenharjoittajan eli Arctia Oy:n palvelukseen niin kutsuttuina vanhoina työntekijöinä. He olivat kolmea kantajaa lukuunottamatta edelleen töissä Kuopion Hotelli Rivolissa.

Jokainen työntekijä oli aikanaan solminut Väinölänniemen Hotelli Oy:n kanssa työsopimuksen, jossa hän oli sitoutunut tekemään työvuorojensa aikana omien työtehtäviensä lisäksi kaikkia muitakin hotellissa ja ravintolassa olevia tehtäviä. Tämän toimenkuviensa laajentamisen hyvitykseksi työntekijät olivat sopineet, että Hotelli Rivolin työntekijöille maksetaan peruspalkan lisäksi hotellin bruttomyynnin perusteella määräytyvä prosenttiosuus. Työsopimuksen mukaan hotellin kunkin kalenterikuukauden bruttomyynnistä kolme prosenttia jaettiin siihen oikeutetuille työntekijöille.

A:n ja hänen myötäpuoltensa siirryttyä Arctia Oy:n palvelukseen entisin työsopimuksin yhtiö oli heti ilmoittanut, että se ei maksa työsopimuksissa tarkoitettua provisiopalkkaa, vaikka majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen toimenkuvia laajemmat työtehtävät olivat säilyneet ennallaan. Palkkauskiistasta oli vuonna 1992 neuvoteltu tuloksetta useita kertoja.

Työntekijät vaativat kanteessaan yhtiöltä bruttomyynnin perusteella laskettua provisiota. He katsoivat olevansa työsopimustensa perusteella oikeutettuja provisioon, jonka maksamisesta yhtiö ei heidän mielestään ollut voinut yksipuolisesti luopua. Sopimus normaalia laajemmista työtehtävistä ja sitä vastaavasta provisiopalkasta oli työntekijöiden työsopimuksien olennainen ehto, jonka muuttaminen ei ollut mahdollista ilman työsopimuksen irtisanomisperustetta tai siihen verrattavaa syytä.

Työntekijöillä oli siis saamatta provisiopalkka 5.1.1992 jälkeiseltä ajalta. Heille kertyi koko ajan lisää palkkasaatavia, koska provisiota ei edelleenkään maksettu.

Sen vuoksi A ja hänen myötäpuolensa vaativat, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan heille saamatta jääneenä myynnin prosenttiosuuteen perustuvana palkkana helmikuun 1992 ja tammikuun 1994 väliseltä ajalta kanteessa tarkemmin mainitut määrät.

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiöllä olisi työn vähentymisen ja hotellin liiketoiminnan tappiollisuuden johdosta ollut taloudellinen ja tuotannollinen peruste työntekijöiden työsopimusten irtisanomiseen, joten sillä oli ollut peruste myös muuttaa työntekijöiden palkkausta koskenutta ehtoa.

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että työntekijöiden työsopimuksissa työpalkasta oli sovittu siten, että peruspalkkana oli voimassa olevan majoitus- ja ravitsemisliikkeiden alan työehtosopimuksen palkkataulukon mukainen palkka tai sopimuspalkka.

Peruspalkan lisäksi oli sovittu maksettavaksi kaikille täyttä työaikaa tekeville toistaiseksi jatkuvassa työsuhteessa oleville työntekijöille ja esimiehille lukuunottamatta harjoittelijoita hotellin bruttomyynnin perusteella määräytyvä prosenttiosuus. Kunkin prosenttiosuuteen oikeutetun työntekijän ja esimiehen henkilökohtainen prosenttiosuus laskettiin siten, että hotellin kunkin kalenterikuukauden bruttomyynnistä laskettiin kolme prosenttia, joka jaettiin kaikkien Väinölänniemen Hotelli Oy:n palveluksessa Hotelli Rivoli Kuopiossa kyseisen kalenterikuukauden aikana työsuhteessa olleiden työntekijöiden ja esimiesten (myös osa-aikaisten, määräaikaisessa työsuhteessa olevien, harjoittelijoiden, ulkopuolelta ostettujen työntekijöiden ja näihin verrattavissa olevien työntekijöiden) todellisten tekemien työtuntien yhteismäärällä. Näin saatu prosenttiosuus kerrottiin prosenttiosuuteen oikeutetun työntekijän henkilökohtaisten asianomaisen kalenterikuukauden aikana tekemien työvuorolistalla olevien työtuntien yhteismäärällä. Henkilökohtainen prosenttiosuus suoritettiin prosenttiosuuden määräytymisperusteena olevaa kalenterikuukautta seuraavan kuukauden 17. palkkapäivän palkanmaksun yhteydessä. Niiden työntekijöiden ja esimiesten, jotka eivät olleet oikeutettuja prosenttiosuuteen, tekemien työtuntien samoin kuin kaikkien ylityötuntien osalta sekä koeajalla olevien osalta prosenttiosuus jäi yhtiölle. Prosenttiosuutta ei maksettu sairasajalta.

Mainittu prosenttipalkkiota koskeva palkkausehto oli alan työsopimuksissa erittäin poikkeuksellinen. Arctia Oy:n palveluksessa olevilla työntekijöillä sellainen oli vain Väinölänniemen Hotelli Oy:n palveluksesta vanhoina työntekijöinä Arctia Oy:n palvelukseen siirtyneillä työntekijöillä. Palkkausehto oli luonteeltaan sellainen, että se antoi työntekijöille myynnin kasvusta lisäpalkkiota, vaikka yrityksen käyttökate pienentyisi myynnin edistämiseen sijoitettujen kustannusten johdosta.

Kuopion hotelli Arctian tulos oli vuonna 1992 ollut noin 1.7 miljoonaa markkaa tappiollinen. Arctia Oy:n tulos samana aikana oli ollut noin 18 miljoonaa markkaa tappiollinen. Hotellissa oli ollut vuonna 1991 39 175 ja vuonna 1992 31 133 yöpymisvuorokautta. Huoneen keskihinta oli ollut vuonna 1991 345 ja vuonna 1992 297 markkaa. Ruokamyynnin kehitys oli ollut samansuuntainen. Vuonna 1993 taloudellinen tilanne oli ollut jonkun verran parempi kuin vuonna 1992 mutta huonompi kuin vuonna 1991.

Hotellin tappiollisen tilanteen korjaamiseksi työnantaja oli yksipuolisesti purkanut työsopimuksissa olleen prosenttiosuutta koskevan palkkausehdon. Tämän lisäksi hotellista oli vähennetty pysyvässä työsuhteessa olevaa henkilökuntaa, lopetettu määräaikaiset työsuhteet, muutettu työntekijöiden tehtäviä, lomautettu työntekijöitä ja suljettu hotelli joiksikin hiljaisiksi ajoiksi sekä neuvoteltu uudestaan siivousta, markkinointia, terveydenhoitoa ja kiinteistöhuoltoa koskevat sopimukset.

Käräjäoikeus katsoi edellä olevan perusteella, että Arctia Oy:n Kuopion hotellin työ oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähentynyt vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti siten, että työnantajalle oli syntynyt oikeus sanoa irti työsopimuslain 37 a §:n 1 momentin nojalla toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia.

Työnantaja oli raskaasti tappiollisen tilanteen korjaamiseksi joutunut käyttämään kaikkia mahdollisia toimenpiteitä. Ottaen huomioon prosenttiosuuspalkkiota koskevan sopimusehdon poikkeuksellisuuden ja luonteen käräjäoikeus katsoi, että työnantajalla oli ollut kerrotussa tilanteessa oikeus irtisanoa yksipuolisesti työntekijöiden työsopimuksissa mainittu palkkausehto. Työnantaja oli maksanut irtisanomisajalta tulevat prosenttipalkkiot.

Kysymyksessä olevassa tilanteessa työnantajalla oli ollut työntekijöihin nähden velvollisuus tarjota muutakin kuin työsopimuksessa sovittua työtä ennen kuin työntekijöitä olisi voitu lomauttaa tai irtisanoa. Asiassa ei ollut näytetty, että työntekijöillä olisi teetetty vaativampia töitä kuin heidän työsopimuksessaan oli määritelty. Työntekijöiden tekemän työn laadulla ei kerrotussa tilanteessa ollut merkitystä mainitun palkkausperusteen irtisanomisoikeuden suhteen.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen perusteettomana.

A ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen. Valituksessaan he toistivat kanteensa ja kahdeksaa kantajaa lukuunottamatta vaativat lisäksi yhtiön velvoittamista suorittamaan heille käräjäoikeuden tuomion julistamisen jälkeen lasketut helmi- ja maaliskuulta 1994 kertyneet provisiot.

Hovioikeus lausui selvitetyksi, että A:n ja hänen myötäpuoltensa Väinölänniemen Hotelli Oy:n kanssa tekemissä työsopimuksissa oli sovittu peruspalkan lisäksi maksettavasta myynnin prosenttiosuuteen perustuvasta palkasta. Tällaista työsopimuksen olennaista ehtoa ei työnantaja saanut ilman irtisanomisperusteeseen verrattavaa erityisen painavaa syytä yksipuolisesti muuttaa.

Arctia Oy oli ostanut liikkeen Väinölänniemen Hotelli Oy:n konkurssipesältä. A ja hänen myötäpuolensa olivat siirtyneet Arctia Oy:n palvelukseen 5.1.1992. Hotellin työ oli tuohon päivään mennessä vähentynyt taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti. Tappiollisen tuloksen parantamiseksi Arctia Oy oli ryhtynyt käräjäoikeuden tuomiossa selostettuihin toimenpiteisiin.

Hovioikeus katsoi, että Arctia Oy:llä oli ollut edellä mainitun perusteella jo suoritettujen irtisanomisten lisäksi oikeus irtisanoa joidenkin työntekijöiden työsopimukset, mutta ei kaikkien kantajina olleiden työntekijöiden työsopimuksia. Asiassa ei ollut esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla olisi voitu ratkaista, keiden työntekijöiden työsopimukset Arctia Oy:llä oli ollut oikeus irtisanoa. Sen vuoksi hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Arctia Oy:llä olisi ollut erityisen painava syy kenenkään kantajan työsopimuksen irtisanomiseen ja siten kysymyksessä olevan palkkausta koskevan ehdon yksipuoliseen muuttamiseen. Näin ollen A:lla ja hänen myötäpuolillaan oli oikeus saada yhtiöltä peruspalkan lisäksi myynnin prosenttiosuuteen perustuva palkka.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja velvoitti Arctia Oy:n suorittamaan A:lle ja hänen myötäpuolilleen myynnin prosenttiosuuteen perustuvana palkkana vuoden 1992 helmikuun ja vuoden 1994 maaliskuun väliseltä ajalta tuomiossa tarkemmin mainitut määrät korkoineen.