Käräjäoikeus tuomitsi lausumillaan perusteilla A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyistä 1) varkaudesta, 2) törkeästä pahoinpitelystä, 3) taposta, 4) näpistyksestä, 5) pahoinpitelystä, 6) varkauden yrityksestä, 7) kavalluksesta ja 8) ryöstöstä 6 vuodeksi vankeuteen ja maksamaan erinäisiä korvauksia.

Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä vaati A:lle tuomitun rangaistuksen korottamista. A vaati, että syyte hylätään tuomion 2 kohdan osalta sekä että syyksilukemista ja rangaistusta lievennetään 3, 5 ja 8 kohtien osalta, ja että hänelle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta alennetaan.

Ottaen huomioon rangaistuksen mittaamisen osalta rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin säännöksen hovioikeus lausui, että A oli lyhyen ajan kuluessa syyllistynyt useisiin erityisen törkeisiin rikoksiin ja että asiakirjoista ilmeni, että A oli muutoinkin tuomittu useista väkivaltarikoksista. Vaikka A oli tuomittu täyttä ymmärrystä vailla olevana, hänelle tuomittu rangaistus oli lievempi kuin tällaisista teoista yleisen rangaistuskäytännön mukaan keskimäärin tuomitaan. Sen vuoksi hovioikeus korotti A:n rangaistuksen 8 vuodeksi vankeutta. Lisäksi A:n sotilasarvo tuomittiin menetetyksi.