Solar Fashion GmbH & Co KG (jäljempänä Solar Fashion) kertoi Oy Hacklin Ltd:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että se oli myynyt B Oy:lle 27.2. -13.5.1992 päivättyjä laskuja vastaan neljä erillistä tekstiilituotteita sisältävää tavaraerää. B Oy, sittemmin Lauttasaaren Asustetukku Oy, oli luovuttanut omaisuutensa konkurssiin 29.7.1992.

Tilausvahvistuksiin ja laskuihin oli merkitty omistuksenpidätysehto, jonka mukaan omistusoikeus kaupan kohteeseen siirtyi ostajalle vasta kun kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu myyjälle.

Koska Solar Fashionille ei ollut maksettu osaakaan laskuista, tavaroiden omistusoikeus ei ollut siirtynyt ostajalle. Tavaroita ei ollut merkitty myöskään konkurssipesän pesäluetteloon.

Kyseinen omaisuus ei ollut missään vaiheessa myöskään siirtynyt B Oy:n hallintaan, vaan B Oy:n huolitsijana toiminut Oy Hacklin Ltd oli pidättänyt omaisuuden hallinnassaan vedoten maksamatta oleviin saataviinsa B Oy:ltä.

Solar Fashionin esittämistä vaatimuksista huolimatta Oy Hacklin Ltd oli kieltäytynyt palauttamasta omistuksenpidätysehdoin myytyjä tavaroita Solar Fashionille vedoten huolitsijan panttioikeuteen ja tavaroiden hallussapito-oikeuteen.

Tämän vuoksi Solar Fashion vaati, että Oy Hacklin Ltd velvoitetaan palauttamaan sille edellä mainittu irtain omaisuus.

Oy Hacklin Ltd kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

Yhtiö lausui, että se oli toiminut B Oy:n tuontihuolitsijana. Osapuolten välillä noudatettiin sopimuksen mukaan Pohjoismaisen Speditööriliiton yleisiä määräyksiä, joiden mukaan huolitsijalla oli panttioikeus tavaroihin. Yhtiö oli huolehtinut tavaroiden kuljetuksesta Suomeen. Yhtiö oli vastaanottaessaan tavarat Saksan rajalla myyjän luovuttaessa niiden hallinnan ostajalle toiminut ostajan lukuun. Yhtiö oli myös toiminut ostajan toimitusvarastona. Kaikki tavaran edelleenmyyntiä koskevat lähetyslistat oli toimitettu yhtiölle, jonka oli tullut huolehtia tavaroiden toimittamisesta ostajan asiakkaille.

Solar Fashionin laskuihin oli merkitty maksuehdoksi "Kasse gegen Dokumente" eli käteissuoritus asiakirjoja vastaan, mikä tarkoitti käytännössä käteismaksua luovutuksen yhteydessä (COD). Laskuihin ja tilausvahvistuksiin oli sisältynyt toimituslauseke "Lieferung frei Deutsche Grenze" eli toimitettuna rajalle (DAF). Myyjä oli täyttänyt velvollisuutensa, kun tavara oli toimitettu vientiselvitettynä tiettyyn paikkaan Saksan rajalla, ja vahingonvastuu oli siirtynyt ostajalle, kun tavara oli tullut ostajan käytettäväksi Saksan rajan jälkeen.

Toimituslauseke ja maksuehto merkitsivät sitä, että ehtona tavaran luovuttamiselle Saksan rajalla oli ollut käteismaksun suorittaminen myyjälle. Kun tavara oli luovutettu ostajan edustajana toimineelle yhtiölle maksua vaatimatta, myyjä oli luopunut määräämisoikeudestaan tavaroihin. Omistuksenpidätysehto oli siten menettänyt merkityksensä ja myyjä oli luopunut vetoamasta siihen. Sen vuoksi yhtiö voi vedota panttioikeuteen.

Huolitsijalla oli joka tapauksessa kauppakaaren 12 luvun 12 §:n mukainen pidätysoikeus hallussaan oleviin tavaroihin huolintatehtävästä johtuvien saatavien vakuudeksi sekä oikeus myydä tavarat.

Asiassa oli kysymys siitä, voiko myyjä vedota omistuksenpidätysehtoon ottaen huomioon myös laskuihin ja tilausvahvistuksiin merkityt maksu- ja toimitusehdot.

Riskin eli vaaranvastuun siirtymisestä ostajalle otettiin yleensä nimenomainen määräys myös omistuksenpidätysehdoin tapahtuviin luovutussopimuksiin. Kysymys vaaranvastuun siirtymisestä oli pidettävä erillään omistusoikeuden siirtymisestä, jossa oli kyse sivullissuojasta, kun taas vaaran siirtyminen oli sopijapuolten välinen asia.

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1991:99 mukaan huolitsija ei ollut ostajan edustajana vastaanottanut tavaraa, kun tavara oli myyty ostajalle omistuksenpidätysehdoin. Näin ollen myyjällä oli ollut oikeus pysäyttää riidan kohteena ollut tavaraerä ennenkuin tavara oli luovutettu ostajan edustajalle ja huolitsijalla ei ollut ostajan kanssa tehtyyn huolintasopimukseen perustuvaa oikeutta vastustaa tavaraerän pysäyttämistä eikä myydä tavaraerää ostajan kanssa tekemäänsä huolintasopimukseen sisältyvän panttausehdon perusteella.

Tässä tapauksessa, kuten myös edellä mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa, ostajalla oli ollut toimeksiantosuhde huolitsijan kanssa. Korkein oikeus oli ratkaisussaan nimenomaisesti todennut, ettei huolitsija ollut tällöin vastaanottanut tavaraa ostajan edustajana eikä sillä ollut ostajan valitsemana huolitsijana oikeutta vastustaa tavaraerän pysäyttämistä tekemäänsä huolintasopimukseen sisältyvän panttausehdon perusteella.

Asiassa ei ollut merkitystä sillä seikalla, vetosiko huolitsija ostajan kanssa tekemäänsä sopimukseen perustuvaan panttausehtoon vai kauppakaaren mukaiseen pidätysoikeuteen. Kun omistuksenpidätyksen pätevyys ei ollut riippuvainen vaaranvastuun siirtymisestä eikä tavaraa ollut luovutettu ostajan edustajalle, myyjä voi vedota omistuksenpidätysehtoon ostajan huolitsijana toimineeseen Oy Hacklin Ltd:hen nähden. Oy Hacklin Ltd oli näin ollen velvollinen palauttamaan Solar Fashionille vaaditut tavarat.

Oy Hacklin Ltd velvoitettiin palauttamaan Solar Fashionille kysymyksessä olevat tavarat.

Oy Hacklin Ltd valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.