Suomen Yhdyspankki Oy kertoi C:tä vastaan 3.3.1994 nostamassaan kanteessa, että pankki oli 7.5.1990 antanut Suomen Kuvaviestinnän Keskus Oy:n Rautateiden Urheilun Tuki-Säätiölle maksettavista vuokrista tälle pankkitakauksen. Banana-Foto Oy oli antanut pankkitakauksesta pankille vastasitoumuksen ja C puolestaan vastasitoumuksen vakuudeksi omavelkaisen takauksen. Pankki oli 15.10.1991 maksanut pankkitakauksen nojalla säätiölle 100 000 markkaa. Sen vuoksi pankki vaati, että C velvoitetaan suorittamaan sille 100 000 markkaa 12 prosentin korkoineen 16.10.1991 lukien.

C lausui, että velka oli irtisanottu häneen nähden vuoden 1991 syksyllä ja että pankki oli 8.5. ja 25.5.1992 päivätyissä kirjeissä ilmoittanut eräpäiviksi ensin 16.5. ja sitten 2.6.1992. Kun kanne oli nostettu vasta 3.3.1994, oli velka takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 §:n nojalla häneen nähden vanhentunut. Sen vuoksi C kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

Käräjäoikeus lausui, että C:n antamassa takauksessa ei ollut määrätty erääntymispäivää eikä se sisältänyt velvoitetta suoritukseen määrätyn ajan kuluessa. Myöskään vastasitoumuksessa ei ollut määrätty tiettyä eräpäivää, vaan kysymyksessä oli vaadittaessa maksettava velka. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, ettei takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 § soveltunut C:n takaukseen. Käräjäoikeus hyväksyi pankin kanteen.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C saattoi asian, lausui, että Banana-Foto Oy:n 7.5.1990 antaman pankkitakauksen vastasitoumuksen mukaan yhtiö oli sitoutunut viipymättä korvaamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle kaiken sen, minkä pankki sitoumuksensa nojalla on katsonut täytyvänsä suorittaa. Vastasitoumuksen täyttämiseen liittyvässä C:n omavelkaisessa takauksessa ei ollut ehtoja suoritusajankohdasta eikä siinä ollut viitattu pankkitakauksen päävelkana olleen vuokran maksamisen ehtoihin, joten siihen ei olisi sovellettava takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 §:ssä säädettyä vuoden vanhentumisaikaa. Pankin puolesta ja lukuun toiminut Tietoperintä Oy oli kuitenkin C:lle lähettämissään 8.5.1992 ja 25.5.1992 päivätyissä perintäkirjeissä kehottanut C:tä maksamaan velan pääoman, korot ja perimiskulut, eräpäivän ollessa edellisessä kirjeessä 16.5.1992 ja jälkimmäisessä 2.6.1992. Kirjeissä oli myös todettu, että maksun laiminlyönti aiheutti oikeudellisia toimenpiteitä. Hovioikeus katsoi, että pankki ja sen lukuun perintää hoitanut Tietoperintä Oy olivat mainituilla kirjeillään eräännyttäneet takausvelan C:hen nähden viimeistään 2.6.1992. Tästä alkaen takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 §:ssä säädetty vanhentumisaika oli alkanut kulua C:n hyväksi. Koska kanne oli tullut vireille vasta 3.3.1994, eli myöhemmin kuin vuoden kuluessa velan erääntymispäivästä C oli vapautunut takausvastuustaan. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi pankin kanteen.