Käräjäoikeus, joka virallisen syyttäjän ja asianomistajien syytteestä tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta, varkauksista, näpistyksestä, kätkemisrikoksesta, luvattomista käytöistä ja avunannoista luvattomaan käyttöön yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen, lausui, että A oli käyttänyt omistamaansa henkilöautoa lukuisten rikosten tekemiseen ja että auto oli katsottava pääasiallisesti hankituksi rikosten tekemistä varten. Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi henkilöauton rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

A valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista menettämisseuraamuksen osalta. Hovioikeus lausui, että poliisi oli 8.10.1993 takavarikoinut A:n henkilöauton. A:lla oli siten ollut tilaisuus lausua takavarikosta ja mahdollisesta auton menettämisestä valtiolle. A oli myös hovioikeudessa esittänyt kantansa auton menettämisestä valtiolle. Koska autoa oli käräjäoikeuden tuomiossa mainituin tavoin käytetty lukuisten rikosten tekemiseen ja auto oli katsottava pääasiallisesti hankituksi rikosten tekemistä varten, eikä menettämisseuraamuksen tuomitsemista ollut pidettävä kohtuuttomana, auto oli tuomittava valtiolle menetetyksi. Näillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.