A on ilman työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua syytä purkanut työsopimuksensa eikä hän ole ilmoittanut sopimuksen purkamisesta yhtiölle. A on siten kahdella tavalla laiminlyönyt velvollisuuksiaan työnantajaa kohtaan: hän on eronnut työstä irtisanomisaikaa noudattamatta ja hän on laiminlyönyt ilmoittaa työn lopettamisesta työnantajalle.

Työntekijän velvollisuudesta suorittaa työnantajalle korvausta säädetään työsopimuslain 38 a §:n 2 ja 3 momentissa ja 51 §:n 3 ja 4 momentissa.

Työsopimuslain 38 a §:n 2 momentin mukaan työntekijä on erotessaan työstä irtisanomisaikaa noudattamatta velvollinen maksamaan työnantajalle irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvana kertakaikkisena korvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee saman säännöksen 3 momentin mukaan vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

Työsopimuslain 51 §:n 3 momentin mukaan työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tästä laista tai työsopimuksesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen taikka aiheuttaa tahallisella tai huolimattomalla menettelyllään sopimuksen 43 §:ssä tarkoitetun purkamisen työnantajan toimesta, tulee korvata työnantajalle siten aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

Ennen vuotta 1984 työntekijän korvausvelvollisuutta sääteli vain työsopimuslain 51 §. Työsuhdeturvakomitean ehdotuksen (KM 1981:69) ja hallituksen esityksen (HE 205/83) mukaisesti työsopimuslakiin lisättiin 38 a §. Ehdotuksen ja esityksen perustelujen (KM s. 89, HE s. 30) mukaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ja Suomen Työnantajain Keskusliitto olivat ottaneet yleissopimukseensa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista erityisen määräyksen irtisanomisajan laiminlyönnin seuraamuksista. Tästä syystä vastaavan säännöstön ottamista työsopimuslakiin pidettiin tarpeellisena.

Työsuhdeturvakomitean ehdottaman 38 a §:n 2 momentin mukaan työntekijä oli velvollinen maksamaan irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvana vahingonkorvauksena työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Korkeimman oikeuden työsuhdeturvakomitean mietinnön johdosta 4.5.1982 antamassa lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että ehdotetussa säännöksessä oli kysymys hyvityssakon tapaisesta suorituksesta, jonka työntekijä joutuisi maksamaan riippumatta siitä, kuinka suuri vahinko on vai onko sitä lainkaan. Lausunnon mukaan vahinkotilanteet ovat hyvin erilaiset ja vahinkoa voi työnantajalle syntyä monella tavalla ja eri suuruisena, minkä vuoksi korvauksen kaavamaistaminen ei ole paikallaan. Ehdotettu säännös tulisi myös osaksi olemaan ristiriidassa työsopimuslain 51 §:n kanssa. Näiden säännösten suhde olisi selvitettävä esimerkiksi viittaussäännöksellä. Hallituksen esityksen ja säädetyn lain 38 a §:ssä vahingonkorvaus oli muutettu ilmaisuksi kertakaikkinen korvaus. Säännösten suhdetta ei muulla tavoin selvennetty.

Edellä mainittujen lainvalmistelutöiden mukaan uusi säännös koskisi tapauksia, joissa työntekijä eroaa irtisanomisaikaa noudattamatta. "Työntekijä olisi tällöin säännösehdotuksen perusteella velvollinen maksamaan työnantajalle irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvana kertakaikkisena korvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Työnantajalla ei ole oikeutta myöskään saada suurempaa korvausta niissä tapauksissa, joissa työntekijän työstä eroaminen irtisanomisaikaa noudattamatta on aiheuttanut työnantajalle suuremman vahingon. Tällainen tulee esimerkiksi kysymykseen sellaisessa tapauksessa, jossa erityiskoulutetun toimihenkilön eroaminen työstä johtaa siihen, että tilaus ei valmistu ajoissa ja työnantaja joutuu maksamaan tilaajalle suuren sopimussakon. Koska tämä säännösehdotus ei sisällä viittausta vahingonkorvauslakiin - kuten työsopimuslain 51 §:n 3 momentti - ei tämän suoritusvelvollisuuden kohtuullistuttaminen vahingonkorvauslain (412/74) 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan ole mahdollista." (HE s. 30)

Työsopimuslain 38 a §:n 2 momentin hyvityksen luontoisen työntekijän tuottamuksesta ja työnantajalle aiheutuvasta vahingosta riippumattoman kertakaikkisen korvauksen on siten tarkoitettu kattavan myös työnantajalle aiheutuvaa vahinkoa. Korvaus kattaa vain vahingon, joka on aiheutunut eroamisesta irtisanomisaikaa noudattamatta.

Yhtiön provisiotulon menetys on aiheutunut siitä, ettei A ole irtisanomisaikana tehnyt myyntisopimuksia. A:n laiminlyönti ilmoittaa eroamisestaan ei ole vaikuttanut yhtiön menetykseen. Tämä pelkästään A:n työpanoksen puuttumisesta johtuva menetys on sellainen irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutunut vahinko, jonka on tarkoitettu sisältyvän 38 a §:n 2 momentin kertakaikkiseen korvaukseen eikä yhtiöllä ole oikeutta saada tästä vahingosta korvausta työsopimuslain 51 §:n nojalla.

Edellä kerrotuilla perusteilla yhtiöllä ei ole oikeutta saada korvausta enempää kuin työsopimuslain 38 a §:n mukainen A:n irtisanomisajan palkan määrä. Sillä seikalla, että toukokuu oli yhtiön lomakuukausi, ei ole vaikutusta irtisanomisaikaan eikä siten merkitystä korvauksen määrään. Yhtiön käräjäoikeudessa esittämän selvityksen mukaan, minkä A on myöntänyt oikeaksi, A:n kuukausiansio on tammikuussa 1994 sovittujen provisiotarkistusten jälkeen keskimäärin 16 363 markkaa.