Rinox-Service Oy:n A:ta vastaan ajaman kanteen nojalla käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että A:n omistama M-Viestintä Oy oli ostanut 19.12.1990 päivätyllä kauppakirjalla Rinox Oy:n osakekannan Rinox-Service Oy:ltä. Kauppakirjan ehtojen mukaan kaupasta menevän leimaveron maksoi ostaja. M-Viestintä Oy oli kuitenkin laiminlyönyt leimaverojen maksamisen, minkä vuoksi Rinox-Service Oy oli joutunut maksamaan leimaverot valtiolle 29.12.1995. A oli 9.12.1994 antanut Rinox-Service Oy:lle omavelkaisen takauksen edellä mainittujen leimaverojen maksamisesta. M-Viestintä Oy oli asetettu konkurssiin 2.6.1995. Rinox-Service Oy ei ollut valvonut leimaverovelkaa M-Viestintä Oy:n konkurssissa eikä Rinox-Service Oy:tä ollut merkitty M-Viestintä Oy:n pesäluetteloon velkojaksi.

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan erimielisyyttä siitä, oliko Rinox-Service Oy menettänyt puhevaltansa takaajaan nähden leimaveron osalta, kun se ei ollut valvonut velkaa päävelallisen konkurssissa.

Uudenmaan lääninverovirasto oli valvontakirjelmän mukaan valvonut M-Viestintä Oy:n konkurssissa veroja ja maksuja yhteensä 1 809 788,30 markkaa. Erään todistajan kertomuksen perusteella käräjäoikeus katsoi, että kanteessa tarkoitettu leimaverovelka oli sisältynyt tähän valtion valvontaan. A ei ollut edes väittänyt, että lääninverovirasto ei olisi tätä leimaverovelkaa valvonut.

Koska takauksessa oli kysymys samasta velasta, RinoxService Oy ei ollut ollut velvollinen erikseen valvomaan saatavaa, koska velkoja oli sen valvonut. Kun Rinox-Service Oy oli kanssavelallisena valvonnan jälkeen maksanut leimaverovelan, kaikki siihen liittyvät valvotut oikeudet olivat siirtyneet sille. Rinox-Service Oy ei ollut siten menettänyt puhevaltaansa takaajaan nähden.

A oli antamansa takaussitoumuksen perusteella vastuussa kanteessa tarkoitetusta leimaverovelasta ja oli sen velvollinen Rinox-Service Oy:lle suorittamaan. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan RinoxService Oy:lle sen kanteessaan vaatiman määrän 516 621 markkaa korkoineen.

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että A:n takaussitoumukseen perustuva Rinox-Service Oy:n kanne oli tullut vireille 8.3.1995 eli ennen M-Viestintä Oy:n konkurssihakemuksen vireilletuloa 7.4.1995. Haastehakemus oli annettu tiedoksi A:lle 16.5.1995. A oli M-Viestintä Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä vahvistanut valan nojalla oikeaksi 16.6.1995 päivätyn pesäluettelon tiedot MViestintä Oy:n varoista ja veloista. A oli siten ennen pesäluettelon vahvistamista saanut tiedon nyt velkomuksen kohteena olevan kanteen vireilletulosta ja siitä huolimatta jättänyt tuomatta konkurssissa esiin nyt kysymyksessä olevan Rinox-Service Oy:n ja MViestintä Oy:n väliseen sopimukseen perustuvan, tuolloin vielä ehdollisen saatavan. Tämä A:n menettely oli saattanut heikentää Rinox-Service Oy:n tosiasiallista mahdollisuutta huolehtia saatavansa valvonnasta M-Viestintä Oy:n konkurssissa.

Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että valtion puolesta tehty leimaverosaatavan valvonta M-Viestintä Oy:n konkurssissa oli luettava myös A:n hyväksi hänen mahdollisesti maksaessaan takaajana M-Viestintä Oy:n leimaverovelan ja saadessaan täten takautumissaatavan M-Viestintä Oy:öön nähden sekä valtion valvonnan perusteella oikeuden saada pesästä mahdollinen jako-osuus, A:n ei kohtuudella voitu katsoa näissä oloissa vapautuneen takausvastuustaan takausmiehen edesvastausvelvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 1 §:n perusteella.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Viskaali Jukka Salonen: Hovioikeus ratkaissee asian seuraavasti:

Rinox Oy:n osakekannan myyntiä koskevassa 19.12.1990 päivätyssä kauppakirjassa on sovittu, että ostaja MViestintä Oy suorittaa kaupasta menevän leimaveron. Kun M-Viestintä Oy ei ole suorittanut leimaveroa, myyjä Rinox-Service Oy on joutunut leimaverolain säännösten nojalla maksamaan leimaveron veronlisäyksineen valtiolle. Kauppakirjaan perustuen Rinox-Service Oy:llä on ollut sen varalta, että se joutuisi leimaveroa maksamaan, tämän leimaveron määrää vastaava takautumissaatava M-Viestintä Oy:ltä. Takautumissaatavan oikeusperuste on syntynyt ennen M-Viestintä Oy:n konkurssin alkamista 2.6.1995. Rinox-Service Oy:n olisi siten pitänyt valvoa saatavansa M-Viestintä Oy:n konkurssissa 18.8.1995 pidetyssä konkurssivalvonnassa. Uudenmaan lääninverovirasto on valtion edustajana valvonut muun muassa kysymyksessä olevan leimaverosaatavan. Valtion puolesta tehdyn valvonnan ei kuitenkaan ole katsottava koskeneen sitä Rinox-Service Oy:n saatavaa, josta A oli antanut omavelkaisen takauksen eikä A takaajana tämän valvonnan perusteella voi periä mahdollista takautumissaatavaansa konkurssipesästä.

Rinox-Service Oy ei ole täyttänyt konkurssisäännön 24 §:ään perustuvaa valvontavelvollisuuttaan, jota ei ole korvannut valtion suorittama leimaverosaatavansa valvonta. Tämän vuoksi yhtiö on takausasetuksen 1 §:n nojalla menettänyt puhevaltansa takaajaa vastaan. A on näin ollen vapautunut takausvastuustaan.

Näillä perusteilla hovioikeus ratkaissee asian seuraavasta tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla:

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Rinox-Service Oy:n kanne hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta maksuvelvollisuudesta.

Hovioikeudenneuvos Lötjönen: Hyväksyn esittelijän ehdotuksen.