A lausui E:n oikeudenomistajiin B:hen, C:hen ja D:hen kohdistamassaan kanteessa, että hän oli vuodesta 1976 elänyt avoliitossa 25.9.1992 kuolleen E:n kanssa. A oli maksanut E:n kuolinpesän velkaa 10 372,80 markkaa ja E:n puolesta lainan lyhennyksiä ja korkoja yhteensä 20 724,30 markkaa. Kuolinpesä oli ylivelkainen, eivätkä pesän osakkaat olleet luovuttaneet sitä pesänselvittäjän hallintoon tai konkurssiin.

B oli pyytänyt Mäntsälän piirin nimismieheltä virka-apua vainajan auton poisottamiseksi A:lta. B, C ja D olivat antaneet A:lle kuolinpesään kuuluvaa kiinteistöä koskeneen myyntivaltakirjan. Vastaajat olivat lisäksi kirjallisesti ilmoittaneet luopuvansa perinnöstään A:n hyväksi. Mainituilla toimilla B, C ja D olivat ryhtyneet perintökaaren 21 luvun 18 §:ssä tarkoitettuihin pesää koskeviin toimiin ja olivat siten joutuneet henkilökohtaiseen vastuuseen vainajan ja kuolinpesän velasta.

Sen vuoksi A vaati B:n, C:n ja D:n velvoittamista suorittamaan hänelle edellä sanotut summat korkoineen. Toissijaisesti A vaati, että vastaajat velvoitetaan maksamaan kanteessa tarkoitetut määrät kuolinpesän varoista.

Käräjäoikeus lausui, että kuolinpesän osakkaat olivat antaneet pesään kuuluvaa kiinteistöä koskeneen myyntivaltakirjan A:lle. Myöhemmin he olivat peruuttaneet valtakirjat, kun heille oli selvitetty, että he voivat joutua pesän veloista velkavastuuseen. Vastaajat olivat ilmoittaneet kirjallisesti haluavansa luopua perinnöstä A:n hyväksi, joka ei kuitenkaan ollut hyväksynyt luovutusta. B oli vaatinut pesästä E:n omistuksessa olevaa autoa, jota hän ei ollut saanut. Auto oli edelleen pesässä kantajan hallussa.

E:n pesän hoitajana oli perunkirjoitustilaisuuteen saakka toiminut hänen avovaimonsa A. Perunkirjoituksen jälkeen kaikki omaisuus ja pesän velat olivat edelleen olleet A:n hoidossa ja vastuulla. Vastaajien ei ollut näytetty osallistuneen pesän asioiden hoitoon eikä saaneen pesästä mitään etua.

Käräjäoikeus katsoi, etteivät vastaajat, jotka lisäksi olivat ottaneet osaa vain perunkirjoitustilaisuuteen, olleet edellä mainituilla toimillaan ryhtyneet E:n pesään niin, että he olisivat tulleet henkilökohtaiseen vastuuseen pesän veloista.

Käräjäoikeus hylkäsi kantajan ensisijaisen vaatimuksen ja velvoitti vastaajat suorittamaan kuolinpesän varoista kantajalle yllä mainitut määrät korkoineen.

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että kuolinpesän osakas voi perintökaaren 21 luvun 18 §:n perusteella vapautua perintökaaren 21 luvun 1 §:n mukaisesta pesän luovuttamisen laiminlyönnistä johtuvasta vastuusta, mikäli osakas ei ollut saanut mitään etua pesästä eikä myöskään ryhtynyt muihin sitä koskeviin toimenpiteisiin kuin mitkä perintökaaren 18 luvun 3 §:n nojalla olivat olleet hänen velvollisuutenaan ja osallistunut perunkirjoitukseen.

E:n kuolinpesän osakkaat B, C ja D olivat antaneet A:lle valtuutuksen ryhtyä myymään kuolinpesään kuuluvaa kiinteistöä. Valtuutuksen perusteella A oli antanut myyntitoimeksiannon kiinteistöstä kiinteistönvälittäjälle. Myyntitoimeksianto oli sittemmin peruttu.

Hovioikeus katsoi, ettei myyntitoimeksiannon antamista voitu pitää perintökaaren 18 luvun 3 §:ssä mainittuna toimenpiteenä, eivätkä B, C ja D olleet näin ollen perintökaaren 21 luvun 18 §:n perusteella vapautuneet perinnön luovuttamisen laiminlyönnistä syntyneestä vastuusta. Tällä perusteella he olivat henkilökohtaisessa vastuussa kysymyksessä olevista, perunkirjoitusta toimitettaessa tietämistään E:n ja pesän veloista.

Hovioikeus velvoitti B:n, C:n ja D:n suorittamaan henkilökohtaisesti tai kuolinpesän varoista A:lle kanteessa vaaditut määrät korkoineen.