1996 false

KKO:1996:64

Ään.

Yksityisvahinkovakuutuksen ehtojen mukaan korvausta maksettiin vahingosta, joka äkillisesti ja odottamatta kohtasi vakuutettua omaisuutta. Vakuutusyhtiön vastuuta rajoittavan ehdon mukaan korvausta ei kuitenkaan suoritettu vahingosta, joka johtui muun muassa vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä. Kysymys talossa ilmenneiden rakennevaurioiden korvattavuudesta, kun vaurioiden syy oli jäänyt epäselväksi.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Porin raastuvanoikeuden päätös 21.6.1993

A:n ja B:n Keskinäistä yhtiötä Teollisuusvakuutusta vastaan ajamasta kanteesta raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että A:n ja B:n omistama talo tontilla nro 3 korttelissa nro 37, Porin kaupungin 43. eli Vanhankoiviston kaupunginosassa, oli vaurioitunut siten, että talon rakenteisiin oli tullut poreita ja halkeamia. Talosta noin 200 metrin päässä oli suoritettu paalutustöitä 29.1. - 7.2.1992.

Sen sijaan raastuvanoikeus katsoi jääneen selvittämättä, mikä oli ollut talon vaurioitumisen syy. Asiassa kuultujen todistajien kertoman mukaan vaurioituminen oli voinut johtua maaperän painumisesta taikka paalutustöiden tai liikenteen aiheuttamasta tärinästä. Ottaen kuitenkin huomioon päätöksessä mainittujen todistajien kertomukset raastuvanoikeus katsoi, että vahingot olivat syntyneet äkillisesti. Vakuutusyhtiö oli sen vuoksi vakuutusehtojen nojalla vastuussa vahingosta.

Vakuutusyhtiö velvoitettiin suorittamaan puolisoille A ja B korvauksena kiinteistölle syntyneestä vahingosta 800 000 markkaa laillisine korkoineen.

Turun hovioikeuden tuomio 27.9.1994

Hovioikeus, jossa vakuutusyhtiö vaati raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen hylkäämistä, ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Sijaisjäsenen ehdotus hovioikeuden ratkaisuksi:

Viskaali Keränen: Hovioikeus lausunee perusteluinaan ja tuomionaan seuraavaa:

Perustelut:

Todistaja X on todennut, että A:n ja B:n omistaman rakennuksen painuminen on niin sanottua konsolidaatiopainumista, joka tapahtuu hitaasti ja jatkuu yleensä vuosia, joskus vuosikymmeniä, koko ajan hidastuen. Maaperän painuminen on seurausta siitä, että kuormitus on epätasainen. Kuormitus on aiheuttanut painumisen.

Todistaja Q on todennut rakennuksen painumisen alkaneen heti rakentamisen jälkeen. Painuminen on tapahtunut ja tapahtuu hitaasti. Koska rakenteet sietävät jonkin verran painumaeroja, niihin ei tule heti halkeamia, vaan halkeamat syntyvät kun tietty sietoraja on ylitetty. Halkeamat johtuvat kuitenkin maaperän konsolidaatiopainumisesta. Q on Suomen Geotekninen Yhdistys ry:n laatimien lyöntipaalutusohjeiden mukaan tekemiensä laskelmien perusteella todennut, ettei Kouvonraitti 18 tontilla tehty paalutustyö ole aiheuttanut Lehtolantie 7:ssä sijaitsevassa asuinrakennuksessa todettuja halkeamia, vaan ne ovat syntyneet pehmeän savikerrostuman kokoonpuristumisen seurauksena.

Edellä selostettujen todistajien kertomuksilla, ottamalla erityisesti huomioon, että Q on yli 20 vuoden ajan toiminut yhtiössä, jonka päätoimialana ovat pohjatutkimukset ja pohjarakennussuunnittelu sekä geotekninen suunnittelu ja että hän toimii yhtiön teknisenä johtajana johtaen pohjatutkimus-, pohjavesi- ja pohjasuunnitteluprojekteja, on selvitetty, että asuinrakennuksessa havaitut vauriot ovat aiheutuneet vähitellen pitkän ajan kuluessa maan painumisen ja tiivistymisen seurauksena.

Raastuvanoikeuden päätöksessä selostettujen todistajien Z:n ja W:n kertomukset havainnoistaan eivät osoita, että talolle tapahtuneet vauriot olisivat syntyneet äkillisesti.

Koska talon vaurioituminen on aiheutunut vähitellen eikä kysymyksessä ole äkillisesti ja odottamatta syntynyt vahinko, Keskinäinen Yhtiö Teollisuusvakuutus ei ole vakuutusehtojen kohtien 4.1.1 ja 5.4.3 nojalla vastuussa vahingosta.

Tuomiolauselma

A:n ja B:n kanne hylätään. Keskinäinen Yhtiö Teollisuusvakuutus vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle ja B:lle vahingonkorvausta 800 000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vakuutusosakeyhtiö Sammolle, johon Keskinäinen yhtiö Teollisuusvakuutus on sulautunut, myönnettiin valituslupa. Yhtiö toisti valituksessaan hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Puolisot A ja B antoivat valituksen johdosta vastauksen vaatien valituksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.5.1996 Perustelut

Yhtiön myöntämän yksityisvahinkovakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa muun muassa esinevahingot, jotka äkillisesti ja odottamatta kohtaavat vakuutettua omaisuutta. Esinevahingon korvausperusteet on lähemmin määritelty ehtojen kohdassa 4.1.1.1. Sen mukaan korvausta maksetaan vahingosta,

joka äkillisesti ja odottamatta kohtaa vakuutettua omaisuutta. Korvattavan vahingon voivat aiheuttaa esim. palo, vuoto, sähkö- ja luonnonilmiöt, murto, ryöstö, varkaus, rikkoutuminen ja vahingonteko.

Luonnonilmiöllä tarkoitetaan luonnon poikkeuksellisista olosuhteista johtuvaa maan, veden tai ilman äkillistä, odottamatonta liikettä.

Vakuutusehtojen kohdassa 5.4.3 vakuutuksenantajan vastuuta on rajoitettu siten, että esinevakuutuksesta ei korvata vahinkoa,

jonka on aiheuttanut kuluminen, ruostuminen, syöpyminen, pilaantuminen, sienettyminen, lahoaminen tai muu vähitellen tapahtuva ilmiö.

Vakuutuksella katettu riski on siten ehtojen mukaan kuvattu myönteisesti ja kielteisesti käyttäen sekä vahinkoseuraukseen että vahinkotapahtumaan liittyviä määreitä. Lähtökohtana on vahinko ja sen syntytapa. Vahingon, jolla ei tarkoiteta vain vahinkoseurausta vaan myös vahinkotapahtumaa, tulee kohdata vakuutettua omaisuutta äkillisesti ja odottamatta.

Ehdot merkitsevät, että korvattavaksi voi tulla myös sellainen vahinko, jonka aiheuttajaa ei kyetä selvittämään. Edellytyksenä on tällöin, että vahinko kohtaa vakuutettua omaisuutta äkillisesti ja odottamatta, sekä ettei kysymys ole rajoitusehdossa mainitusta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä.

Kuten raastuvanoikeuden päätöksessä on katsottu, useilla todistajanlausunnoilla on selvitetty, että A:n ja B:n talossa on kesällä ja syksyllä 1992 ilmennyt vakavia rakennevaurioita, jollaisista ei vielä syksyllä 1991 ollut merkkejäkään näkyvissä. Vaikka vaurioiden syy on jäänyt epäselväksi, vaurioitumisen voidaan katsoa kohdanneen vakuutettua omaisuutta vakuutusehdoissa tarkoitetuin tavoin äkillisesti ja odottamatta.

Vakuutusehtojen kohdassa 5.4.3 rajoitetaan vakuutuksenantajan vastuuta siten, että korvausta ei suoriteta sellaisesta vahingosta, jonka on aiheuttanut vähitellen tapahtuva ilmiö. Tällaisena vahingon aiheuttajana mainitaan erityisesti kuluminen, ruostuminen, syöpyminen, pilaantuminen, sienettyminen ja lahoaminen. Vaurioiden laatu ja ilmenemistapa tai niistä esitetty selvitys muutoinkaan eivät osoita, että kysymyksessä olisi ollut jokin ehtojen 5.4.3 kohdan tarkoittama vahingon aiheuttaja, joten vaurioiden ei voida todeta aiheutuneen tuossa ehtokohdassa tarkoitetusta syystä. Vakuutuksenantaja ei näin ollen ole näyttänyt toteen seikkoja, jotka oikeuttaisivat soveltamaan rajoitusehtoa.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla, hovioikeuden hyväksymillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vakuutusyhtiö on sovellettavien vakuutusehtojen perusteella vastuussa vahingosta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Virkaa toimittava vanhempi oikeussihteeri SarvilinnaHeimonen:

Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa:

Perustelut

Asiassa kuultu todistaja X on tutkimustuloksiin perustuvassa lausunnossaan todennut, että puheena oleva omakotitalo on painunut maaperän painumisen seurauksena. X:n mukaan rakennuksen painuminen on niin sanottua konsolidaatiopainumista, joka tapahtuu hitaasti ja jatkuu yleensä vuosia, jopa vuosikymmeniä, koko ajan hidastuen. X ei ole täysin sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että rakennuksen painumat olisivat voineet ilmetä äkillisesti. Tämä on mahdollista silloin, kun rakenteisiin syntyneet jännitykset purkautuvat esimerkiksi voimakkaan tärinän vaikutuksesta. X:n mukaan tässä tapauksessa jännitykset ovat ilmeisesti syntyneet painumien johdosta.

Todistajan Q:n käsityksen mukaan rakennus on alkanut painua heti rakentamisen jälkeen. Painuminen on tapahtunut ja tapahtuu hitaasti. Koska rakenteet sietävät jonkin verran painumaeroja, halkeamat eivät muodostu heti vaan vasta, kun tietty sietoraja on ylitetty. Halkeamat johtuvat kuitenkin maaperän konsolidaatiopainumisesta. Q on suomen Geoteknillinen Yhdistys ry:n laatimien lyöntipaalutusohjeiden mukaan tekemiensä laskelmien perusteella todennut, ettei kanteessa kerrottu paalutustyö ole voinut aiheuttaa talossa todettuja halkeamia. Talon vauriot ovat syntyneet pehmeän savikerrostuman kokoon puristumisen seurauksena.

Todistaja Y ei ole maaperätutkimuksiin perehtynyt asiantuntija. Hänen arvionsa vahinkojen syistä perustuvat hänen käsityksiinsä.

Esitetyn näytön perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että talossa havaitut vauriot ovat syntyneet vähitellen pitkän ajan kuluessa maan painumisen ja tiivistymisen seurauksena, vaikka yksittäiset vauriot ovatkin saattaneet ilmetä äkillisesti. Kyseinen vahinko ei siten ole kohdannut vakuutettua omaisuutta äkillisesti ja odottamatta vaan vahingon on aiheuttanut vähitellen tapahtunut ilmiö. Näin ollen vakuutusyhtiö ei vakuutusehtojen kohtien 4.1.1 ja 5.4.3 mukaan ole velvollinen maksamaan korvausta vahingosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. A:n ja B:n kanne hylätään.

Oikeusneuvos Kivinen: Hyväksyn mietinnön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Selander ja Ahnger sekä asian esittelijänä sijaisjäsen, viskaali Keränen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Suhonen, Tulokas ja Kivinen (eri mieltä). Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen (mietintö).