1996 false

KKO:1996:51

Yhdistys ylläpiti musiikkioppilaitosta, joka rahoitti toimintansa osin oppilasmaksuilla ja osin julkisyhteisöiltä saaduilla avustuksilla. Musiikkioppilaitoksessa oli vuosittain 70-90 opettajaa, joista 25 oli päätoimista ja muut sivutoimisia. Yhdistykseen sovellettiin yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia.

L yhteistoiminnasta yrityksissä 2 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Turun käräjäoikeudessa

A kertoi Varsinais-Suomen Musiikkioppilaitoksen kannatusyhdistys r.y:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 15.9.1969 alkaen työskennellyt yhdistyksen palveluksessa Varsinais-Suomen Musiikkioppilaitoksessa erilaisissa opetustehtävissä. Hän oli 15.9.1973 lukien toiminut musiikkileikkikoulun johtajana.

Yhdistys oli 17.12.1991 tiedoksi annetulla ilmoituksella ilman etukäteisneuvotteluja lomauttanut A:n taloudellisilla syillä 1.1. - 31.3.1992 väliseksi ajaksi. Lomautusta oli 28.3.1992 annetulla ilmoituksella 1.4.1992 alkaen jatkettu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä toistaiseksi. Työsopimus oli 31.10.1992 irtisanottu päättymään 30.4.1993.

Yhdistyksen suorittamat lomautus ja irtisanominen olivat olleet laittomia. Lomauttamisessa ja irtisanomisessa ei ollut noudatettu yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain eli yhteistoimintalain säännöksiä.

Tämän vuoksi A vaati muun ohella, että yhdistys velvoitetaan suorittamaan hänelle yhteistoimintalain 15 a §:n mukaisena hyvityksenä kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 55 800 markkaa korkoineen.

 Vastaus

Yhdistys kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhdistys on myöntänyt, ettei se ollut noudattanut yhteistoimintalain säätämää menettelytapaa neuvotellessaan A:n kanssa hänen lomauttamisestaan ja irtisanomisestaan. Mainittua lakia ei ollut edes sovellettava vastaajaan, koska se oli aatteellinen yhdistys eikä se harjoittanut teollista toimintaa tai palvelutoimintaa eikä muutakaan taloudellista toimintaa. Yhdistys ei myöskään maksanut veroja. Yhdistyksellä oli lomautusajankohtana ollut päätoimisia eli vähintään 16 viikkotuntia tekeviä opettajia enintään 25. Muut opettajat olivat olleet tuntiopettajia, joilla saattoi olla ainoastaan yksi oppilas.

 Käräjäoikeuden tuomio 9.2.1994

Asiassa oli riidatonta, että yhdistys oli lomauttanut ja irtisanonut A:n kanteessa kerrotulla tavalla.

Yhdistyksen tarkoituksena oli sääntöjensä mukaan herättää ja edistää säveltaiteen harrastusta kansan laajoissa piireissä Turussa ja sen lähiympäristössä ja siinä mielessä ylläpitää toiminta-alueellaan musiikkioppilaitosta. Musiikkioppilaitoksen toiminnan toteuttamiseksi yhdistys palkkasi musiikinopettajia, jotka antoivat opetusta oppilaitoksessa opiskeleville oppilaille. Oppilaat maksoivat opetuksesta lukukausimaksun. Yhdistys sai toimintansa tukemiseen avustusta valtiolta ja kunnilta. Yhdistyksen tarkoituksena ei ollut tuottaa voittoa eikä se maksanut toimintansa tuloksesta veroa.

Yhteistoimintalain tarkoituksena oli lisätä työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa. Yhteistoiminnan tarkoituksena oli edistää sekä työnantajan että työntekijöiden etuja.

Musiikkiopistoa ylläpitämällä yhdistys tarjosi opetuspalveluja, joiden laatu ja määrä olivat riippuvaisia myös muusta kuin julkisesta tuesta. Yhdistys kattoi palkkamenonsa ja muut kulunsa osin palveluista saamillaan korvauksilla. Yhdistyksen musiikkiopiston ylläpitotoiminta ei työnantajaominaisuutensa osalta eronnut tavallista liiketoimintaa harjoittavasta yrityksestä.

Vaikka yhdistyksen päätarkoitus herättää ja edistää musiikin harrastusta oli kulttuuritoimintaa, yhdistys ylläpitäessään musiikkioppilaitosta harjoitti työnantajana taloudellista palvelutoimintaa, jossa sitä sitoivat yritystoiminnan harjoittamisesta annetut lainsäännökset.

Yhteistoimintalain soveltamisedellytyksiä arvioitaessa ei ollut merkitystä sillä, olivatko työntekijät päätoimisia vai sivutoimisia.

Näillä perusteilla yhdistys oli velvollinen noudattamaan yhteistoimintalain säätämää menettelyä työntekijää lomauttaessaan ja irtisanoessaan. Kun yhdistys oli A:ta lomauttaessaan ja irtisanoessaan laiminlyönyt noudattaa sanottua menettelyä, A oli oikeutettu saamaan hyvitystä.

Hyvityksen määrää harkittaessa käräjäoikeus otti huomioon, että yhdistyksen huono taloudellinen tila oli ollut A:nkin tiedossa, että A:n kanssa oli neuvoteltu hänen uudelleen sijoittamisestaan ja että yhdistyksen toiminnan päämäärä oli aatteellinen. Tällä perusteella hyvikkeen kohtuulliseksi määräksi katsottiin A:n yhden kuukauden palkka.

Sen vuoksi käräjäoikeus velvoitti yhdistyksen suorittamaan A:lle muun ohessa yhteistoimintalain mukaisena hyvityksenä 9 300 markkaa korkoineen.

 Turun hovioikeuden tuomio 7.4.1995

A ja yhdistys puolin ja toisin valittivat hovioikeuteen. Yhdistys vaati muun ohessa, että hovioikeus hankkii työneuvoston lausunnon yhteistoimintalain soveltamisesta yhdistyksen toimintaan.

Hovioikeus hylkäsi työneuvoston lausunnon hankkimista koskevan pyynnön, koskei asiassa ollut riitaa siitä, oliko yhdistyksen palveluksessa ollut vakinaisia työntekijöitä yhteistoimintalain 2 §:n säätämä määrä ja kun ei sillä seikalla, oliko osa vakinaisista työntekijöistä ollut palveluksessa osa-aikaisesti, ollut asiassa merkitystä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja yhdistykselle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati yhteistoimintalain mukaisen hyvityksen korottamista kuuden kuukauden palkkaa vastaavaksi 55 800 markaksi.

Yhdistys toisti valituksessaan työneuvoston lausunnon hankkimista koskevan pyynnön ja vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

A ja yhdistys vastasivat toistensa valituksiin.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.5.1996 Käsittelyratkaisu

Yhteistoimintalain 2 §:n 6 momentin mukaan tuomioistuin voi siirtää työneuvoston ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko yritystä tai laitosta pidettävä sellaisena, johon yhteistoimintalakia on sovellettava. Tämä voi tapahtua, kun tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi tai kun asianosainen sitä vaatii.

Korkein oikeus katsoo, että yhteistoimintalain soveltumista koskevan tulkintakysymyksen siirtäminen työneuvoston ratkaistavaksi ei yhdistyksen vaatimuksesta huolimatta ole tässä tapauksessa tarpeellista. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää yhdistyksen vaatimuksen työneuvoston lausunnon, oikeastaan ratkaisun, pyytämisestä.

 Pääasiaratkaisu

Perustelut

Yhteistoimintalain 2 §:n 1 momentin säännöksen mukaan lakia sovelletaan yrityksessä, jonka työsuhteessa olevan henkilöstön määrä säännöllisesti on vähintään 30. Yrityksellä tarkoitetaan lainvalmistelutöiden (HE nro 39/78 s. 6) mukaan osakeyhtiötä, osuuskuntaa ja muuta asianmukaisesti rekisteröityä itsenäistä oikeushenkilöä tai henkilöä, joka harjoittaa teollista-, palvelu- tai muuta taloudellista toimintaa. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät poliittiset, uskonnolliset ja muut vastaavat aatteelliset järjestöt. Lainvalmistelutöiden mukaan yrityksessä säännöllisesti työskenteleviksi henkilöiksi ei ole katsottava niitä työsuhteisia henkilöitä, jotka lyhyehkön ajan tai vain kausiluontoisesti tai poikkeuksellisesti toimivat yrityksen palveluksessa.

Varsinais-Suomen Musiikkioppilaitoksen kannatusyhdistys r.y:n tarkoituksena on sääntöjensä 3 §:n mukaan herättää ja edistää säveltaiteen harrastusta kansan laajoissa piireissä Turussa ja sen lähiympäristössä ja siinä mielessä ylläpitää toiminta-alueellaan musiikkioppilaitosta. Yhdistyksen tarkoituksena ei ole ollut tuottaa taloudellista voittoa. Yhdistys ei ole maksanut veroja.

Yhdistyksen ylläpitämä Varsinais-Suomen Musiikkioppilaitos ei ole kuulunut valtionosuutta saavista musiikkioppilaitoksista annetun lain (402/87) piiriin. Musiikkioppilaitos on rahoittanut toimintansa oppilaiden suorittamilla lukukausimaksuilla, valtiolta saaduilla harkinnanvaraisilla avustuksilla ja Turun kaupungilta sekä sen ympäristökunnilta saaduilla avustuksilla. Osuudet ovat vaihdelleet eri vuosina, mutta oppilaiden suorittamat lukukausimaksut ovat muodostaneet keskimäärin noin puolet tai vähemmän rahoituksesta. Musiikkioppilaitos on tarjoamalla musiikkiopetusta maksua vastaan harjoittanut tavanomaiseen yritystoimintaan verrattavaa toimintaa. Oppilaiden rahoitusosuus huomioon ottaen toiminta ei ole tapahtunut pääasiallisesti muualta avustuksina saaduin varoin.

Yhdistystä on musiikkioppilaitoksen ylläpitämisen osalta näin ollen pidettävä yhteistoimintalain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yrityksenä.

Tällaista johtopäätöstä tukee myös työneuvoston käytäntö (päätökset nrot 1138, 1155 ja 1306 sekä diaarinrot 7/95 ja 16/95). Työneuvosto on säätiöitä ja yhdistyksiä koskeneissa päätöksissään antanut yhteistoimintalain soveltamisen kannalta merkitystä yhtäältä toiminnan harjoittamiselle yritystoimintaan verrattavalla tavalla ja toisaalta toimintaan saataville julkisyhteisöjen avustuksille.

Harkitessaan yritykseen työsuhteessa olevan henkilöstön määrää koskevan yhteistoimintalain 2 §:n 1 momentin edellytyksen täyttymistä Korkein oikeus katsoo, että työntekijöiden sivutoimisuudella saattaa tosin olla merkitystä esimerkiksi yrityksessä, jossa päätoimisten työntekijöiden määrä on hyvin pieni ja sivutoimisten työmäärä vähäinen. Varsinais-Suomen Musiikkioppilaitoksen kannatusyhdistys r.y:n palveluksessa on vuosina 1990 - 1993 ollut kaikkiaan 70 - 90 opettajaa. Heistä 25 on opettanut päätoimisesti eli antanut opetusta vähintään 16 viikkotuntia. Muut ovat olleet niin sanottuja sivutoimisia opettajia eli antaneet opetusta 1 - 13 viikkotuntia. Kaikki opettajat ovat työskennelleet yhteistoimintalain 2 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin säännöllisesti yhdistyksen palveluksessa. Yhteistoimintalakia ei siten voida jättää soveltamatta yhdistykseen sillä perusteella, ettei yhdistyksen työsuhteessa olevan henkilöstön määrä säännöllisesti olisi ollut vähintään 30.

Yhdistys on A:n lomauttaessaan ja irtisanoessaan laiminlyönyt noudattaa yhteistoimintalain mukaista yhteistoimintamenettelyä, minkä vuoksi yhdistys on yhteistoimintalain 15 a §:n nojalla velvollinen suorittamaan A:lle hyvitystä.

Hyvityksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin aste ja yhdistyksen olosuhteet yleensä. Kysymyksessä on voittoa tavoittelematon aatteellinen yhdistys. Sen edustaja on neuvotellut A:n kanssa hänen lomauttamiseensa ja irtisanomiseensa liittyneistä seikoista. Yhdistyksen taloudellinen tila on A:n tieten ollut huono. Hyvityksen määrääminen kohdistuu välillisesti musiikkioppilaitoksen mahdollisuuteen tarjota oppilailleen opetusta. Nämä seikat huomioon ottaen hyvityksen kohtuullisena määränä on pidettävä hovioikeuden tuomitsemaa yhden kuukauden palkkaa vastaavaa 9 300 markkaa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Vihervaara.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lähde ja Kajanen sekä Kai Kokko, joka on myös esitellyt asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Suhonen, Möller ja Palaja. Esittelijä Risto Jalanko.