A lausui B:lle tiedoksiannetun haasteen nojalla, että B oli tunnustanut hänet lapsekseen 8.7.1976. B ja A:n äiti olivat vuonna 1976 tehneet elatussopimuksen, jonka nojalla B oli maksanut A:a varten elatusapua siihen saakka, kun tämä oli 17.5.1994 täyttänyt 18 vuotta. Elatusavun määrä oli viimeksi ollut 642 markkaa kuukaudessa. A opiskeli lukiossa ja opiskelu päättyi kesäkuussa 1996. Hän asui äitinsä luona ja äiti huolehti hänen elatuksestaan. Lapsen elatuksesta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa oli lähdettävä siitä, että vanhempien vastuu käsittää ainakin peruskoulutuksesta aiheutuneet kustannukset. Näihin kustannuksiin oli luettava varsinaisten opintomenojen lisäksi elinkustannukset koulutuksen ajalta. A:lla ei ollut muita tuloja kuin lukuvuodelle 1994-1995 maksettu opintotuki 4 500 markkaa. Lukuvuodelle 1995-1996 hänellä ei enää ollut mahdollista saada opintotukea. Lisäksi hän oli joutunut ottamaan 10 800 markkaa opintolainaa.

Tämän vuoksi A vaati, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle koulutusavustusta 1 200 markkaa kuukaudessa 1.8.1994 lukien kuukausittain etukäteen siihen saakka, kunnes hänen koulunkäyntinsä lukiossa päättyi.

B kiisti esitetyt vaatimukset. Hän oli huolehtinut elatusvelvollisuudestaan poikkeuksellisen hyvin siihen saakka, kun A oli täyttänyt 18 vuotta, jolloin lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan pääsäännön mukaan päättyi. Lukion käyminen aiheutti vain vähäisiä kustannuksia eikä lukion kestoaika ollut kovin pitkä. A pystyi saamallaan opintotuella itse vastaamaan lukion käymisestä aiheutuvista kustannuksista. B:n ja C:n tulot olivat suunnilleen yhtä suuret. B:n elatusvastuu oli lisääntynyt hänen avioliitossaan 8.7.1987 syntyneen lapsen vuoksi.

A:lle aiheutui kustannuksia lukion käymisestä lukuvuonna 1994-1995 oppikirjojen osalta yhteensä 1 605 markkaa ja matkakuluina 200 markkaa kuukaudessa. Lukiossa ei peritty lukukausimaksuja ja oppilailla oli päivittäin ilmainen ruokailu. Koulutuksesta ei siten aiheutunut merkittäviä kustannuksia. Kustannusten kattamiseen A oli lisäksi saanut opintotukea ajalta 5.9.1994 - 4.5.1995 4 500 markkaa.

C:n kuukausitulot olivat noin 9 700 markkaa. Hän omisti kolme huonetta, keittiön ja saunan käsittävän asunnon, josta hänellä oli asuntolainaa 149 000 markkaa. B:n kuukausiansiot olivat 9 200 markkaa. Hänellä ei ollut verotettavaa omaisuutta eikä velkoja. Hänen vaimollaan oli vuonna 1993 verotettavaa omaisuutta 231 648 markkaa ja velkoja 273 856 markkaa. Esitetyn selvityksen perusteella B:n maksukykyä ei voitu pitää niin hyvänä, että hän kohtuudella olisi velvollinen maksamaan A:lle koulutusavustusta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi jutun, on lausunut, että koulutuksen laadun ja kestoajan sekä A:n vanhempien taloudellisista oloista esitetyn selvityksen perusteella oli kohtuullista velvoittaa B osallistumaan A:n koulutuksesta aiheutuvien kustannusten maksamiseen. Tämän vuoksi hovioikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle koulutusavustusta 650 markkaa kuukaudessa kanteen vireilletulosta 8.11.1994 lukien niiltä kuukausilta, jolloin A opiskeli lukiossa ja enintään 31.5.1996 saakka.